Valtiot ilman armeijaa

Muutamilla valtioilla ei ole koskaan ollut asevoimia ja löytyy jopa valtioita, jotka ovat lakkauttaneet asevoimansa omalla päätöksellään.

Ei ollenkaan asevoimia tai armeijaa

Muutamilla pikkuvaltioilla ei ole ollenkaan omia asevoimia. Yllättävää ei ole, että suurin niistä on pieniä saarivaltioita, joilla ei ole maarajoja.

• Grenada: Ei armeijaa, lakkautettu USA:n maihinnousun jälkeen. Pieni poliisivoima, joka valvoo myös merirajoja. Grenada kuuluu Karibian maiden ja puoli-itsenäisten alueiden muodostamaan Regional Security Systemiin (RSS).
• Haiti: Ei enää armeijaa, mutta poliisi ja rannikkovartiosto.
• Kiribati: Vain poliisi ja rannikkovartiosto. Australia ja Uusi-Seelanti hoitavat puolustuksen.
• Lichtenstein: Lakkautti oman armeijan 1868, koska sitä pidettiin liian kalliina, mutta laki sallisi sellaisen ylläpidon sodan takia. Käytännössä Sveitsi on sitoutunut hoitamaan puolustuksen.
• Marshallinsaaret: USA hoitaa puolustuksen 1986 sopimuksesta alkaen.
• Mikronesian liitovaltio: USA hoitaa puolustuksen 1986 sopimuksesta alkaen.
• Monaco: Ei armeijaa, pienet seremonialliset joukot vain. Ranska vastaa puolustuksesta.
• Nauru: Australia sitoutunut puolustamaan, varsinaista valtiosopimusta ei kuitenkaan asiasta ole.
• Palau: Itsenäistyi 1994 virallisesti. USA hoitaa puolustuksen, kuului USA:n Tyynenmeren huoltoalueeseen aikaisemmin.
• Saint Lucia: Ei omaa armeijaa, vain poliisin alla rannikkovartiosto. USA pitää kumppaninaan ja suojeluksessaan olevana maana. Kuuluu myös RSS:ään.
• Saint Vincent ja Grenadiinit: Ei armeijaa, kuten Saint Lucia, USA:n armeijan suojeluksessa käytännössä. Kuuluu RSS:ään.
• Samoa: Ei omaa armeijaa, sopimus puolustuksesta Uuden-Seelannin kansas 1962.
• Salomonsaaret: Ei omaa armeijaa, vain pieni poliisi. 1999-2006 sisällisodassa Australia, Uusi-Seelanti ja muut Tyynenmeren valtion kokosivat joukon rauhoittamaan tilanteen.
• Tuvalu: Ei armeijaa, poliisi valvoo myös merialuetta. Australia on lahjoittanut kalustoa merivalvontaan.
• Vatikaanivaltio: Ei omaa armeijaa, pieni poliisivoima on. Aikoinaan Paavilla on ollut merkittävä armeija, joka oli iso voimatekijä Euroopassa. Sveitsiläiskaarti on Paavin henkilökohtainen henkivartiokaarti, ei tarkkaan ottaen kuulu Vatikaanivaltiolle. Käytännössä Italia vastaan puolustuksesta, mutta virallisia sopimuksia ei ole, koska Vatikaani haluaa esiintyä neutraalina.

Armeija lakkautettu kokonaan

Kolme valtio on lakkauttanut armeijansa ihan virallisesti ja vieläpä nykyaikana! Tätä voi pitää aikamoisena saavutuksena ja osoittaa myös valtioiden sisäisen poliittisen kehityksen kypsyyttä. Varsinkin kahdella näistä, kun ovat alueella, jossa on ollut (ja on edelleen) paljon poliittista epävakautta:

• Costa Rica: Costa Rica on ainoa maa, joka on lakkauttanut armeijansa nykyaikana. Se tapahtui 1949 sisällissodan jälkeen. Tilalla on “julkisen turvallisuuden voimat”, joka hoitaa myös rajavartiointia.
• Dominica: Armeija lakkautettiin 1981. Maalla on poliisivoimat, jotka hoitavat myös rajavartioinnin. Dominica kuuluu myös RSS:ään.
• Panama: Panamassa lakkautettiin armeija 1990. Tilalle perustettiin julkiset turvavoimat, Costa Rican esimerkin mukaan. Käytännössä Panamalla on vahvempi puolustus kuin Costa Ricalla, yli 10 000 henkeä poliisissa ja muissa yksiköissä. Mutta ne eivät ole armeija ja hallinto on siviilihallintoa, vähän kuin Japanissa.

