Lyonilaiseen keittiöön kuuluu liha. Possua, nautaa, lammasta, kania, siipikarjaa, mereneläviä… Kokeilin itsekin monta reseptiä. Tämä on toinen osa postauksistani ruoasta ja Lyonista.
Kasvisruoka ei muodissa
Silmiinpistävä ero lyonilaisissa ravintoloissa ja kahviloissa on Suomeen verrattuna: kasvisvaihtoehtoja ei ole. Lounaslistat olivat yleensä lihaa tai kalaa, korkeintaan salaatteja saattoi olla ilman lihaa. Tuli sellainen käsitys, että ihmiset syövät kaikkea, eikä vegaaneja juuri ole. Myöskään Suomessa nykyään jo ärsyttävyyksiin asti menevää “en voi syödä sitä ja tätä”-trendiä ei tuntunut olevan. Täällähän 10 hengen ruokaseurueesta puolella on joku eksentrinen erikoisruokavalio ja lopuilla on jokaisella joku spesifi ruoka-aine, jota “eivät mitenkään voi sietää”…
Liha ja lihaa!
Possua, nautaa, lammasta, kanaa, ankkaa, viiriäistä ja muuta siipikarjaa, kania – kaikkea löytyy! Ruoanlaitossa käytetään myös sisäelimet ja muut osat, ei vain parasta paistia. Kaupoissa on paljon monenlaista lihaa, eikä sitä ole prosessoitu pitkälle, vaan raaka-aineet saa tuoreena. Myös kokonaisia ruhonosia ja eläimiä löytyy suoraan kaupasta, mikä miellytti minua kovasti. Pääsee itse paloittelemaan ja maustamaan.
Jauhelihaa on kaupoissa vähän, sekin yleensä joko valmiiksi pihveiksi muotoiltuna tai tartar-lihana. Broileria ei juuri näkynyt kuin pakasteina. Vapaana kasvanut kana on kova juttu, sitä olikin useampaa erilaista lajia. Ruumiinrakenne oli vähän erilainen ja rasvaprosentti vaihteli. Bressen kana tietysti lippulaivana. Rintafilettä tyhjiöpakkauksissa ei ole, eikä sitä suomalaista kauhua hunajabroileria!
Siipikarjaa on monipuolisesti: kalkkunaa, viiriäistä ja helmiäiskanaa. Myös eksottisempia osia löytyy tuoreena, kuten kivipiiraa ja aivoja. Valmistin itse ensimmäistä kertaa lampaan aivoja ja siitä tuli oikein hyvää (maku muistutti minusta turskan maksaa).
Ankanmaksaa on kaupoissa monessa muodossa: pateina ja erilaisina tuoretuotteina. Hyväähän se on, mutta sen eettisyys on aika kyseenalaista. Paikallisille sen tuntui kyllä maistuvan, koska sitä oli joka paikassa.
Liha on halvempaa kuin Suomessa, ankka, kani ja sen sellainen. Possu ja nauta eivät eronneet hinnaltaan merkittävästi. Luomuliha ei tuntunut olevan suuressa muodissa, kuten ei luomu muutenkaan. Koska ruoka tulee melko läheltä muutenkin ja raaka-aineineet ovat selvästi hyvälaatuisia, niin luomulle ei ole tilausta siinä mitassa kuin Pohjolassa.
Lihavalmisteista suosittuja ovat pateet, terriinit ja salami-tyyppiset makkarat, joita oli kaupoissa paljon erilaisia. Lyonissa on pari makkaraa, jotka tunnetaan paikallisina erikoisuuksina (pistaarimakkara yksi näistä). Patee saattoi ravintolassa olla alkuruoana, esim. siivu taikinakuorista pateeta. Oma suosikkini oli eräs mustaherukkaterriini, joka maistui tuoreella leivällä herkulliselta!
Jouluruokana oli syöttökukko eli salvukukko, chapon de nöel. Se oli kokonainen kukko, jota täytettiin eri tavoilla. Ostin kaksi valmiiksi täytettyä jouluksi ja kyllä maistui! En ole ihan varma, miten eettistä ruokaa tämäkään on, mutta kai ainakin paljon terveempää kuin ankanmaksa.
Voi ja rasva
La véritable cuisine sera toujours celle du terroir. En France le beurre, la crème et le vin en constitueront toujours les bases, Paul Bocuse
Voita ja rasvaa käytetään paljon, mitään kevyttä ei perinteinen lyonilainen ruoka ole. Kaupoissa oli erikseen voihyllyt, joista löytyi erilaisia voilaatuja. En ihan päässyt selvile, miten ne oikeasti erosivat. Mutta ainakin rasva- ja suolapitoisuuksissa oli eroja. Kai kysymyksessä oli enemmänkin arvostuskysymys: joku käytti tietyn paikkakunnan käsintehtyä voita ja toinen toisen paikkakunnan. Mutta kertoo tämäkin osaltaan ruokakulttuurin syvyydestä ja raaka-aineiden arvostuksesta.
Lyonilainen makkara
Makkara on myös suosittua, kaupoista löytyy monenlaista tuoremakkaraa. Paikallinen erikoisuus on tietynlainen sianlihamakkara, joka on maustettu pistaasilla. Periaatteessa makkarana se on aika tavallista, mutta pistaasi antaa sille pikantin maun.
Makkaraa käytettiin moniin ruokiin, itse käytin sitä mm. keittoihin, patoihin ja paistoksiin.
Merenelävät ja kala
Kalaa oli tarjolla huomattavasti vähemmän kuin lihaa. Mutta mereneläviä muuten oli monenlaista: erilaisia simpukoita, ostereita, rapuja jne. Itselleni eksoottisinta olivat merisiilit, joita maistelin myös tuoreena.
Simpukat ja osterit eivät olleet kalliita, simpukoita keittelin itsekin monta kertaa iltapalaksi. Ostereita tuntuivat paikalliset syövän koko joulukuun, ja ne huuhdottiin alas sampanjalla.
Osterit ovat paikallisten suurta herkkua ja niitä syötiin syksyllä paljon ihmisten vierailleissa toistensa luona. Ostereita oli myös saatavilla erilaisia ja eri makuisia. Eräs suomalainen tuttavamme valitteli meille joulun aikaan puoli leikillään, että joutuu syömään ostereita ja juomaan sampajaa jo ties monettako iltaa peräkkäin, kun tulee taas sukua kylään 🙂