Hamish de Bretton-Gordon valottaa kemiallisten aseiden käyttöä Syyrian sodassa. Hän käy tarkasti läpi Venäjän tekemiä Salisburyn murhia.
1) Get high! 2) Go against the wind! 3) Don´t panic
4) Take off clothes 5) Wash, and seek medical treatment
Muistisäännöt toiminnalle kemiallisten aseiden vaikutuksen alla
Kirjan kirjoittajasta
Eversti-evp DBG (kuten hänen lempinimensä kuuluu) toimi pitkään kemiallisten aseiden torjunnan parissa Britannian armeijassa ja myös NATOn vastaavan joukon johtajana. Hän lähti vetämään omaa firmaa ja päätyi mukaan Syyrian sodassa siviilejä auttavien järjestöjän toimintaan.
Hän kertoo kirjassa myös kertoo omista henkilökohtaisista sotakokemuksistaan (mm. Irakissa ja Afganistanissa) ja niiden aiheuttamista henkisistä traumoista ja ongelmista sotilaalle (käyttää itseään esimerkkinä).
Kemiallisten aseiden historiasta
Ensimmäinen kirjallinen viite on vuodelta 429 eaa., kun Spartan joukot sytyttivät ison tulen piiritetyn kaupungin eteen ja yrittivät tukahduttaa puolustajia savulla. Vuosisatojen saatossa on myös myrkytetty vihollisen kaivoja ja ammuttu katapulteilla raatoja vihollisen kaupunkeihin. Syyriassa roomalaiset tappoivat savulla tunneleihin linnoittautuneet persialaiset vuonna 265. Myös myrkyllisiä nuolia on käytetty ilmeisesti hyvinkin kauan mm. Amatzonin alueella.
Moderneja kemiallisia aseita käytettiin ensimmäisen kerran huhtikuussa 1915. Saksalaiset vapauttivat kanistereista kloorikaasua, joka liikkui vihreänkeltaisena pilvenä vastustajan asemiin. Tämän jälkeen käytettiin keksittiin fosgeeni ja myöhemmin vielä sinappikaasu, joita molempia käytettiin 1. maailmansodassa. Fosgeenia ja kloorikaasua vastaan pystyi suojautumaan maskilla, mutta sinappikaasu vaikuttaa myös ihon kautta ja säilyy maastossa pitkään. Arviolta miljoona altistui kemiallisille aseille ja 91 000 kuoli niihin.
Maailmansodan jälkeen kemialliset aseet kiellettiin Geneven sopimuksella 1925, mutta kylmän sodan aikana kehitys jatkui. Neuvostoliiton jälkeen Venäjä on ilmeisesti jatkanut kehitystä tähän päivään asti. Erikoinen juttu historiassa on, että vaikka natsit keksivät sariinin (ja muutamia muita sen ryhmän aineita) ja se oli koestettu sotilaskäyttöön mm. tykistölle, aineita ei Saksa käyttänyt. On väitetty, että Hitlerin omilla kokemuksilla kaasuhyökkäyksen kohteena olemisesta oli vaikutusta. Silti on yllättävää, että toisessa maailmansodassa mikään maa ei käyttänyt kaasuja.Napalmia ja fosforia kyllä käytettiin palopommeissa.
Kylmän sodan aikaan lännessä kemialliseista ja biologisista aseista luovuttiin (USA:ssa päätös Nixonin aloitteesta), eikä niitä ole tiettävästi enää kehitetty sotilaskäyttöön. Venäjällä kehitystä on jatkettu, tosin biologisten aseiden isot kehitykset sielläkin NL:n aikaan lopetettiin. Kuuluisin testialue oli Aral-järven saaressa, joka sittemmin on kuivanut ja alue on edelleen osin saastunut.
