Taistelu Tampereesta 1918

tampere_tammela_tuhoutunut_aamulehti_tampereen-museo

Tuhottu Tammela (kuva: Tampereen museo)

Tampereella käytiin keväällä 1918 raaka taistelu, johon osallistui 30 000 ihmistä. Se oli siihen asti suurin kaupunkitaistelu Pohjoismaissa. 

Isäni suku tulee Sävin kylästä nykyisen Mouhijärven pohjoispuolella. Alue oli torpparikysymyksen osalta vahvasti osa vuoden 1918 tapahtumia ja paikkakunnalla oli väkivaltaisuuksia, mm. kirkkoherra ja talollisia murhattiin. Sävi oli keväällä jonkinlaista ei-kenenkään maata valkoista ja punaisten välillä, mikä selittää paikkakunnan kaoottisen menon. Isoisäni (s. 1902) seurasi tapahtumia paikan päällä viimeiseen asti, kunnes joutui lopulta veljensä kanssa punaisia kiireellä Isosävistä pakenemaan melko jännittävissä olosuhteissa.

Antero Raevuoren Saarrettu kaupunki – Tampere ja Mannerheim 1918 kertoo taistelusta Mannerheimin ja kaupungissa olleiden ihmisten tarinoiden kautta. Kirja tuntuu osin kaunokirjalliselta teokselta, koska siinä on käytetty paljolti pohjana ihmisten kertomuksia. Mannerheimin toimista Raevuori myös välillä kirjoittaa kuin romaanikertoja. Mukana on myös kirjoittajan kaksi sukulaismiestä, jotka olivat valkoisten puolella, toinen lakimiehenä kaupungissa ja toinen taistelijana kaupunkiin hyökkäävissä joukoissa. Siis pienellä varauksella tekstiä lukee, mutta aivan varmasti kirja antaa hyvän yleiskuvan taisteluun valmistautumisesta ja varsinaisen valtauksen etenemisestä.

rintama_helmikuu_tampere_suomi_aamulehti

Rintama 1918 (kuva: Aamulehti)

Varsinaiset taistelut kaupungissa kestivät maalis-huhtikuun vaihteen. Valkoiset etenivät Pohjanmaalta ja Porista useampaa reittiä, sekä Tampereen itä- että länsipuolelta. Tavoite oli saartaa kaupunki ja siinä onnistuttiinkin. Mannerheimilla oli kiire, koska saksalaisten maihinnousu oli tulossa ja Viipurin alueella tarvittiin joukkoja. Hän halusi myös varmistaa, että ulkomaalaiset eivät pääse esiintymään maan vapauttajina. Tähän oli henkilökohtaistakin intressiä: hän halusi olla Suomen vapauttaja, eikä joku saksalainen kenraali saanut viedä kunniaa. Mannerheim oli tuossa vaiheessa entinen tsaarin kenraali, joka oli joutunut pakenemaan Venäjältä ja hänellä ei ollut ammatillisesti enää mitään, mihin palata. Varmasti oli kova halu päästä loistamaan. Tästä hän vääntääkin kättä senaatin kanssa ja uhkaa maaliskuussa jopa erota, jos vastuuta sodanjohdosta ei anneta yksin hänelle.

Jotkut historiantutkijat puhuvat sisällissodasta “ensimmäisen maailmansodan Suomen tapahtumina” ja se on kyllä minustakin osuva määritelmä. Sota Suomessa oli osa Venäjän ja Saksan välistä kähinää, jossa kaksi isoa valtaa hajosivat. Saksa tuki valkoisia, koska se ajoi Saksan etua. Toisaalta Lenin tuki punaisia, koska halusi Suomen lopulta päätyvän osaksi omaa valtapiiriään. Saksassa koulutuksen saaneet jääkärit olivat Mannerheimin joukoille tärkeä resurssi ja Vöyrin koulussa heidän avullaan koulutetaan valkoisen armeijan, ja tulevan Suomen armeijan, runkoa.

Taisteluissa oli mukana yllättävän paljon ulkomaalaisia. Ensinnäkin johtoportaassa oli ruotsalaisia ammattisotilaita ja Ruotsista koottiin myös vapaaehtoisista oma joukko-osasto, Svenska Brigaden. Osa Suomeen tulijoista oli muualla vähemmän menestyneitä sotilaita (mm. Harald Hjalmarson), jotka janosivat etenemistä urallaan ja olipa osa tulijoista ihan puhtaasti seikkailijoita tai muuten uutta suuntaa elämälleen hakevia. Monilla oli myös aitoa atteen paloa ja halusivat olla mukana vapauttamassa maata kommunismin uhasta. Tällaisia lienee ollut mm. Olof Palmen setä, joka kuolikin Tampereella taisteluissa.

Tampereella oli paljon valkoisten kannattajia, porvaristoa ja keskiluokkaa. Kirjassa mainitaan monesti Teknillisen opiston opiskelijat, jotka olivat aktiivisesti mukana valkoisten taisteluissa. Valkoisten puolella tehtiin myös tosissaan tiedustelua ja mm. onnistuttiin salakuuntelemaan punaisten esikunnan puhelinliikennettä melkein koko ajan. Punaisilla oli huonommat tiedustelutiedot koko ajan ja muutenkin johtaminen levisi pahasti sodan edetessä.

Tampere saarrettiin neljän osaston voimin: Linder, Hjalmarson, Wetzer ja Wilkman. Mannerheim piti päämajaa junassa, joka liikkui rintaman perässä kohti etelää. Tampereen jälkeen Mannerheim jatkoi junallaan Viipurin rintamalle 7.4.2018. Tampereen keskustassa oli kovia tuhoja, mm. Tammela paloi pahasti. Tykistöä oli sen verran molemmilla osapuolilla, että aluetta voitiin moukaroida.

taistelu_tampere_rintamatilanne

Rintamatilanne ja joukot 15.3.1918

Valkoinen puoli teloitti välillä kevyin perustein sotavankejaan ja kirjan mukaan valkoiset ohjeistivat kyselemättä ampumaan kaikki venäläiset sotilaat (ja saattoi riittää, että tavattu henkilö puhui vain Venäjää).  Siviiliväestö koki kovia taistelun jaloissa ja osa työväestöstä kärsi pahasti, nälkäkuolemiakin tuli. Punaisten vankien kohtelusta taisteluiden jälkeen on kirjoitettu paljon. Se oli kirjan perusteella myös Tampereella ala-arvoista ja pitkäänkin vankeuteen saattoi joutua satunnaisin perustein.

Punaisten puolella oli pääasiassa tavallisia työläisiä, jotka eivät välttämättä hahmottaneet isompaa kuvaa Venäjä / Saksan tilanteesta (sama toki päti moneen Pohjanmaan valkoiseen talonpoikaan tai työmieheen). Mukana vilahtelee tuttuja punapäälliköitä kuten Eino Rahja, Tuomas Hyrskymurto, Hugo Salmela jne. Osa johtajista pakeni Tampereelta ennen saartorenkaan sulkeutumista ja moni pääsi myöhemmin Venäjälle asti. Toisaalta viimeistään Stalinin puhdistuksissa suurin osa jäljelle jääneistä suomalaisista punapäälliköistä ja tavallisistakin punapakolaisista tapettiin. Historia on julmaa.

Lisää aiheesta:

Aamulehden juttu Tampereesta ja sisällissodasta (myös kuvia)

Paljon kuvia taistelusta Uuden Suomen jutussa

Tampereen taistelu Wikipediassa

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *