Lyon ja leipä

Ensimmäisenä tulee leipä. Selailin kuvia Lyonissa tekemästäni ruoasta ja raapustelin pari postausta havainnoista lyonilaisesta keittiöstä ja ruokakulttuurista. Tässä 1. osa.

Lyonin keskusta näyttää ranskalaisen katukuvan kliseeltä: vanhoja taloja, kapeita katuja ja monenlaista kivijalkakauppaa. Ruokatavaraa myydään erikoisliikkeissä, isoja supermarketteja ei ole (Confluencen uusi ostoskeskus on niemen päässä vähän kauempana). Leipomoita, konditorioita, viinikauppoja, lihakauppoja, kasvis- ja hedelmäkauppoja, juustokauppoja jne.

Leipää ei myydä pitkään säilyvissä muovipakkauksissa. Se tuoretuote, joka piti syödä saman päivän aikana. Itsekin opin nopeasti ostamaan patongin mukaan koulun sisäänkäynnin vieressä olevasta leipomo-konditoriasta, Boulangerie Serve’stä (53 Cours Charlemagne, kuva netistä, en kehdannut kuvata pienen paikan tungoksessa).

Leipä Lyon Boulangerie Serve

Patonkeja on monenlaisia: eri pituisia ja muotoisia, eri jauhoista tehtyjä ja eri mausteilla. Baquette, flute baquette, monivilja jne. Myös monenlaista sämpylää ja isompaa leipää löytyy joka makuun. Pidin itse unikonsiemenillä höystetystä (au pavot) patongista, erityisesti siitä versiosta, jossa siemeniä on kunnolla myös taikinassa sisällä. Täällä on selostusta erilaisista patongeista.

Yleensä ostin leipää aamulla, joskus uudestaan iltapäivällä lapsia hakiessani (vanhempia oli aina jonottamassa leipomossa koulun oven vieressä). Leipomon myyjätäti osasi puolentoista kuukauden jälkeen jo kysyä minultakin, “Laitetaanko herralle taas flute baquette?” – selvästi paikassa kävi vakioasiakaskunta muutaman korttelin alueelta. Kaduilla käveli jatkuvasti ihmisiä patongit kainalossa, klisee ei ole klisee!

Leipä Lyon baquette

Patonkia syötiin sellaisenaan, tai juustojen kera. Itse pistin tuoreelle patongille usein myös voita, jota paikalliset eivät tuntuneet käyttävän (tuore leipä + voi = nam!). Varsinaisia isompia leipiä ei tullut paljonkaan ostettua, koska ne olivat  meidän perheelle vähän liian isoja ja kuivuivat turhan nopeasti. Alla esimerkkinä yksi pähkinäleipä, joka oli käsittämättömän hyvää.

Leipä Lyon

Lyonilainen praliinileipä on paikallinen erikoisuus, joka on oikein maistuvaa. Se on kuin hienostuneempi versio joululimpusta, mutta josta puuttuu imelyys. Jouluun se minusta sopi erinomaisesti.

Leipä Lyon praline

Leipien reseptit vaihtelivat leipomoiden kesken ja osassa tehtiin enemmän isoja leipiä kuin patonkeja. Peruspatonki maksoi Lyonissa 89-99 senttiä, eikä se ole paha hinta tuoreesta leivästä! Patongin sai vielä halvemmalla, jos osti 3-4 kerralla.

Leipä Lyon Paul baquettes

Lue seuraavaksi osa 2: Lihaa ja lihaa!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *