Papyruksia käytettiin pari tuhatta vuotta kirjoittamiseen. Niitä löytyy koko ajan lisää mm. Egyptistä. Mitä tekstejä tunnetaan ja mitä ne kertovat muinaisista yhteiskunnista ja elämästä?
Papyrus kirjoitusmateriaalina
Erja Salmenkiven kirja Papyrusten aika (kustantaja Teos) osui keväällä silmiin Rosebudin kaupassa Kaisaniemessä. FT Salmenkivi on papyrologiaan erikoistunut tutkija, joka tutkii nimenomaan hellenistisen Egyptin kreikankielisiä papyruksia. Kirja on yleistajuinen esitys papyrusten historiasta ja sisältää paljon esimerkkejä löydetyistä teksteistä ja niiden kirjoittajista.
Papyrusta on käytetty kirjoitusmateriaalina 3000 eaa. alkaen ja papyrusmateriaali oli 1000 eaa. aikoihin levinnyt joka puolelle Välimeren ympäristöön ja Lähi-Idän alueelle. Papyrusta viljeltiin tätä varten, koska luonnonvarainen kaisla alkoi jo hävitä suuren käyttötarpeen vuoksi. Nykyään kaislaa ei enää kasvakaan yleisesti edes Niilin varrella.
Materiaalia käytettiin 700 eaa. asti laajasti, siis yli 3500 vuotta! Pergamentti tuli sen tilalle 300-luvulta lähtien. Lopulta paperi syrjäytti muut materiaalit 1000-luvun alussa. Papyrusta on käytetty laajasti, mutta sitä ei ole säilynyt kuin kuivista oloissa. Siksi eniten niitä on löytynyt Egyptistä ja Lähi-Idästä, joissa on paikkoja, missä kosteus ei ole päässyt pilaamaan materiaalia.
Papyrustekstit olivat 20x30cm “arkkeja”, jotka liimattiin 4-6m rulliksi. Riippuen kielestä pakettia rullattiin oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle. Käytettävyys ei lopulta ollut hyvä ja papyruskauden lopulla niitä alettiin sitoa koodekseiksi, siis kirjoiksi. 300-luvun lopulla koodeksimuoto muuttui vallitsevaksi. Se muoto onkin säilynyt nykypäivään.
Mielenkiintoinen yksityiskohta ovat ruumiiden hautaamisessa käytetyt “ruumispahvit”. Ne ovat kierrätettyä papyruspaperia, jota on liimattu lomittain kerroksiksi, jolloin on saatu kovempaa pahvia. Pahvia on käytetty ruumiiden kääreinä. Usein pahveja myös koristeltiin maalauksilla ja kuvilla. Näitä pahveja varovasti purkamalla on saatu paljon tekstejä ja tekstinpaloja luettavaksi. Ne ovat satunnaisia tekstejä sieltä ja täältä, usein jotain tarpeettomiksi käyneitä virallisia tai yksityisiä dokumentteja, kuten testamentteja, kauppakirjoja, oikeuden päätöksiä riidoista jne. Näitä esimerkkejä kirjassa on mukana useita.
Papyrukselle kirjoittaminen ja kirjoituksen tulkinta
Kirja käy läpi pääasiassa hellenistisen kauden (300 eaa. – 30 eaa.) ja roomalaisen kauden (30 eaa. – 300 jaa.) papyruksia. Kirjassa käydään läpi löydettyjä papyrustekstien tyyppejä ja avataan tarkemmin useita esimerkkejä tutkituista teksteistä. Tuolla aikakaudella käytettiin kreikkaa, latinaa, sekä demoottista ja hieraattista egyptin kieltä. Hieroglyfejä käytettiin tuohon aikaan enää seremonialliseissa ja uskonnollisissa yhteyksissä (kuten patsaissa jne.).
Papyrukselle kirjoitettiin pehmeäpäisellä ruo´olla tai kreikassa teroitetulla ruo´olla. Muste sekoitettiin noeasta, vedestä ja akaapuusta saadusta arabikumista.
