Taloudesta, Lapin sodasta ja Macronista

Keskusteluja taloudesta-Käsivarren_Sota-Ranska-Macron_FB

Niputan kolme kirjaa samaan postaukseen. Vartiaisen ja Uschanovin Keskusteluja taloudesta, Mika Kuljun Käsivarren sota ja Helena Petäistön Ranska, Macron ja Minä.

Keskusteluja taloudesta

Juhana Vartiaisen ja Tommi Uschanovin kirjeenvaihdosta koottu kirja kannattaisi kaikkien lukea. Kaksi terävää ja laajasti lukenutta ihmistä keskustelee taloudesta ja yhteiskunnasta. Sivutaan tietysti myös perustavia arvoja, etiikkaa ja ihmiskuvaa, sitähän ei voi välttää, kun talouteen syvemmälle mennään. Ushanov pitää itseään poliittisena realistina (hän puhuu myös “pelon liberalismista”) ja Vartiainen tuntuu selvemmin klassiselta sosiaaliliberalistilta. Ihmiskuvaltaan siis Ushanov on pessimistisempi (realistisempi?) ja Vartiainen tuntuu kirkasotsaisemmalta optimistilta ihmisen suhteen.

Vartiainen myös analysoi kriittisesti politiikkona olemista: helposti lähtee liikaa oman puolueen joukkohenkeen mukaan, eikä enää kyseenalaista ja suhtaudu kriittisesti oman porukan ajamiin linjoihin. Tämä varmasti on erityisen voimakasta niillä, jotka ovat olleet nuoresta asti puolueensa “prosessissa” – vaikea ajatella ja toimia itsenäisesti. Nykyäänhän tarkkanäköisimmät havainnot tulevat usein ns. politiikan ulkopuolelta tulleilta fiksuilta edustajilta kuten Antero Vartia (tai Vartaiainen itse). Tämä pistää jälleen miettimään, pitäisikö kansanedustajilla olla maksimiaika edustajanvuosilleen. Politiikon homma ei pitäisi olla kenenkään ammatti?

Keskusteluissa käydään läpi taloutta monelta kantilta ja pohdiskellaan eri lähtöoletusten vaikutusta talouspolitiikkaan ja mikä olisi järkevää talouspolitiikkaa ylipäätään, tai miten siitä pitäisi keskustella. Puhutaan talouden etiikasta, politiikasta ja eri teorioiden ongelmakohdista ja ristiriidoista. Myös vertailut Saksaan ja Ruotsiin ovat mielenkiintoisia luettavaa. Molemmat herrat ovat pohtineet teemaa syvällisesti ja toisiaan kuunnellen – tekstiä on ilo lukea!

Käsivarran sota

Mika Kuljun Käsivarren sota – lasten ristiretki 1944–1945 käsittelee vain sodan viimeistä vuotta, jolloin Suomi sai irtautui sodasta ja joutui ajamaan saksalaisten divisoonat pois alueeltaan. Viimeiset saksalaiset poistuivat käsivarresta Norjan ja Ruotsin puolelle 26.4.1945. Lasten ristiretkellä kirjoittaja tarkoittaa sitä, että Lapin sodassa mukana olivat pääasiassa nuorimmat ikäluokat, koska aiemmin sotineet oli pääosin kotiutettu tai heitä juuri kotiutettiin.

Olin lukenut tarkemmin Lapin sodasta oikeastaan vain Wolf Halstin kirjan, jossa hän käy omien komentajakokemustensa kautta lähes koko sodan. Mutta kirja on henkilökohtainen, eikä anna laajempaa kuvaa Lapin tapahtumista, ryhmityksistä tai linnoitusten paikoista. Tornion maihinnousu 1.10.1944 tuli jo Halstin kirjassa muistaakseni esiin, mutta Itä-Lapin tapahtumat jäävät hämäriksi, Halsti olikin mukana Torniosta käsivarteen rykmentin komentajana (muistini varassa, ei tarkistettu).

Saksalaisilla oli vastuu koko Lapista ja osin etelämpääkin. Heillä oli Suomen alueella 20. vuoristoarmeija, joka koostui neljästä armeijakunnasta (jokaisessa kaksi divisioonaa ja erillisjoukkoja). En tiennyt, että myös yksi Waffen-SS:n yksikkö oli Suomessa, 6. SS-vuoristodivisioona (alunperin Venäjän puolella Kiestingin lohkolla). Paino piste oli luonnollisesti Petsomon kaivosten suojaamisessa. Kolosjoen kaivos oli Saksalle kriittinen 1944 asti, koska nikkeliä ei heidän alueellaan juuri ollut. Parhaimmillaan sieltä tuli ainakin 80% Saksan tarvitsemasta nikkelistä.

