Israel ja Palestiina, yksin vai kaksin?

Israelin parlamenttivaalien aikaan osuin lukemaan Israelin ja Palestiinan ongelman ratkaisuvaihtoehdoista. Perusmalleja on neljä ja kaikissa on omat poliittiset ongelmansa.

Ensimmäinen askel kunnon rauhan sovittelussa otettiin 1993, kun ns. Oslon prosessin seurauksena Israel ja PLO tunnustivat toisensa neuvottelukumppaneiksi. Parin seuraavan vuoden aikana allekirjoitetuissa sopimuksissa syntyi Palestiinan itsehallinto ja sen hallintaan tuli Gaza ja osia Länsirannasta . Tämän jälkeen on ollut tarkoitus päästä pysyvään ratkaisuun, jossa jännite saataisiin jotenkin sovittua. Tähän mennessä mikään vaihtoehto ei ole toteutunut, eikä se kovin todennäköiselta nykytilanteessakaan tunnu.

Nykytilanne

Nykyinen tilanne on se, että Gaza on Palestiinalaishallinnon kontrollissa, mutta on hyvin eristyksissä, eikä alueella ole kunnon infraa eikä omia resursseja. Länsiranta on jaettu Israelin ja Palestiinan kesken kolmenlaisiin alueisiin. Alueilla A on Palestiinan hallinto, alueilla B vastuuta jaetaan ja alueilla C Israel on puikoissa. Periaatteessa siis selkeää, mutta oikeasti sekavaa, koska Israelin eri hallitukset ovat pyrkineet laajentamaan siirtokuntia ympäriinsä ja sitä kautta vesittämään koko ideaa. Lisäksi Israel on jo vuosia rakentanut korkeaa muuria palestiinalaisalueiden ympärille ja rajoittaa näin liikkumista tiukasti. Vastaavasti palestiinalaisten puolella on monenlaista ryhmittymää tekemässä tihutöitä Israelin puolelle.

Riippuu puolueesta ja erityisesti kulloisestakin Israelin pääministeristä, miten alueiden laajentamiseen / kontrolliin kulloinkin suhtaudutaan.

Kaksi valtiota

Kahden erillisen valtion mallissa Palestiina olisi oikeasti oma valtio, jolla on oma maa-alue itsenäisesti hallinnassaan. Maa koostuisi suurimmasta osasta Länsirantaa, Gazasta ja muutamista Israelin kanssa vaihdettavista alueista. Gazaa ja Länsirantaa yhdistäisi maakaistale, joka olisi käytännössä vain tien levyinen käytävä. Kuvat seuraavassa ovat Haaretz-lehden sivuilta (linkki lopussa).

Tässä mallissa Jerusalem olisi molempien pääkaupunki, se jaettaisiin omiksi alueiksi ja vanha kaupunki oli neutraalia aluetta. Maiden vaihdoilla pyrittäisiin tekemään se, että mahdollisimman vähän kummankaan osapuolen kansalaisia joutuisi muuttamaan.

2003 Genevessä tästä mallista allekirjoitettiin suuntaviivat hahmottelevat paperi. Sitä kannattavat pitävät sivustoa, jossa seurataan mm. mielipidekyselyillä ratkaisun kannatusta.

Liittovaltio

Liittovaltiossa muodostettaisiin USA:n osavaltioiden tyyliin kaksi osavaltiota, joiden välillä on vapaa liikkuvuus jne. Rajat olisivat suunnilleen 1967 vuoden rajat. Tässä mallissa ei tarkka raja lopulta ehkä olisikaan niin tärkeä asia.

Mallilla ei taida koskaan olla ollut mitään realistisia mahdollisuuksia, mutta sillä on Israelinkin politiikassa kannattajia. Malli on monessa mielessä elegantti ja integroisi eri osapuolet pysyvästi ja joustavasti toisiinsa.

Kannattajilla on liittovaltiomallille tyylikästä sivustoa “A Land for All”. Valitettavasti mallin kannattajia voi ehkä pitää jonkinlaisina akateemisina idealisteina. Liittovaltio edellyttäisi paljon nykyistä enemmän yhteistyöhalukkuutta, eikä taida olla realismia missään mielessä.

Kantonimalli

Eräänlainen liittovaltion muunnos on useiden autonomisten alueiden malli, jossa olisi Sveitsin kantoneiden tapaan lukuisia itsenäisiä alueita, jotka olisivat liitossa keskenään. Sekä palestiinalaisilla että israelilaisilla olisi omia alueita.

Karkeasti ottaen joka alueella olisi äänestäjien suhde valittu sellaiseksi, että valta olisi jommalla kummalla ryhmällä. Tästä toki on paljon keskustelua, miten “kantonit” pitäisi kartalle piirtää. Jerusalemin asema olisi jotenkin erityinen ja hallinto muodostettavan liittovaltion tasolta.

“The Federation Movement” jakaisi maan 30 kantoniin, joissa 20 olisi juutalaisenemmistö ja 10 palestiinalaisenemmistö. Knesset muodostettaisiin uudestaan niin, että se edustaisi alueita. Tässä mallissa ymmärtääkseni kuitenkin juutalalaisalueille jäisi selvästi suurin valta liittovaltiossa.

Vain yksi valtio

Yksi vaihtoehto on tietysti, että on vain yksi valtio. Tätä moni Israelissa ajaa ja tietysti niin, että olisi vain Israel. Miten se tehtäisiin ja millä rajoilla, siitä on monenlaista näkemystä. Jotkut haluavat myös ajaa kaikki ei-juutalaiset pois. Tähän liittyy myös se, millä mallilla Länsirannan kartan palapeli ja sen kansalaiset integroitaisiin: ketkä saisivat kansalaisuuden ja miten ihmisiä laitettaisiin muuttamaan.

Summa summarum: monenlaista ratkaisumallia olisi tarjolla, mutta poliittista tahtoa ei tunnu löytävän minkään yhteiseloa rakentavan mallin taakse.