Saksan sodanjohtoa onnistuttiin hämäämään Normandian maihinnousussa kaksoisagentilla, joka pyöritti kymmenien keksittyjen avustajien verkkoa.
“It´s no wonder that truth is stranger than fiction. Fiction has to make sense.”
Mark Twain
Espanjalainen Juan Pujol García oli ollut tasavaltalaisten joukoissa sisällissodassa, eikä halunnut auttaa uutta hallintoa, eikä saksalaisia. Hän oli keksinyt, että voisi päästä englantiin hankkiutumalla ensin saksalaisten vakoojaksi ja sitten alkavansa kaksoisagentiksi englantilaisille. Ilmeisesti hän tosiaan halusi tehdä jotain hyvää – ja ehkä vain seikkailla ja saada jännää tekemistä ja nimeäkin.
Hänen vaimonsa oli yrittänyt ensin Brittien lähetystön kautta työskentelemään Briteille, mutta ei onnistunut vakuuttamaan ketään. Pujol itse lopulta onnistui pääsemään saksalaisten tiedonantajaksi esiintymällä vannoutuneena natsia. Mutta ongelma oli, että eihän hänellä oikeasti ollut tiedustelutietoa UK:sta. Hän keksi siirtyä raskaana olevan vaimonsa kanssa Lissaboniin ja väittää pääseensä muuttamaan Lontooseen. Lissabonista käsin hän kirjoitteli “raportteja Lontoosta” Madridiin Abwehrille käyttäen kirjastoa ja lehtiä lähteinään. Hän yritti samalla saada yhteyttä UK:n tiedusteluelimiin ja vakuuttaa kykynsä toimia kaksoiagenttia. Tämäkin lopulta onnistui ja britit kehittivät peitetarinan. Tietojen kuljetuskanavaksi keksittiin mukamas Lissaboniin säännöllisesti lentävä lentokoneen henkilökunnan jäsen.
Double Cross ja Operaatio Fortitude
Briteillä oli sodan aikana vastavakoiluun ja väärän informaation syöttämiseen keskittynyt Double Cross -verkosto. Se pyöritty myös kaksoisagentteja, joiden kautta pyrittiin saadaan tiedustelutietoa ja ujuttamaan sopivasti väärää infoa viholliselle. Kaiken kaikkiaan heitä oli nelisenkymmentä. Tähän operaatioon myös Pujol liitettiin koodinimellä Garbo.
Saksa ei pystynyt enää Normandian maihinnousun lähestyessä tekemään ilmatiedustelua UK:ssa, eikä sillä tiettävästi ollut kunnollista agenttiverkkoakaan maassa. Britit pystyivät purkamaan Abwehrin ja päämajan välisen viestiliikenteen, koska Enigman salaus oli murrettu saksalaisten tietämättä. Nämä yhdessä mahdollistivat sen, että Garbon kautta pystyttiin luomaan iso verkosto kuvitteellisia tietolähteitä ja agentteja. Operaation tärkeimmäksti tehtäväksi muodostui operaatio Fortitudessa (siihen liittyi monia operaatioita) saada saksalaiset odottamaan maihinnousua Calais´n seudulle ja sitomaan joukkoja maihinnousun alettua edelleen ko. alueelle odottamaan lisäjoukkoja.
Vakoojan 29 nimeä
Garbo laitettiin pikku hiljaa rekrytoimaan uusia tietolähteitä eri puolilta maata. Osa oli täysin keksittyjä ja osaa näytteli operaation aikana oikeakin ihminen. Näille keksittiin brittien koodinimet ja Pujol pyöritti case officerinsa Tomás Harrisin kanssa lopulta isoa verkostoa “agentteja” ja punoivat tarinoita saksalaisille.
Heidän täytyi tarkasti miettiä, mitä kertovat, että kertovat tarpeeksi, mutta eivät vaaranna mitään. Abwehrin upseeri, joka hoiti casea Madridissa, eteni oman menestyneen agenttioperaationsa takia Madridin aseman päälliköksi asti. Hänen ongelmansa oli, että hänen yksi isovanhempansa oli juutalainen ja se asetti hänen organisaatiossa vaaraan. Siksi hänellä oli kova insentiivi uskoa löytäneensä tähtiagentin ja se osaltaan edesauttoi Garbon onnistumista. Koska britit pystyivät myös seuraamaan Abwehrin ja päämajan viestiliikennettä, he saattoivat tuunata tarinaa myös sen mukaan.
Tarina upposivat niin hyvin, että Pujol sai saksalaisilta rautaristin! Sitä ei pystytty hänelle toimittamaan Lontooseen sodan keskellä, mutta monta viestiä asiasta vaihdettiin. Pujol sai sodan jälkeen briteiltä OBE, joten saataa olla aino vakooja, jolla on moiset arvomerkit 🙂
Normandian maihinnousu ja suuri huijaus
Britit yrittivät kaikin tavoin suurennella Brittein saarille tulleiden joukkojen määrää ja saa kaiken näyttämään siltä, että pääjoukko laskee maihin Pas-de-Calais´n kulmille. Keksittiin kokonainen kuvitteellinen armeija (FUSAG), joka olisi kaakossa rannikolla odottamassa maihinnousua. Garbon verkosto syötti havaintoja siitä ja muista joukkojen liikkeistä saksalaisille.
Kun maihinnousu alkoi, Saksan sodanjohto päätti siirtää kokeineita SS-panssarijoukkoja maihinnousualueelle avuksi. Kuitenkin ne komennettiin kesken marssin takaisin, kun Pujolin syöttämään tietoon uskottiin. Lopulta Pas-de-Calais´n seudun joukot olivat melkein kuukauden myöhässä. Garbon syöttämillä tiedoilla oli ilmeisesti merkittävä vaikutus joukkojen sitomisessa väärään paikkaan. Tämä on käynyt selväksi puretusta viestiliikenteestä, kenraali Keitelin kuulusteista ja myös mm. Japanin lähettimään tekemistä muistioista keskusteluista Hitlerin ja johdon kanssa.
Sodan jälkeen Pujol katosi
Pujol lähti Francon hallintoa pelätessään sodan jälkeen Angolaan, jossa Brittien avulla lavasti kuolemansa ja siirtyi Venezuelaan. Britit levittivät tietoa, että hän olisi kuollut ja auttoivat näin miehen uuteen alkuun. Venezuelassaa hän kokeili monenlaista bisnestä, mutta ei onnistunut oikein missään. Hänen tarinansa tuli julkisuuteen vasta 1984, kun brittiläinen toimittaja selvitti hänen olinpaikkansa ja tapasi hänet. Hän tuli Britanniaan ja sai paljon näkyvyyttä. Hän kuoli 1988 Caracasissa.
Tomas Harris ja Pujol mukana taidehuijaksissa?
Kirjassa spekuloisaan sillä, että Pujol ja Harris olisivat olleet mukana myymässä väärennettyjä tauluja Venezuelaan. Harris oli taidekauppiassukua ja itsekin merkittävä galleristi ja myös jonkin tasoinen taiteilija. Hän muutti sodan jälkeen Espanjaan, teki itse taidetta ja harjoitti taidekauppaa. Hän teki kauppaa myös Pujolin kanssa järjestämällä myyntinäyttelyn Venezuelassa.
Harris tunsi hyvin taidehistorian professori Anthony Bluntin, joka myös oli töissä MI5:ssä. Hän ilmeisesti oli kirjoittanut väärennöksille todistuksia (hän oli yksi kuuluisista Venäjän kaksoisagenteista, Cambridgen viisikosta). Kohtasin Bluntin nimen taideväärennöksistä lukiessani taidehistorian kurssilla. Hän tunsi erittäin hyvin kuuluisan taideväärentäjän Eric Hebbornin ja on arveltu hänen auttaneen Hebbornia. Hauska yhteensattuma, aika velikultia nämä kaksoisagentit.