Lainsäädäntötyö, osallistaminen ja demokratia

Tapasin lainsäädäntötyön syvällisesti tietävän tuttavani. Hän otti esiin omat kokemuksensa, miten lainsäädäntötyö saataisiin tehokkaammaksi ja kansalaisten osaaminen mukaan. Tämä olisi täysin tehtävissä nykyvälineillä. En ollut asiaa miettinyt aiemmin tarkemmin. Se vahvistaisi demokratiaa

Lainsäädäntötyö

Lakeja valmistellaan virkamiestyönä ja lainsäädäntötyö sisältää selvityksiä ja työryhmiä, joihin otetaan mukaan kulloisenkin alan järjestöjä ja toimijoita. Mutta tätä voisi tehostaa vielä reippaasti. Homma voi edelleen olla yllättävän suljettua ja poliittisesti voidaan vaikuttaa tavoitteisiin lopputuloksen kannalta epäoptimaalisella tavalla.

lainsäädäntötyö - lain valmistelu (Finlex)

Lait vaikuttavat aina suoraan liike-elämän eri tahojen, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten arkeen. Verkon kautta voidaan valjastaa jo lain valmisteluun mukaan laaja osaaminen ja kokemus suoraan lain kohteena olevilta. Saatu data voi olla osallistuven käytössä myös omassa toiminnassaan, ja hyödyttää montaa kautta yhteiskuntaa. Tieto voi olla määrällistä ja laadullista taustadataa, jota voi käyttää suoraan lakien valmistelussa ja lopputuloksen tavoitteiden asettamisessa. Menetelmiä on olemassa ja niitä käytetään, mutta ne pitäisi koota yhteen ja ottaa laajasti käyttöön!

Tavoitteena pitäisi olla tehokkaampi ja tasapuolinen lopputulos. Eikä lopputuloksena saisi koskaan syntyä turhaan arkea  haittaavaa tai kuluja lisäävää byrokratiaa.

Onnistuminen ja jatkokehitys

Kun laki on hyväksytty, sen onnistumista pitäisi myös automaattisesti mitata ja verrata asetettuihin tavoitteisiin. Lainsäädäntötyö ei saa loppua hyväksymiseen. Tähänkin voidaan käyttää verkon ja asianomaisten verkostojen kautta tapahtuvaa osallistamista tehokkaasti. Voidaan nopeastikin saada lain vaikutuksista suoraa palautetta. Onko se tehostanut toimintaa, helpottanut arkea jne.

Tällä hetkellä ei käsittääkseni ole mitään automaattista prosessia, jolla aina mitattaisiin lain onnistumista. Tämä myös vähentäisi poliittista kinastelua lakien vaikutuksista, kun olisi mitattua dataa suoraan kansalaisilta. Pidemmällä tähtäimellä asioita tutkitaan VATTin ja muiden tutkimuksissa, mutta ne ovat enemmän taloudellisia/ekonomistisia analyysejä.

Pitäisi velvoittaa myös laadullisen palautteen systemaattiseen keräämiseen. Tähän on jo olemassa malleja ja työkaluja, joita osa virkamiehistä käyttää: ne pitää monistaa kaikille! Saadun erityyppisen palautteen perusteella olisi mahdollista nopeastikin korjata ja tuunata lakeja – prosessi perustuisi mitattuihin asioihin iteratiivisesti.

Kansalaiset mukaan

Digityökalut ja internet mahdollistavat demokratian uudistamista. Sähköinen äänestäminen on yksi tapa, mutta se ei ole isoissa vaaleissa luotettavaa ja läpinäkyvää, tekniikka ei vain vielä ole idioottivarmaa.

Kansalaisaloite on yksi uusi prosessi ja siitä on tullut suosittua. Sen ongelma on, että siinä prosessissa ei ole mitään iteratiivista osallistumista. Aloitteen tempaisee joku porukka liikkeelle ja sillä tekstillä mennään: menestys edellyttää oikeastaan selkeää kyllä/ei -tyyppistä asettelua. Kansalaisaloitteella on vaikea tehdä mitään iteratiivista ja isompaa kokonaisuutta.

Verkkoäänestämistä pitäisi minusta tuoda lisää paikallisiin asioihin, joissa ulkoista vaikutusriskiä ei ole ja joita voitaisiin tehdä nopeallakin aikataululla. Tätä voisi olla ihan kaupunginosatasolla, erityisesti kuntatasolla (jatkossa maakuntatasolla). Ne voisivat olla statukseltaan juridisesti neuvoa-antavia, jolloin järjestelyt voivat olla kevyempiäkin ja nopeasti järjestettäviä.

Itse kohtasin tällaisen tilanteen, kun kaupunki kyseli Herttoniemen asukkailta Suvilahden konserttien meluhaitoista. Se oli vain toteuteuttu kalliisti ja hankalasti paperipostin kautta: Kivinokan ja Vanhankaupunkin lahden kaupungin puoleisille reuna-alueiden asukkaille lähetettiin kyselylomakeniput. Tällaisia voisi toteuttaa nopeasti ja halvalla verkon kautta.

Demokratia toimimaan!

Ihmisten hyvinvoinnin ja demokratian kannalta on tärkeää, että kaikki pääsevät vaikuttamaan lähiympäristönsä ja arkensa asioihin. Tunne siitä, että omalla mielipiteellä on merkitystä ja oikeasti vaikutusta on tärkeää – ilman sitä demokratia ei toimi.

Don’t blame me they got in… I didn’t vote!

Nykyisenlaiset kansanäänestykset eivät toimi, koska niitä on hyvin harvoin ja yleensä valtavan kokoluokan asioista (brexit, euro…). Silloin ne menevät protestoinniksi jostain ihan muusta (päivänpoliittisesta) asiasta, koska monilla on tunne, että heitä harvoin kuunnellaan. Myös trumpismi ja persuilu saavat voimaa tästä samasta tuntemuksesta.

Itse haluaisin myös lisätä paikallista autonomiaa jolloin kunnat/maakunnat voisivat itse päättää vaikkapa alkoholin myyntisäädöksistä alueellaan. Lainsäädäntötyö voitaisiin tuoda lähemmäksi kansalaista, koska ihmiset pääsisivät vaikuttamaan konkreettisiin ja näkyviin asioihin. Eduskunta voisi keskittyä isoihin kokonaisuuksiin ja linjoihin (eikä käyttää aikaansa esim. alkoholiprosenteista vänkäämiseen). Paikallisen autonomian lisääminen voisi myös vahvistaa ihmisten omaa identiteettiä ja tuoda vähän tervettä kilpailuakin alueiden välille.

Teesini ovat :

  1. Lainsäädäntöprosessiin osallistaminen ja onnistumisen mittaaminen: iterointi nopeammaksi.
  2. Lisää paikallisia äänestyksiä ja autonomiaa: ihmiset oikeasti vaikuttamaan arkeensa.
  3. Kokeiluja enemmän: Suomi on pieni maa, helppo ja nopea kokeilla.

Voi olla, että joskus tulevaisuudessa pystytään hahmottamaan kokonaisuuksia ihan uudella tavalla yhdessä yhteisönä, tyyliin Timo Honkelon konseptoima rauhankone. Tällaiset muuttaisivat koko homman aivan täysin. Mutta on oltava avoin muutokselle ja prosesseja on koko ajan kehitettävä.

lainsäädäntötyö revise revise revise

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *