Rahan tulevaisuus digimaailmassa

Katoaako käteinen, miten käy bitcoinin ja tuleeko keskuspankkien digiraha? Olemme kohta kaikki mukana autonomisissa digiyhteisöissä? Rahan muutosta sai miettimään Eswar S. Prasadin kirja Rahan tulevaisuus – Miten digitaalinen mullistus muuttaa valuuttoja ja rahoitusta.

Mitä on raha?

Rahalla ei ole yksikäsitteistä määritelmää. Itse olen viehtynyt siihen selitykseen, että raha on tarina. Sitä ei ole, jos siihen ei riittävän moni usko. Kun iso miljardit uskovat tarinaan, se on totta ja elämme tarinaa todeksi arjessa. Keskuspankit (ja siis lopulta oikeusvaltiot) ylläpitävät uskoa rahaan: ne voivat säädellä rahan tarjontaa itsenäisesti, mikä luo perustan uskolle ja ylläpitää sitä. Rahalla on kolme ominaisuutta, toimintoa:

Raha on laskentayksikkö (kaksi kalaa maksaa 40€)
Raha toimii vaihdon välineenä (antamalla 40€ saan kaksi kalaa)
Raha toimii arvon säilyttäjänä (40€:lla on arvoa huomennakin)

Käteinen raha on vapaan markkinatalouden ja markkinoiden häiriintymättömän hinnanmuodostuksen kannalta tärkeä siinä mielessä, että se on anonyymi ja neutraali talouden toimijoiden preferenssien osoittaja. Koska ketään käteisen käyttäjää ei voi (käytännössä) jäljittää, niin tiedämme, että ihmiset ostavat myös asioita ja palveluita, joita kukaan ei kysyttäessä sano ostavansa.

Käteisellä rahalla on myös kriisitilanteissa huoltovarmuuden kannalta merkitystä. Tosin itse uskon, että tämä voi tulevaisuudessa olla vähäisempi ongelma, koska internet on yhä ubiikimpi ja fyysistäkin sotaa hämmästyttävän hyvin kestävä (vrt. Ukrainan sota ja tietoliikenneverkkojen toiminta).

Prasadin kirjan luettuani jäin pohtimaan, mistä tässä kaikessa on kyse. Mitä digivaluutat ovat tulevaisuudessa? Muuttuuko keskuspankkien asemaa vai tuleeko ns. vanhoista valuutoista vain digitaalisia, onko raha jatkossa kenenkään kontrollissa?

CBDC – keskuspankkien digiraha

Keskuspankit hallinnoivat ns. fiat-rahaa, jota ne voivat luoda hallinnollisella päätöksellä. Setelipaino on nykyään vain enterin painalluksen takana. Moni keskuspankki on tutkinut mahdollisuutta luoda sähköinen keskuspankkiraha, jota voisi olla tavallistenkin ihmisten digilompakoissa. Keskuspankkiraha on oikeastaan jo sähköistä pankkien osalta, koska käteistä ei yönylitalletuksissa liiku.

Jos CBDC tarkoittaisi kansalaisille asti tarjottavaa digitaalista versiota valuutasta, se muuttaisi rahan konseptia paljon entisestä, koska keskuspankki voisi esim. luoda rahaa suoraan kansalaisten lompakoihin, ei tarvita liikepankkeja tai velkakirjamarkkinoita välissä. Digitaalinen keskuspankkiraha on periaatteessa vain samaa vanhaa uudella tekniikalla, koska raha olisi edelleen keskusjohtoista ja tiiviisti valtioiden kontrollissa. Toisaalta se tarkoittaisi rahan anonymiteetin loppumista. Pahan hallinnon käsissä digitaalinen valuutta olisi potentiaalisesti iso ase.

Ensimmäisenä kuluttajien käyttöön ehtinyt oli Bahaman Sand Dollar, jolla on nätit verkkosivut ja sitä käytetään valuutan oman mobiililompakon kautta. Myös Jamaicalla on livenä valuutta, JAM-DEX. Isoista maista Kiina o pisimmällä: siellä on testattu digitaalista renminbindiä viime vuosina koko ajan isommilla live-testeillä. Kiina on sanonut tavoitteekseen dollarin korvaamisen. Yksityisyys ja valtion valvonta on iso ongelma Kiinassa, eikä tuo projekti sitä ainakaan vähennä!

Keskuspankkivaluuttojen digiversioiden kehitystä voi seurata CBDC Tracker -sivustolta.

Kryptovaluutat ja digifinanssi-intrumentit

Kryptovaluutalla tarkoitetaan ohjelmistolla luotua sopimusta, jolla määritellään maksuväline (tai muu taloudellinen sopimus). Ohjelmisto/algoritmi, joka rahan määrittelee voi olla joko yhden tahon kontrollissa (kuten CBDC:eet ovat) tai ne on määritelty hallinnollisesti itsenäisiksi softiksi, jotka “elävät” omillaan verkossa. Sopimusmoottoreita/-ohjelmistoa on monenlaisia, koska vain mielikuvitus on rajana sopimuksen sääntöjä määriteltäessä. Tässä yhteydessä puhutaan “älysopimuksista”/”smart contacts”, joista osa määrittelee digivaluuttoja. Karkeasti ääripäät ovat täysin itsenäiset ohjelmistot (puhutaan DAOista, Decentralized Autonomous Organizations) ja kokonaan yhden tahon hallinnassa olevat. Näiden välimaastoon mahtuu monenlaista muunnelmaa ja mallia.

En mene digisopimusten/valuuttojen tekniseen rakenteeseen tarkemmin, mutta kaikki perustuu lopulta public-private-salausmenetelmiin. Hyvä johdanto aiheeseen on O´Reillyn kustantama Mastering Blockchain, jossa käydään läpi aiheeseen liittyvä kryptografia ja älysopimusten rakentaminen sekä tunnetuimmat kryptovaluutat. Kirjassa käsitellään myös ongelmia, joita älysopimuksiin liittyy.

Kryptovaluuttoja on tuhansia ja muutamat niistä ovat jopa saavuttaneet jonkinlaista käyttöarvoa ja ainakin väitetysti myös arvonsäilyttäjän statusta.

Digipörssin ja digifinanssi-instrumentit

Valuuttojen lisäksi on syntynyt monenlaista finanssi-instrumenttia, jotka perustuvat kryptovaluuttoihin: johdannaisia, lainoja jne. Osa näistä on hajautettuja malleja, jolloin puhutaan Decentralized Financing, DeFistä. Termin on ollut iso hype viimevuosina.

Yksi mielenkiintoinen tuote (voi olla toteutettu DeFinä) ovat ikään kuin krypto-osakkeet, jotka voivat oikeuttaa joko valuutan “kolikkoihin” tai osuuksiin digitaalisista yhteisöistä. Näitä luodaan digitaalisissa osakeanneissa, ICOissa (Initial Coin Offering). ICOja on tehty viime vuosina paljon ja osa on valitettavasti ollut ihan puhtaita huijauksiakin. Mutta osalla on aidosti yritetty luoda uutta ja esim. nostaa pääomia yrityksen perustamiseen. ICOt kuten muutkin kryptoihin liittyvä toiminta on vielä heikosti säädeltyä ja monilla juridictioneilla melko villiä toimintaa. Pari maata on myös kieltänyt ICOt (mm. Kiina ja Etelä-Korea).

Digi-intrumenttien ympärille on syntynyt monia kauppapaikkoja, joissa voi ostaa ja myydä valuuttaa ja muita instrumentteja. Yleensä ne on rekisteröity veroparatiiseihin ja niiden sääntely on ollut aivan retuperällä – monien kirjanpitotiedoista edes julkistettu mitään luotettavaa tietoa. Itse lasken villeimmiksi alan toimijoiksi DEXit, Decentalized Exchanges, jotka ovat DAOjen pyörittämiä alustoja, joille on rakennettu kryptofinassi-instrumenttien kauppapaikoja. Tällä kulmalla on myös suomalaislähtöinen Aave-alusta (sen päällä on kai myös ihan ok-luottavaa liiketoimintaa).

Lainsäädöntö kryptoinstrumenteille ja niiden verotus eri jurisdiktioiden kesken on käsittääkseni aikamoinen sekamelska. Mutta ymmärtääkseni ns. normaalit valtiota verottavat digirahatuloja kuten muutakin yksilön tuloa. Näin on myös Suomessa. Lainsäädäntö DAOjen ja muiden eksoottisempien finanssi-innovaatioiden osalta voi vaihdella paljonkin eri lainkäyttöalueilla. Monet uudet yritykset onkin perustettu Cayman-saarille, Bahamalle tai muihin perinteisiin veroparatiiseihin.

Kaksi tunnettua markkinapaikkaa viime vuosilta ovat Coinbase ja FTX, joista FTX on nyt osoittautunut huijaukseksi. Coinbase on amerikkalainen pörssiyhtiö ja siksi ehkä ainoita globaaleja toimijoita, jonka voi laskea luotettavaksi toimijaksi.

