Ehdin viimein lukea Jari Lindströmin muistelmat. Sattui kirjastosta myös mukaan vaalimainosten historiaa käsittelevä Politiikan kuvat.
Jari Lindströmin muistelmat
Itselleni on viime vuosilta jäänyt mieleen positiivisesti Jari Lindströmin toiminta. En ole ollut kaikessa samaa mieltä, mutta jotenkin hänen olemuksensa ja puheensa antoivat kuvan aidosta ja järkevästä ihmisestä. Tapasin hänet kerran kunnolla ja hän ei vetänyt mitään roolia tai pitänyt yllä fasadia, kuten osalla poliitikoista valitettavasti tekee.
Kirjassa hän käy läpi taustansa ja lapsuutensa, jossa korostuu suorastaan kliseinen tehdaspaikkakunnan kuvaus ja elämänpiiri, kai se tosiaan sellaista on ollut. Sellaista tuskin enää Suomessa missään on, sen verran pirstoutunutt elinkeinorakenne nykyään joka puolella on. Ilmeisesti hän enemmänkin ajautui tehtaalle töihin ympäristön mukana. Kuten hän itsekin sanoi, niin ilman tehtaan lopettamista, olisi varmaan ollut samassa työpaikassa lopun ikäänsä. Toisaalta, hän oli myös yrittäjänä osa-aikaisesti paikallisessa kuntosalissa, joten ihan perusduunarista ei voi kyllä puhua.
Politiikka tuli mukaan vasta myöhemmin, kun persut alkoivat nousta puolueena, hän oli mm. perustamassa paikallista yhdistystä. Persut olivat nosteessa ja toisella yrittämällä hän pääsikin isolla äänisaaliilla eduskuntaan. Alla oli silloin jo vuosien paikallistason työ ja myös kuntapolitiikkaa. Paikallistason politiikkaa Lindström pitää kaikkein raskaimpana ja se tuntuu menevän kaikkein eniten henkilökohtaisuuksiin ja asiattomuuksiin osalla ihmisistä.
Parempi näyttävä epäonnistuminen kuin nippa nappa onnistuminen.
Jari Lindström
Kirjasta piirtyy kuva rehellisestä ja selkeä sanaisesta tyypistä, joka ei ole opportunistisesti pyrkinyt kyynärpäätaktiikalla ministeriksi. Sellaisiin hän viittaa halveksivaan sävyyn monessakin kohdassa kirjaa ja pitää sellaista politiikan tekemisen riesana. Yllättävää oli, että jotkut konkarikansanedustajistakaan eivät edes tervehtineet häntä koskaan, mikä tuntuu todella kummalliselta.
Lindström viittaa monesti, miten valtakunnan tason päättäjänä ei voi vain ajatella itseään tai edes puoluetta, vaan on katsottava laajemmin tulevaisuuteen. Siihen on helppo yhtyä, mutta nykypolitiikan lyhytnäköisessä todellisuudessa vaikea kaikilla toteuttaa, insentiivit eivät monesti kannusta päättäjää sellaiseen?
Hän käy läpi persujen hajoamisen, siinä ei juuri tule uutta ja ilmeisen yllättävä se oli puolueen sisälläkin. Lindström myös ennustaa uudelle perussuomalaiselle puolueelle vaikeaa aikaa, koska hallituksessa ei voi toimia tekemättä kompromisseja ja keskustelematta muiden kanssa. Ja jos keskustellaan muiden kanssa, ei enää saadakaan monimutkaisiin ongelmiin helppoja ratkaisuja, kuten puolueen puheissa on luvattu. Siinäpä populismin ongelma!
Kirja on kirjoitettu arkikielellä, liikaa hienostelematta ja luvut ovat lyhyitä. Rakenne ikään kuin korostaa suorasanaisen ja tavallisen poliitikon kuvaa. Lindstöm kertoo asioista omin sanoin ja käy läpi myös kaksoisministerinä työtaakan alla nääntymisen kaunistelematta ja itseään säästämättä. Siihen raakaan analyysiin ei moni varmasti pystyisi, hattua täytyy nostaa. Erilainen politiikan kirja, jota ei voi syyttää ainakaan laskelmoiduksi.
Politiikan kuvat
Susanna Virkin Politiikan kuvat käy läpi suomalaista vaalimainontaa ja nimenomaan poliitikkojen vaalimainoksia pitkältä ajalta.
Aika näkyy poliitikkojen kuvissa tietysti vahvasti ja tietysti kuvaamisen ja kuvankäsittelytekniikan muutos vaikuttaa. Nykyään saadaan tehtyä useampia versioita helposti, eikä tarvitse mennä yhdellä studiokuvalla.
Mutta toisaalta aika vähän on isossa kuvassa minusta muuttunut. Edelleen kuvissa on usein hieman hymyilevä ehdokas ja jonkinlainen slogan. Aina on myös tehty enemmän huumorimainoksia – ne osuvat paremmin tai huonommin, mutta yritystä on.
Monilta pitkäaikaisilta ehdokkailta on saatu omat kommentit mainoksista ja niiden kehityskaaresta. Mm. Paavo Arhinmäki, Tarja Filatov, Pilvi Torsti, Oras Tynkkynen, Ilkka Kanerva, Tarja Halonen, Eero Heinäöluoma, Pertti Salolainen ja Sirpa Pietikäinen kertovat, miten mainokset ovat syntyneet ja mitä niihin on haettu. Itseni yllätti, miten kotikutoisesti vaalimainontaa Suomessa edelleen tehdään!
Politiikan penkkiurheilijalle ehdottomasti luettava kirja!