En tässä mene biologisiin aseisiin, joita myös kylmän sodan aikana kehitettiin, mutta ne ovat hyvin hankalia valtiollisissa sodissa, koska niitä on vaikea hallita ja ne saastuttavat alueet hyvin pitkäksi aikaa. Nykyiset kemialliset aseet ovat myös todella karmeaa tavaraa: VX, Novitstuk jne. pystyvät tappamaan valtavia määriä ihmisiä, aivan olemattomilla annoksilla ja suoraan ihon läpi. Niitä on vaikea havaita ja torjua, puhdistaminen on myös työlästä ja aineet voivat säilyä pitkään tappavina.
Assad ja Syyrian kemialliset aseet
En tajunnut, miten laajaa kemiallisten aseiden käyttö on ollut Assadin hallinnolla. Uutisia on ollut vuosien aikana, mutta vasta lukiessani tätä tajusin, miten suurta vahinkoa niillä on tehty siviileille. Kirjassa DBG kertoo miten oli osaltaan auttamassa syyrialaisia vapaaehtoisia keräämään kemikaalinäytteitä ja toimittamaan niitä tutkittaviksi. Todella karuja tarinoita siitä, miten siviilit kärsivät sodan jaloissa.
Assad on käyttänyt ainakin sariinia, kloorikaasua ja sinappikaasua parikymmentä kertaa. Pahin hyökkäys oli Damaskoksen lähellä Ghoutassa 2013, jolloin sariiniin kuoli 1400 siviilä.
Venäjä ja Novitsuk
NL:lla oli isot kemiallisten ja biologisten aseiden kehittämisohjelmat, joissa kehitettiin mm. Novitsuk. Se on sariinin ja VX:n tavoin vaikuttava aine, joka imeytyy suoraan ihonkin läpi (esim. vaatteista tai pinnoilta) ja tappaa mikrogrammatason annoksena. Vaikutusmekanismista lisää täällä.
Venäjä on käyttänyt tätä viime aikoina ainakin Salisburyn murhayrityksessä ja Navalnyin murhayrityksessä. Salisburyn tapausta DBG käy läpi tarkasti. Salisburyn lähellä on myös UK:n CBRN-aseiden tutkimuskeskus ja hän itsekin asuu kaupungissa. Venäjän agentit olivat laittaneet aineen entisen vakoojansa Skripalin talon oven kahvaan, josta sen saivat iholleen Skripal ja hänen tyttörensä. He ehtivät kulkea kaupungilla eri paikoissa, ennen kuin lyyhistyivät puiston penkille. Moni sivullinen joutui kosketuksiin aineen kanssa ja useampi kuolikin.
Tällaiset myrkyt ovat todella hankalia aineita, koska ne säilyvät pinnoilla pitkään ja vaikuttavat pieninä annoksina. Niitä on vaikea edes löytää, koska ne ovat hajuttomia ja mauttomia. Salisburyssä alueita puhdistettiin 18 kuukautta ja mm. Skripalin talolla käyneen poliisin (joka kuoli) asuintalo jouduttiin lopulta purkamaan ja viemään jätteet eristyksiin. Lisäksi parfyymipullollinen Novitsukia oli hylätty (tahallaan?) tavalliseen roskikseen. Sen oli joku löytänyt ja vienyt kirpputorille, josta pullon osti nainen, joka kuoli suihkutettuaan “parfyymia” kotonaan. Salisburyssa oli ainekset valtavaan katastrofiin, niin paljon ja huolettomasti ainetta oli levitelty!
Kirja oli silmiä avaava lukukokemus. Kemialliset aseet ovat todella hurjaa tavaraa. Näillä aineilla voi oheisvahinkona tappaa isoja määriä ihmisiä, vaikka varsinaisen kohteena olisikin joku yksittäinen ihminen. tuntuu käsittämättömältä, että jotkut valtiot (Venäjä ja Pohjois-Korea ainakin) käyttävät niitä siviilejä vastaan ihan avoimesti!
Lue lisää
Syyrian sota: kemiallisten aseiden käyttö eri kohteissa
Kemialliset aseet: yleistä infoa ja taustaa (Wikipedia)