UK:n vaalisysteemi

Mitä vaaleja on UK:ssa ja miten vaalijärjestelmä toimii? Kirjoitin aiemmin blogin valtion ja hallinnon rakenteesta. Nyt sukelletaan vaalisysteemiin.

UK:ssa on vaaleja 7 tasolla:

  • EU-vaalit (vielä jonkin aikaa ainakin?)
  • Parlamenttivaalit (alahuone, House of Commons)
  • Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin omien paikallisparlamenttien vaalit
  • Paikallisvaltuustojen vaalit
  • Pormestareiden ja paikallisen poliisihallinnon vaalit
  • Mahdolliset erikseen järjestettävät kansanäänestykset

Äänioikeus

Jokainen 18 vuotta vaalipäivään mennessä täyttänyt kansalainen on äänioikeutettu vaaleissa (ja Skotlannin omissa vaaleissa jo 16-vuotiaat). Parlamenttivaaleissa äänestävät UK:n kansalaiset ja maassa asuvat Crown Dependency-maiden sekä BOT-alueiden kansalaiset. Erikoisena historian jäänteenä myös maassa asuvat Kyproksen, Maltan ja Irelannin kansalaiset voivat äänestää parlamenttivaaleissa. EU-kansalaiset voivat äänestää kaikissa muissa vaaleissa paitsi parlamenttivaaleissa ja kansanäänestyksissä, kunhan asuvat maassa.

Äänioikeutta parlamenttivaaleissa ei ole ylähuoneen jäsenillä. Myös omalla toiminnallaan voi äänioikeutensa menettää: rikoksista tuomituilla sitä ei välttämättä ole. Kuningashuoneen jäsen voi periaatteessa äänestää, jos ei ole ylähuoneen jäsen, mutta tapana on, että he eivät äänioikeuttaan käytä.

Rekisteröityminen

Äänestäminen edellyttää rekisteröitymistä, joka on käytännössä pakollista. Jokaisen pitää itse rekisteröityä äänestäjäksi, sen voi tehdä verkossa. Äänestäjäksi voi rekisteröityä 16-vuotiaana (Englanti, Wales ja Pohjois-Irlanti) ja Skotlannissa 14-vuotiaana (koska paikallisissa vaaleissa voi äänestää jo 16-vuotias).

Rekisteröityneet äänestäjät ja heidän osoitteensa merkitään julkiseen rekisteriin, mutta sitä ei voi suoraan selata missään. Listat ovat saatavissa paikallisilta äänestysviranomaisilla. Perustellusta syystä oman nimensä saa sieltä pois, jos esim. pelkää turvallisuutensa puolesta. Rekisteröitymisen tekemättä jättämisestä voi saada pienen sakon (80 puntaa). Kun vaihtaa osoitetta, niin pitää käydä päivittämässä osoitetietonsa rekisteriin.

Aikaisemmin, ennen vuoden 2013 uudistusta, “perheen pää” sai vuosittain rekisteröitymiskirjeen, jolla hän kirjasi kaikki kotitalouden äänestäjät rekisteriin. Nykyinen systeemi on toimiva, eikä voisi muunlaista tietenkään ajatellakaan nykypäivänä, mutta nyt äänestäjiä jää puuttumaan tai tiedot ilmoitetaan puutteellisesti. Esim. opiskelijoiden rekisteröitymisasteet ovat osassa yliopistoja tippuneet hurjasti: aikaisemmin yliopisto pystyi ilmoittamaan kaikki opiskelija kerralla.

Äänestäminen

UK:ssa voi äänestää menemällä äänestypaikalle äänestyspäivänä, äänestämällä ennakkoon postin välityksellä ja erikoisuutena valtuutaa toinen äänestämään puolestaan (“voting by proxy”). Valtakirja ilmoitetaan erikseen ja se pitää myös perustella. Sen voi tehdä jotain tiettyä vaalia varten, tietyksi ajaksi tai pysyvästi. Äänestysvaltakirjan voi mitätöidä milloin vain ilmoittamalla vaalitoimistoon.

Äänestysprosentit parlamenttivaaleissa ovat 2000-luvull olleet pienessä nousussa, viimeksi 2015 65.1%.

Parlamenttivaalit

Parlamentin alahuoneeseen äänestetään 650 jäsentä yhtä monesta vaalipiireistä (constituencies). Vaalit ovat englanniksi General Elections. Jokaisesta vaalipiiristä valitaan eniten ääniä saanut edustaja. Systeemi ajaa vahvasti kahden valtapuolueen systeemiin, koska eniten saanut edustaja vie paikan vaalipiiristä Tällä hetkellä alahuoneessa istuu vain yksi edustaja, joka ei ole jonkin puolueen edustaja. 2015 vaaleissa vain yksi itsenäinen edustaja pääsi läpi, hänkin entinen Ulsterin edustaja.

Pääsemme seuraamaan UK:ssa vaaleja jo 8.6.2017, koska pääministeri May pelasi uudet vaalit kesken kauden, koska yrittää saada paremmin Brexitiä tukevan parlamentin avukseen.