Älysopimukset hallintomallina ja kryptovaluutat

Kryptovaluutat ja älysopimukset lupaavat idealistista ja utopistista taloudellista vapautta. Että valtiot eivät kahlitse, eikä moraalipoliisi valvo vapaata kansalaista. Ideologisesti kryptoista innostuneet ovat usein libertaareja anarkisteja. Käytännössä asia ei ole niin ruusuinen ja yksinkertainen.

Koska älysopimukset ja digivaluuttoja määrittävät ohjelmistot ovat ihmisen luomia, niissäkin on bugeja (tai tahallisia takaportteja) ja niitä voi tietysti myös käyttää väärin. Mikä olisi täydellisempi rikos, kuin onnistua varastamaan anonyymiä digivaluuttaa tai kaapata älysopimuksella määritelty kauppakirja? Toisaalta anonyymi digivaluutta mahdollistaa myös laittoman toiminnan ilman valvontaa. Bitcoin oli myös aluksi paljon rikollisten käyttämä.

DAOt ovat käytännössä hankalia hallintomalleja, koska niiden muuttaminen on luonnollisesti tehty hankalaksi by design. Jos DAOssa (tai digivaluutassa) huomataan bugi (ja siitä joku ylipäätään ensin kertoo julkisesti), niin sen korjaaminen voi olla hidasta, jopa käytännössä mahdotonta, koska riittävän monen osallisen pitää hyväksyä korjaus ja suostua siirtymään uuteen koodiin. Tästä syystä moni digivaluutta on hajonnut rinnakkaisiksi versioiksi (kuten vaikka ethereum). DAOjen luotettavuudsta on myös tavallisen käyttäjän vaikea sanoa oikein mitään: kuka meistä analysoi koodin ja pystyy löytämään sieltä mahdolliset ongelmat? Oikeastaan freewaren ja open sourcen ongelmat siirtyvät taloudellisiin sopimuksiin – kuka uskaltaa antaa vaikkapa autokauppansa hajautetun yhteisön vastuulle?

Ongelmia ja mahdollisuuksia

Anonymiteetti ja hajautettu autonomia sekä tehokkuus ovat todella vaikea saavuttaa luotettavasti yhtäaikaa. Mitä anonyymimpi ja hajautetumpi joku malli on sitä raskaampi se yleensä on laskennallisesti toteuttaa. Tämä yleensä tarkoittaa, että transaktiota ovat sitä hitaampia mitä enemmän anonymiteettiä ja hajautusta on rakennettu. Siksi esim. bitcoin on hidas ja hankala käytännössä. Keskitetty Visa toimii valtava tehokkaasti verrattuna bitcoiniin (tässä vaiheessa saan päälleni kryptouskovaisten trollit, jotka huutavat, että tämäkin on jo ratkaistu täydellisesti 🙂 )

Bitcoin ei esimerkiksi enää ole anonyymi, koska kun sitä käytetään, käytöstä syntyviä merkintöjä ja käyttäjien keskinäistä verkostoa voidaan analysoida ja jopa lopulta murtaa anonymiteetti. Myös sen transaktiotehokkuusa on huono verrattuna ns. oikeisiin valuuttoihin. Tämä tehokkuushinta riippuu valuutan toteutustavasta, mutta se on pakolla isompi kuin keskusjohtoisessa perinteissä valuutassa (kryptouskovaisille: kyllä, proof-of-stake -helpottaa, mutta se tuo toisaalta sitten muita ongelmia).

Iso asia on myös se, että täysin hajautettu ja anonyymi sopimus tarkoittaa, että systeemissä ei ole keskitettyä valvontaa tai virheiden/väärinkäytösten korjaajaa. Jos hukkaat kryptovaluuttalompakkosi avaimet, rahat voivat jäädä ikuisiksi ajoiksi lukkoon. Onkin arvioitu, että ainakin 4 miljoonaa bitcoinia on lompakoissa, joihin kukaan ei enää pääse käsiksi (kirjoitushetken kurssilla n. 65MUSD:n arvosta). Toki säännöt voidaan koodata niin, että joku mekanismi palautukselle olisi, mutta silloin ei voi olla kyse anonyymistä ja täysin hajautetusta valuutasta. Jos rakennettaisiin joku “välimiesoikeusmenettely” sopimukseen, niin se toisi pakolla keskusjohtoisuutta ja vaatisi varmasti käyttäjien tunnistamistakin. Anonymiteetilla ja hajautuksella on hinta, jota ei ole totuttu edes miettimään vanhojen valuuttojen tai sopimusten käytössä.