Vain nimellinen oma armeija

• Andorra: Vain pieni seremoniallinen joukkue, vaikka armeija paperilla onkin edelleen organisaationa olemassa. Andorran hallinto on erikoisesti myös Ranskan ja Espanjan kanssa liitoksissa, joten käytännössä puolustuksesta vastaavat naapurit.
• Antigua ja Barbuda: Maalla on puolustusvoimat, joihin kuuluu n. 250 henkilöä. Mutta varustus on netistä löytämäni mukaan aika hyvä ja maa saisi ainakin pataljoonan kokoisen joukon kasaan tarvittaessa.
• Islanti: 2006 alkaen USA on vastannut muiden Nato-maiden kanssa puolustuksesta. Oma armeija on nykyään käytännössä rannikkovartiosto, jolla on myös kevyttä aseistusta laivoissa. Norjan kanssa Islannilla on sopimus, jonka perusteella islantilaiset voivat hakeutua Norjan asepalvelukseen.
• San Marino: Ehkä maailman pienin armeija. Käytännössä ei olisi merkitystä puolustuksessa. Mutta maa on täysin Italian sisällä, joten jos Italia ei uhkaa, niin ei tarvitse armeijaa. San Marinon valtion verkkosivut ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia muutenkin, täydellistä 90-luvun retroa!
• Vanuatu: Vanuatulla ei käytännössä ole armeijaa, vaikka virallisesti sellainen paperilla onkin. Vanuatu Mobile Forceen kuuluu vain 300 vapaaehtoista, joilla on vain kevyttä aseitusta. Mutta pienestä koostaan huolimatta Vanuatu osallistui 50 miehen voimin Papua-Uuden-Guinean rauhanturvaoperaatioon. Siitä pitää antaa pisteitä, kova panostus suhteessa omiin resursseihin!

Lisäksi muutama erikoinen tapaus

Ehkä erikoisin armeija on Japanilla. Sen perustuslaki määrittelee, että maalla ei saa olla armeijaa. Sillä onkin “itsepuolustusvoimat”, joka on valtion siviiliorganisaatio, eikä hallinto ole sotavoiman/armeijan tyylinen. Univormuissa on lain mukaan ulkoministeriön virkamiehiä, ei sotilaita. Kuitenkin käytännössä itsepuolustusvoimilla on modernin armeijan kalusto käytössään ja budjetti on yksi maaiman suurimpia. Viime aikoina Kiinan ja Venäjän pullistelu on saanut Japaninkin lisäämään varusteluaan. Voi olla, että tulevaisuudessa malli Japanissakin muuttuu, mutta se olisi poliittisesti ja henkisesti iso muutos.

Mauritius on epäselvempi tapaus. Sillä ei virallisesti ole armeijaa (lakkautettu 1968), mutta reilun tuhannen miehen vahvuinen puolimilitäärijoukko valtiolla on. Sen voisi hyvin luokitella pieneksi armeijaksi. Lisäksi Mauritiuksella on useamman tuhannen vahvuinen poliisi ja rannikkovartiosto. 1,2 miljoonan ihmisen ei-niin-varakkaalle valtiolle se on merkittävä kustannus.

Edellä mainitsin Palaun, Marshallin ja Mikronesian, joilla ei ole omaa armeijaa. Niiden kansalaiset voivat USA:n kanssa olevien sopimustensa perusteella halutessaan hakea palvelemaan USA:n armeijassa, mutta upseereiksi he eivät voi päästä.

On myös joukkoja, joihin otetaan ulkomaalaisia. Ranskan muukalaislegioona on tietenkin tunnetuin ja isoin. Se on nykyään osa Ranskan asevoimia, mutta sillä on vahvasti oma identiteetti ja hallinto. Enää sinne ei oteta ketä tahaansa, vaan kyseessä on erikoisjoukko, joka karsii rikolliset ja muut vaaralliset tapaukset jo sisäänotossa. Mutta Ranskan kansalaisuuden sitä kautta voi edelleen saada, kun palvelee kunnialla riittävän määrän vuosia. Legioonalla on myös suomenkieliset rekritointisivut (vaikkakin huonosti käännetyt 🙂 ). Lyonissa Legioonan rekrytointipiste ja kasarmi on aivan keskellä kaupunkia. Lenkkeilin usein siitä ohi – siellä oli aina isot bannerit houkuttelemassa hakemaan joukkoihin.

Espanjalla on myös edelleen oma joukko, mutta nykyään sinne pitää olla sujuva espanjantaito ja vain espanjan entisistä alusmaista rekrytoidaan ulkomaalaisia.