Hirviöidenkin on kuoltava kertoo Pohjois-Koreasta. Kirjassa lomittuu tekijöiden oma matka maahan ja sinne 1978 kaapatun etelä-korealaisen elokuvantekijäkaksikon tarina.
Harhaanjohtajat on Raija Pellin ja Terho Miettisen käy läpi suomalaisia uskonlahkoja ja esittelee niiden toimintatapoja ja mekanismeja, joilla ihmisiä niihin saadaan mukaan.
Kirjat kertovat oikeastaan samasta asiasta: karismaattisten johtajien ympärillä pyörivistä lahkoista. Pohjois-Korea on vahvasti Kimin suvun luomus, heidän oma kulttinsa. Kuten lahkojohtajat, Kimit ovat indoktrinoineet oman todellisuutensa, jonka mukaan kaikki elävät, kyseenalaistamatta.
Kimin kolme sukupolvea ovat terrorisoineet maatansa ja kansalaisiaan mielin määrin jo puoli vuosisataa. Nepotismi, poliittisten vastustajien murhaaminen, toisinajattelun nujertaminen ja räikeä eriarvoisuus ovat maassa tapa toimia. Kaikki pyörii Kimin perheen (ja ilmeisen vainoharhan) ympärillä. Nykyinen johtaja Kim Jong-Un tapatti jopa oman veljensä 2017. Kun kultti saa valtaansa kokonaisen valtion ja johtajasta tulee myös valtiollinen diktaattori, niin jälki on todella rumaa.
Suomen lahkoista itselleni uutta oli vanhoillislestadiolaisuudesta lähtenyt korpelalaisuus ja osin myös åkerblomilaisuus. Molemmat tuottivat ikäviä ihmiskohtaloita. Myös Patmos-säätiön taustalla oleva Leo Meller on ollut (ja kai edelleen on) aikamoinen uskontokauppias, ja erittäin hyvätuloinen saarnamies.
Koivuniemen lahkosta ja yrityksestä kirjassa on monessa kohtaa ja sitä käytetään esimerkkinä vaikutusmekanismeissa useaan otteeseen. Lahko on todella erikoinen ilmestys: yhden miehen rakentama kultti, joka pyörittää myös merkittävää liiketoimintaa pääasiassa DI-jäsenten työtä myymällä. Siihenkin kuuluu kummallisia tapoja ja ohjeita, jotka erottelevat “tosiuskovat” muista.
Pysykää kaukana lahkoista!