Jos USA:ssa on gerrymanderingia, niin myös UK:ssa vaalipiirien kanssa puolueet yrittävät vaikuttaa asemiinsa, ei kai kuitenkaan siinä mitassa kuin USA:ssa. Väkiluku on kasvanut ja siksi vaalipiirien määrä on nousussa ihan luontaista tietä (vaalipiireissä on aina suunnilleen yhtä monta äänestäjää, aivan kuten US:ssakin edustajainhuoneen vaaleissa).

Kuten aiemmassa blogissa kirjoitin, niin ylähuoneen jäseniä ei äänestetä, vaan heidän valitaan nykyään lähes kaikki iäksi erillisen valintaelimen kautta. UK on selvästi matkalla kohti demokraattista parlamentarismia, koska enää ylähuoneella ei käytännössä ole enää valtaa.

Maaparlamentit

Skotlannin on parlamentissa 129 edustajaa. Walesin parlamentissa (Assembly) on 60 edustajaa. Pohjois-Irlannin parlamentissa (Assembly) on 90 edustajaa. Kaikissa näissä maissa voi EU-kansalainen äänestää, jos asuu maassa. Maissa on omia puolueita ja poliittisia ryhmiä. Näistä tunnetuimpia lienee Skotlannin itsenäistymistä kannatta SNP (Scottish National Party) ja tietysti Pohjois-Irlannin Sinn Féin.

Parlamenteilla on valtaa ihan oikeasti paikallisissa asioissa. Varsinkin Skotlannilla on valtaa päättää omista asioistaan, budjetista jne. Walesin hallitus on nuorin ja sillä on vähiten valtaa. Pohjois-Irlannin hallitus ja parlamentti ovat karkeasti vallaltaan enemmän kuin Wales, mutta vähänemmän kuin Skotlanti. Paikallishallitusten johtaja ei virallsesti ole pääministeri, vaan “First Minister”. Suomessa näitä tosin kutsutaan uutisissa pääministereiksi, mikä vähän johtaa harhaan suhteessa UK:n varsinaiseen “Prime Ministeriin”.

Paikallisparlamentit ne ovat kuitenkin lopulta UK:n parlamentin päätösten alaisia, eli UK voi ajaa niistä yli, jos oikeasti haluaa. Skotlanti on järjestänyt jopa kansanäänestyksen itsenäistymisestä, mutta itsenäistyminen olisi ollut pitkä tie, ei vain pelkällä kansanäänestyksellä hoidettavissa.

UK koostuu neljästä maasta ja siksi paikallisparlamenttien merkitystä ei pidä aliarvioida. Jos esim. Skotlannissa alkaa tosissaan nousta itsenäistymishaaveita, niin UK joutuu sen ottamaan huomioon. Sama on tilanne Pohjois-Irlannin kanssa, koska vapaa liikkuvuus ja kauppa Irlannin kanssa on siellä elinehto. Näistä varmasti tullaan lähivuosina Brexit-neuvottelujen ohessa näkemään uusia näytöksiä.

Paikallistason vaalit

Paikallistason hallinto on erilainen UK:n maissa ja eri hallinnon tasot vastaavat erilaisita asioista. Walesissa, Pohjois-Irlannissa ja Skotlannissa hallinto on periaatteessa vain yksitasoinen ja ne on jaettu alueittain.

Englannissa on monimutkaisempi hallintomalli, onhan siellä myös eniten väestöä. UK:ssa paikallishallinnossa on monta tasoa. Ylimpänä on 9 aluetta (regions), joista yksi on Lontoon alue.

Aluetason alla on kahdenlaista mallia: osa on yksitasoisia alueita (unitary authorities) ja lopuissa on piirikunnat (counties) ja niiden alla paikallisalueet (districts). Lisäksi paikallialueilla voivat kansalaiset muodostaa parisheja, jotka ovat eräänlaisia paikallistoimikuntia. Näitä ei joka paikassa ole ollenkaan.

Lontoon City ja Isles of Scilly ovat unitary authoriteja. City kuuluu silti liikenteen jne. osalta Lontoon alueeseen, kuten Lontoon borough-alueet, ja mm. Lontoon pormestaria äänestetään myös sieltä.

Tässä Wikipedian kaaviossa on hahmoteltu hallintomallia. Alueiden alla UK:n neljässä maassa.

Päättäjiä paikallistason vaaleissa äänestetään seuraavasti: Greater London-valtuustoon, Lontoon borough-aluiden valtuustoihin, piirikuntien valtuustoihin (county councils), ja districtien valtuustoihin. Cityssä ja Isles of Scillyssä on omat valtuustonsa. Ward-termi viittaa äänestysalueeseen, mm. Lontoon alueilla. Yhteensä valtuustoissa (councils) on paikkoja viitisen tuhatta.

Walesissa, Pohjois-Irlannissa ja Skotlannissa on yksinkertaisempi systeemi, siellä on vain yksi taso paikallishallinnossa. Toisaalta, niillä on sitten vielä omat paikallisparlamenttinsa.

Paikallisesti äänestetään myös isoimmissa kaupungeissa pormestareita suoraan, kuten Lontoossa. Ja tämän lisäksi valitaan myös poliisipäälliköitä Englannissa ja Walesissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *