Perustulo vapauttaa töihin?

Perustulo tarkoittaa vastikkeetonta rahaa valtiolta. Se on vastoin perinteistä ajatusta työstä ja tuottavuudesta, eikä se monille siksi käy. Mutta onko se silti toimivin malli tulevaisuudessa?

Mikä on työtä?

Työ on perinteisesti ollut fyysistä, siitä on tullut näkyviä fyysisiä tuloksia ja siitä maksettu rahaa vastineeksi uhratusta vapaa-ajasta. Työtä on mitattu “työhön” käytetyllä ajalla, sitä jopa mitataan kellolla. Tähän perustuu mm. AY-liikkeen edellen ajamat mallit työelämästä: enemmän rahaa vähemmällä työajalla ja selkeitä työaikaan liittyviä määreitä. Mutta työ ei ole digimaailmassa ja robottien aikakautena kellokortilla mitattavaa ihmisen hikoilua, joka tuottaa selkeästi näkyviä fyysisiä tuloksia. Ei ole enää selvää, mikä on työtä ja mikä on vapaa-aikaa, mikä on “tuottavaa työtä”. Miten siis työn ja varsinkin työttömyyden käsitettä pitäisi kehittää sosiaaliturvan näkökulmasta?

Jos robotit kohta tekevät perinteiset työt, niin miksi ihmisen pitäisi tehdä edelleen “työtä”? Miksi ihminen ei voi keskittyä tekemään sitä, mitä robotit ja koneet eivät tee: innovoida uutta, miettiä laajoja kaaria, tehdä taidetta — hoitaa toisia ihmisiä? Tästä kirjoittaa mm. Pontus Purokuru kirjassaan Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi ja ajatuksessa on kieltämättä pointtia. Purokurun mukaan uusi työ on ikään kuin jatkuva prosessi: tuotanto levittäytyy koko elämän alueelle, sitä on vaikea erottaa erilliseksi mitattavaksi työajaksi. Työ ja tulokset pohjaavat koko yhteiskunnan infraan, ihmisten osaamisverkostoihin ja niiden tuottamaan resurssiin. Työ ei siis lähde vain työnantajan antamista resursseista, joita käytetään mitattuna työaikana. Tämä on perinteisen työn ja tietotyön ero.

Miksi käyttää valtavasti valtion hallinnollisia resursseja ihmisten vahtimiseen ja pakottamiseen tekemään jotain, mitä he eivät halua? Porkkana toimii paremmin kuin keppi, miksi ei annettaisi porkkanaa? Samalla säästettäisiin valtavasti hallinnollista turhaa työtä. Ei voi olla järkevää työkseen vaihtia toisten ihmisten “aktiviisuutta” tai työnhakua. Senkin energian voisi käyttää johonkin mielekkäämpään.

Konservatiivin ongelma

Keskustan vaikeudessa päättää kantaansa perustulosta näkyy mielenkiintoinen jako: vanhemmat ikäpolvet suhtautuvat työhön pakollisena pahana ja jo arvona sisänsä. He ovat jopa valmiita maksamaan siitä, että ihmisiä vahditaan ja “aktivoidaan” töihin. Vaikka näemme, että nykyinen systeemi ei toimi ja osa syrjäytyy työelämästä ja opiskeluista, silti emme yritä kehittää parempaa mallia tilalle.

Sama näkyy myös kokoomuksessa mm. Ben Z:n ja Orpon puheissa. “Vastikkeeton” perustulo ei käy, ihan vanhasta periaatteessa. Kuin yrittäisi puhua Tuomiojan kanssa Natosta tai Soinin kanssa abortista – selkärankareaktio sulkee loogisen ajattelun piirit. Vaikka nyt jo käytännössä annetaan rahaa ihan ilman mitään vastiketta.

Mielenkiintoiseksi asia muuttuu, kun katsoo, miten esim. Matti Vanhanen analysoi viimeisimpiä mellakoita ja ääriliikkeiden nousua. Hän näkee kirkkaasti, miten osa porukasta ei koe olevansa enää mukana ja kokee epävarmuutta tulevasta.

Vanhanen haluaa ihmisten kuuntelevan enemmän muita jne. Hän ei näe ristiriitaa puheissaan: ihmiset tuntevat olevansa ulkopuolisia juuri siksi, että työ on muutoksessa, eikä perinteisiä työpolkuja enää ole. Hän kiittelee kiky-sopimuksen leikkauksia, mutta ei tajua, että kikyn kaltaiset päätökset toivat monille niukkuutta, eikä mitään parempaa uutta tilalle. Juuri siksi ahdistaa ja pelottaa – ja uudet populistiset liikkeet alkavat kiinnostaa, ryhmässä on turvallisempaa. Mutta Vanhanenkaan ei yritä miettiä asioita uusiksi.

Perustulo vapauttaa energiaa

Perustulo olisi ehkä yksi palikka ongelman ratkaisussa. Se tuo ihmisille turvallisuutta ja arvokkuuden tunnetta. Ihminen ei joudu viranomaisen holhottavaksi ja vahdittavaksi, vaan on arvostettu sellaisenaan. Tästä arvostuksen puutteesta puhuu Fukuyama uudessa kirjassaan ja mielestäni siinä on perää. Jotta voisimme torjua ääriliikkeitä ja nationalismia, ihmisillä pitää olla toivoa tulevaisuudesta ja tervettä identiteettiä. Sitä ei synny valtion holhouksessa tai “aktiivointitoimien” kohteena olemisella.

Konservatiivi heittää tässä vaiheessa vastaan, että “Eihän nyt herranjestas voi antaa rahaa vain laiskottelusta!!”. Mutta aina tulee olemaan ihmisiä, jotka laiskottelevat – systeemistä riippumatta. Nykyinenkin systeemi mahdollistaa laiskottelun maksimoinnin aika pienellä vaivalla, ja siihen tilaan on myös helppo jäädä, koska identiteetiksi muodostuu jonkinlainen systeemin ulkopuolella oleminen. Pahinta on, että se näyttää helposti periytyvän, koska siitä muodostuu osa identiteettiä.

Olisi korkea aika miettiä systeemiä uusiksi, perustulo olisi yksi osa sitä. Saataisiinko ihmiset elämään vapaammin ja löytämään tervettä arvokkuutta. Perustulo mahdollistaa yhteiskunnan infran, koulutuksen, kulttuurin käytön moottorina ilman että työ ja työaika yritetään erottaa muusta elämästä. Ajatus on, että tällä pohjainvestoinilla syntyy perinteisessäkin mielessä tuottavaa työtä, pakottamatta ja ihmisarvoisesti.

Kun ihmistä ei pakoteta tai kiristetä valtion puolelta tekemään asioita, jotka eivät kiinnosta, hän löytää vapaan valinnan kautta mielekästä tekemistä. Perustuloa voidaan tuunata sellaiseksi, että se verotetaan pois, kun tuloja on kunnolla, malleja siihen löytyy. Pitää vain uskaltaa ajatella sen vanhan työelämän ja teollisen työn laatikon ulkopuolelta.

Perustulo_malli-600e_Suomi-wikipedia

Perusmalli: esim. 600e/kk perustulo 50% veroasteella 1200e/kk palkkaan saakka. Siitä paluu normaaliin progressioon.

Keynes ennusti 1930, että vuonna 2030 emme enää tekisi kuin 15 tunnin työviikkoa. Näin kävikin, kotitaloustyön jne. osalta, mutta ei palkkatyön osalta. Keynes ei varmasti nähnyt robottien ja tekoälyn tuloa. Onko seuraava vaihe se, että voimme automatisoida myös palkkatyön?

Palataan siis kaikkialla nyt puhuttuun tekoälyyn (menemättä nyt sen määrittelyyn) ja robotiikaan. Lähdetään siihen mukaan täysillä. Jätetään perinteinen työ ja fyysiset askareet koneille – vapautetaan ihmisten energia!

Perustulo_UBI pilots_ScottSantens

Lisää aiheesta

Amos Ahola: Perustulo rautalangasta (Uusi Suomi, blogi, heinäkuu 2017)

Francis Fukuyama: Identity. The demand for dignity and the politics of resentment (Amazon).

Purokuru: Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi

Forbes: Keynes’ 15 Hour Work Week Is Here Right Now (lokakuu 2015)

Keskusta kriisiytymässä perustulon takia (HS.fi, 14.12.2018)

Juhana Vartiainen (blogi): Fukuyaman tärkeä kirja

Zyscowicz: Työssäkäyvä elättää sitä, joka ei viitsi tehdä töitä (Verkkouutiset)

Wold Economic Forum: Universal basic income is a step closer to reality in Haiwaii (kesäkuu 2017)

Työttömyys periytyy: eikä edes koulutus auta (IL, lokakuu 2017)

Kela: Perustulokokeilu 2017–2018 (verkkosivu)

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *