KRP:n entinen tukija Kimmo Nokkosen Operaatio Fake – suomalaisten taiderikollisten jäljillä kertoo taideväärennösten markkinasta ja niiden tekijöistä Suomessa. Erityisesti Veli Sepän tekemistä valtavasta määrästä väärennöksiä. Kirjassa on myös osuus Dalin ja Miron säätiöiden suhteesta väärennöksiin.
Taidetta väärentämällä voi päästä isoihin tuottoihin: luodaan hyvä tarina ja herätetään ostajan ahneus ja innostus. Kiinni jääminen ei välttämättä ole itsestäänselvyys, koska ostaja ei aina kehtaa myöntää jääneensä rikoksen uhriksi, vaikka väärennös selviäisikin. Järjestäytynyt rikollisuus myös käyttää arvotaidetta kauppatavarana ja rikollispomot statussymboleina.
Vanhasta taiteesta voidaan tehdä nykyään teknisiä tutkimuksia, joissa analysoidaan materiaalit ja tutkitaan mm. maalauksen eri kerrokset jne. On vaikeaa tuottaa tekniset analyysit läpäiseviä väärennöksiä tyhjästä: usein käytetäänkin kyseisen ajan maalausta pohjana (joltain vähemmän nimekkäältä tekijältä) ja lisätään siihen uutta – tai väärennetään vain signeeraus.
Taidehistorian kursseilla on painotettu proveniessin merkitystä ja sen merkitys vain korostuu kirjan pohjalta. Jos ilmestyy tunnetun taiteilijan ennen tuntemattomia teoksia ja niitä myydään puoliksi salaa, “vain sinulle”, niin epäilyksen pitäisi herätä. Ne ovat lähes satavarmasti väärennöksiä. Proveniessin rakentaminen onkin rikollisille se vaikein ja aikaa vievin osuus, mutta lopulta huijaus vaatii ostajalta ahneutta uskoa vetävä ja tunteikas tarina “leskirouvan perikunnan löytämästä Särestöniemestä” tms. Jopa hyvin kalliilla julkisesti myytyjen teosten proveniessi voi olla epäselvä. Ei kukaan pysty varmasti sanomaan, että esim. Leonardo da Vincin teoksena yli 400 miljoonalla kaupattu Salvator Mundi, olisi hänen tekemänsä.
Veli Seppä – väärentäjien mestari Suomessa
“Lempäälän Leger”, Veli Seppä oli hitsari, joka ilmeisesti teki ensimmäiset väärennöksensä jo 80-luvulla Ruotsissa. Hän toi niitä mukanaan Suomeen ja tulli löysi Edelfeltin teokseksi signeeratun teoksen. Sitä epäiltiin väärennökseksi, mutta ruotsalaien taidehistorian professori piti sitä aitona, eikä tuomioita tullut. Kirjassa kävi ilmi, että Seppä oli ilmeisesti maksanut professorille. Sepällä oli antiikkikauppa, jonka kautta möi töitään erinäisille taidekauppiaille. Yksi oli Jouni Ranta, joka myös on tuomittu. Hän on kirjoittanut omat muistelmansa Vilpitön mieli – miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta.
Seppä tehtaili teoksia 90-luvulla ja kirjan todella paljon 2000-luvulla, ennen kuin jäi kiinni 2014 – kesken maalaamisen. Hän väärensi satoja, ehkä jopa kaksi tuhatta teosta. Isoa osaa niistä ei ole koskaan löydetty ja varmasti niitä roikkuu paljon ihmisten seinillä. Hän väärensi laajasti suomalaisia vuosisadan vaihteen taiteilijoita, mutta myös modernisteja. Hän oli erittäin hyvä Särestöniemen ja Legerin väärentäjä. Sepän Leger myytiin huutokaupassa 2,2 miljoonalla! Yksi Legerin nimiin tehty teos päätyi jopa taiteilijan catalogue raisonnéhen!
Kirjan luettuaan suhtautuu jatkossa varmasti epäilevästi kohtaamiinsa yksityisissä kokoelmissa oleviin 90-00-luvulla tunnettujen tekijöiden ostettuihin töihin. Jos proveniessi ei yllä selvästi vuosikymmenien taakse ja taiteilijaan asti, niin enpä uskaltaisi sellaista ostaa. Itsekin olen kohdannut ainakin yhden työn lähipiirissäni, joka sopisi hyvin tuohon kaavaan ja voi hyvin olla väärennös.
Suomen laki ei ollut tehokas väärennöksille
Suomessa laki salli pitkään väärennösten palautumisen takaisin omistajille, jos ne oli hankittu ilman tietoa väärennöksestä. Siksi selvästi väärennöksiksi todistetut saattoivat ilmestyä uudestaan laittomille markkinoille. Nykyään tämä ei ole enää mahdollista ja väärennökset päätyvät viranomaisille. Poliisimusosta löytyykin nykyään väärennettyjä töitä.
Virtuaaliseen museoon pääsee tällä linkillä. Siellä on myös Sepän tekemiä töitä, mm. Leger.
Neuvostoliiton valtiollinen väärentämistoiminta
Itselleni tuli uutena kirjassa tieto, että 20-luvulla Pietarissa tehtiin ilmeisesti aika paljon väärennöksiä venäläisten mestareiden nimiin. Mm. Aivazovskia on ehkä markkinoilla edelleen siltä ajalta, niitä tuli esiin 90-luvulla Hörhammerin kautta. Neuvostoliitto tarvitsi alusta asti länsivaluuttaa ja ilmeisesti väärennystoimintaa katsottiin läpi sormien, ehkä jopa valtio osallistui kauppaan. Monia taiteilijoita pidettiin luokkavihollisina, joten heidän käyttämistään ulkomaalaisten huijaamisessa ei pidetty suurena ongelmana. Venäläistä avantgardea on tunnetustu myös paljon väärennetty, koska se ei ole ollut teknisesti vaikeaa, ja myös materiaalit ovat lähempänä nykyaikaa. Näitä paljastui Suomessakin paljon Turussa olleesta näyttelystä vuonna 2009.
Väärennösten tulevaisuus?
Isot taidevarkaudet museoista ilmeisesti ovat järjestäytyneen rikollisuuden heiniä ja palvelevat enemmänkin sen sisäistä kaupankäyntiä ja statuspeliä. Kaksi van Goghin maalausta löytyi vanhan mafioson hallusta 2016. Ne oli varastettu Amsterdamista 2002. On oletettavaa, että myös väärennöksiä päätyy rikollisten haltuun ja he niitä myös teettävät. Kirjan ei käsitellyt tätä, mutta kiinnostuneet löytävät aiheesta dokumentteja ja kirjoja, olen niitä paljon lukenut. Ehkä kirjoitan jossain vaiheessa tästä lisää.
Mutta vanhan taiteen mestarien väärennösten myyminen isoissa huutokaupoissa on nykyään vaikeaa, koska tekninen tutkimus sellaiset paljastaa ja tunnetut huutokauppakamarit ovat tarkkoja provenienssista (maineriski kaupalle on valtava). Mutta yksityisiä keräilijöitä ja amatöörejä huijataan varmasti tulevaisuudessakin. Taiderikollisuuden uskotaan vain lisääntyvän. Varallisuus monissa maissa kasvaa ja taiteen ostajiksi tulee joko ajan lisää taiteesta mitään ymmärtämättömiä varakkaita ihmisiä.
Hyvä tarina sujuvan ja luotettavan oloisen myyjän kertomana uppoaa kyllä joskus ja raha vaihtaa omistajaa. Leppä itse ei koskaan täydellistä listaa tekemistään töistä avannut. Mutta väitti ennen kuolemaansa, että hänen väärentämiään töitä on edelleen satoja ihmisten seinillä, eikä Nokkonen kirjassaa sitä pysty kiistämään.
Lue lisää aiheesta
Veli Sepän tarina, HS Kuukausiliite
Kimmo Nokkonen: Suomi oli pitkään väärentäjien paratiisi (Yle)
Kimmo Nokkonen MTV3:n haastattelussa.