Tekstit ovat säilyneet usein vain osittain, niistä puuttuu merkkejä ja paloja. Hautapahveista puretut papyruksista voi puuttua osia, koska liimauksia on vaikea irrottaa toisistaan hajottamatta mitään. Pahveihin on myös valikoitunut satunnaisia sivuja sekaisin, mitä on sattunut pinossa tekijällä olemaan. Kääröjä on säilynyt myös tulipalojen jäljiltä niin, että uloimmat kierrokset ovat palaneet ja hiiltyneet, jolloin sisimmät arkit ovat voineet säilyä.
Tulkitsemista hankaloittaa myös se, että antiikin aikaan kirjoitettiin ilman sanavälejä ja välimerkkejä. Lisäksi kirjureiden käsialat eroavat toisistaan. Myös vuosisatojen kuluessa kirjaimerkkien “mallikirjaimisto” kehittyi.
Työkseen dokumentteja tekevät kirjoittivat kiireessä ja paljonkaan kynää nostamatta. Toisaalta on voitu kopioida tarkasti, jos tehtiin kirjallisia kopioita. Myöhemmin alettiin käyttää myös välimerkkejä. Tässä kävi läpi vain muutamia seikkoja, joita kirjassa esitellään. Aikamoisen haastavaa tulkittavaa papyrukset siis ovat!
Mitä papyrukset kertovat Egyptin yhteiskunnasta?
Hellenistinen Egypti oli taloudellisesti kehittynyt yhteiskunta. Myös oikeusvaltion rakenteita ja instituutioita oli arjen apuna paljon, vaikka pohjimmiltaan olikin kyse diktatuurista. Tekstit kertovat paljon kaupasta, yksityistalouden ja omaisuuden hallinnasta, lasten ja perheen kuvioista sekä hallinnon ja uskonnon rakenteista.
Kirjassa on käännettynä kolmisenkymmentä esimerkkidokumenttia: avioliittosopimus, Ptolemaios II:n määräys viinitarhurille, valitus anastetusta talosta, veroilmoitus, valitus maksamattomista veloista, kauppakirja, avioerosopimus, kirjeitä ja hallinnollisia raportteja jne. Monenlaisia kehittyneen talouden ja yhteiskunnan vaatimaa dokumenttia, kuten tänäkin päivänä. Mukana on myös Rosettan kiven teksti.
Egyptissä on siis ollut oikeusvaltion vahvojakin rakenteita ja kauppaa on käyty paljon, koska myös omaisuutta on suojattu ja siitä on myös riidelty. Egyptistä tuli Augustuksen aikaan osa Rooman valtakuntaa ja se oli keisarin omaisuutta (prefekti Aleksandriassa toimi keisarin edustajana) ja se oli yksi rikkaimmista provinsseista.
Uskontojen merkitys tulee selvästi esiin ja osassa dokumenteissa viitataan esim. erilaisille jumalten kulteille annettavista veroista. Egypti muuttui Rooman valtakunnan osana kristilliseksi 300-luvulta lähtien. Aluksi kristinusko oli tosin monen erilaisen liikkeen sekamelska ja varmasti myös vanhat uskonnot elivät provinsseissa pitkäänkin vähintään rinnalla sekä niistä sulautettiin piirteitä kristinuskoon.
Itseäni viehätti ptolemaioksen ajan kuninkaiden perimyspeli, jota kirjassa kuvataan. Oli monimutkaisia naimajärjestelyjä, perimyskiistoja, salamurhia ja keplottelua, että Game of Thrones jää toiseksi 🙂
Kirjan on todella mielenkiintoinen! Äkkiseltään yksinkertaisesta aiheesta avautuu monipuolinen ja valtava lähdeaineisto. On myös selvää, että papyruksissa riittää tutkimista vielä pitkäksi aikaa!