Toisaalta digivaluutat ja taloudelliset älysopimukset mahdollistavat ihan uusia bisnesmalleja. Ehkä kaikkein käyttökelpoisin tällä hetkellä on NFT-konsepti, jolla voidaan luoda digitaalisia omaisuuseriä, joiden uniikkius on kiistämätöntä. Näin voidaan myydä esim. uniikkeja avatareja jne. Provenienssin ongelmaa NFT:kään ei täysin ratkaise, mutta sen se takaa, että ko. bittikasaa ei ole toista. Siitä voi olla tottakai samalta näyttävä kopio, mutta sama bittikasa se ei ole. NFT-asseteillä käydään paljon kauppaa ja se on tuonut taidepuolelle uuden markkinan ja luonut uusia staroja taidekentään, mm. Beeple. NFT-markkinoita on syntynyt kuin sieniä sateella viime aikoina, kannattaa tutustua esim. Open Sea -kauppaan ja siellä Bored Aped Yach Club -tuotteisiin.

Jos palataan alun rahan käyttötarkoituksiin, niin krytovaluutat eivät vielä pystyneet toimimaan kaikissa kolmessa yhtä aikaa. Edes bitcoin ei oikein toimi arvonsäilyttäjänä, koska sen arvo heittelee niin hurjasti ja on vaikea hahmottaa, mihin sen liikkeet kulloin perustuvat. Tarina ei ole vielä niin vahva, että arvo säilyisi ja sitä käytettäisiin laajasti turvasatamana (vrt. euro, dollari tai Sveitsin frangi).

Mitä tästä seuraa tulevaisuudessa?

Otetaan helpoin osuus ensin. CBDC on varmasti konsepti, joka tulee valtavirtaistumaan tavalla tai toisella. Siihen ajaa tekniikan ja internetin kehitys, jolloin käteisen merkitys joka tapauksessa vähenee. Valtioiden on minusta ehkä pakko tuoda digiversiot valuutastaan jossain vaiheessa. Mutta itseäni huolestuttaa anonymiteetin menetys, mikä on siinä kehityksessä väistämätöntä. Mikään ei takaa (meidän eurooppalaisten se pitäisi hyvin tietää!), että hallinto on ikuisesti ns. hyvisten puolella!

En jaksa uskoa, että täysin anonyymit valuutat tulevat valtavirraksi: ne ovat käytettävyydeltään liian vaikeita massoille. Pitäisi tapahtua paljon, että Montanan mummo käyttäisi sujuvasti DAOn hallinoimaa P2P-kulutusluottoa, jonka on ostanut DEXistä.

Mitä tulee hajautettuihin kryptovaluuttoihin laajemmin, sitä kenttää onkin sitten vaikea ennustaa. Kehitys kehittyy ja internet on yhä ubiikimpi arjessa joka puolella palloa. Kryptovaluuttoja on jossain muodossa varmasti jatkossakin, bitcoinista emme ehkä enää edes pääse eroon? Mutta mitä käy etherille ja lukuisille muille muille – en lähde ennustamaan. Niille on kysyntää, jos ei muuten niin anarkistisina kokeiluina. Myönnän itsekin, että onhan utopistisessa vapaukdessa aina globalistisen liberalististin mielestä jotain viehättävää. Ehkä kryptovaluutat tulevat arkeemme keskusjohtoisina malleina: joku megayritys tai valtio takaa valuutan tietyissä käyttötapauksissa. Tällöin edut ja käytettävyys voivat olla haittoja ja käyttöhankaluutta suuremmat.

Älysopimuksille löytyy varmasti käyttöä, koska digitaalinen talous ja toimeliaisuus lisääntyy jatkuvasti. Virtuallitodellisuus tulee minusta vääjäämättä, jolloin immateriaalinen talous pakolla kasvaa jossain vaiheessa. NFT-tyyppinen konsepti uniikkiuden todistajana voi olla todella tarpeellinen osa arkea, koska sisustamme ja muokkaamme virtuaalista todellisuutta oman makumme mukaan, aivan kuten teemme fyysissäkin tiloissa. Laumaeläiminä viemme saman käytöksen ja sosioekonomisen pelin myös immateriaalisiin maailmoihin.

Palaamme pohdintani alkuun. Raha on lopulta vain tarina (kuten brändikin), jolloin se on oikeastaan puhtaimmillaan virtuaalisina?