Kaiken kaikkiaan joukkoja oli Suomessa 220 000 – ei mikään pieni joukko! Alla olevan kuvan voi suurentaa, niin näkee ryhmityksen ennen saksalaisten poistumista, ja heidän käyttämänsä reitit linnoitusasemineen.

Kasivarren-sota_kirja

En tiennyt, että saksalaisten tekemiä asemia ja huoltoteitä (ja paljon kaikenlaista romua) on edelleen nähtävissä käsivarressa, erityisesti Kilpisjärven ympäristössä, mm. Mallan luonnonpuistossa. Asemat ja linnoitteet oli rakennettu sen ajan olot huomioon ottaen viimeisen päälle ja joukot oli varustettu ja muonitettu ilmeisen hyvin. Saksalaiset tekivät myös omaa kartoitustyötä melko laajasti. Viimeinen linnoitettu puolustuslinja oli kymmeniä kilometrejä pitkä ns. Sturmbock, joka kulki Kaaresuvannosta vielä Norjan puolella olevasta Kautokeinosta pohjoiseen.

Lopulta joukot joutuivat poistumaan osin marssimalla ja osin tiekuljetuksilla koko Norjan läpi ja sieltä Tanskan kautta Saksaan. Osa miehistä joutui vielä sotimaan (ja ehti kuollakin viimeisen parin kuukauden aikana) kotimaassaan ennen Saksan antautumista.

Ranska, Macron ja minä

Vaimo luki Ranskassa Philippe Bessonin Un personnage de romain -kirjan, jossa Besson seuraa läheltä Macronin kampanjaa. Itselläni ei ranskan osaaminen sen lukemiseen riitä, joten luin Helenä Petäistön kirjan Macronista. Kirja on kirjoitettu heti presidentin vaalien jälkeen ja kuvaa Macronin tuloa julkisuuteen ja politiikkaan Hollanden hallituksessa. Petäistöllä on pitkä kokemus Ranskan politiikan seuraamisesta ja hän myös vertää Macronin tekemisiä ja persoonaa aikaisempiin viidennen tasavallan presidentteihin ja heidän hallituksiinsa.

Se on tullut joka puolelta selväksi, että mies tuntuu olevan kone: nukkuu vain muutaman tunnin yössä ja painaa töitä ja jaksaa keskustella koko ajan. Tuntuu ihan superihmiseltä. Kirjassa välillä vähän häiritsee kirjoittajan jotenkin yli-innokas, lähes ihaileva, asenne Macronia kohtaan. Mutta kieltämättä Macron näyttäytyy kyllä hämmästyttävän hyvältä johtajalta, sellainen kuva tuli itsellekin Ranskassa ollessamme. Hän kävi syksyllä Lyonissa ja osuin yhden kokouspaikan kulmalle (Confluencen museolle) juoksulenkillä 🙂

En tiennyt, että Ranskassa on moni presidentti halunnut, ja yrittänytkin, tehdä uudistuksia ihan tosissaan. Mutta niistä on aina kuitenkin luovuttu ja ne ovat vesittyneet, kun erityisesti ay-liikkeen vastustus on ollut niin kovaa. Nyt näyttää, että Macron on saanut jotain aikaiseksi. Tämän näin itsekin syksyllä Lyonissa, kun seurasin vasemmiston mielenosoituksia, jotka jäivät kovin vaisuiksi. Petäistö viittaa usein Alain Duhamelin analyyseihin Ranskan politiikasta ja yhteiskunnasta, hänen kirjoituksiinsa pitää selvästi perehtyä.

Ranskalaisten pitkä perinne väistellä vastuuta ja uudistuksia näyttää vähän hellittäneen. Toivotaan, että se kestää! Sillä on iso merkitys myös koko EU:n ja Euroopan kehitykseen, koska Macron tuntuu olevan globaali liberalisti ja voisi toimia vastavoimana varsinkin itä-Euroopassa päätään nostavalle tunkkaiselle konservatiivinationalismille.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *