Daniel Allen Butlerin massiivinen Rommel-elämänkerta Rommel, sotamarsalkan elämä ja kuolema on tuore esitys Rommelista. Olen lukenut joskus aikaa sitten toisen elämänkerran, mutta tämä oli kattavampi. Rommel tulee vastaan toisen maailmansodan historiassa tasaisesti, koska oli mukana alusta asti ja monella sotanäyttämöllä Euroopassa ja Afrikassa. Lisäksi hän oli pidetty ja kuuluisa kenraali, jonka kuolemaan on liitetty myyttistä sankaruutta.
En lukenut alkupuolta kuin hyvin kursiivisesti, koska siinä käytiin läpi sotahistoriaa ja Rommelin uran vaiheita eri tapahtumissa ja taisteluissa (tunnen 2. maailmansotaa aika hyvin). Rommel ei ollut aateliskenraali, vaan eteni ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista kovalla ja kunnianhimoisella työllä marsalkaksi. Hän oli ilmeisesti omapäinen ja suorapuheinen tyyppi, sillä syytä myös hänen kuolemaansa. Hän haavoittuikin pari kertaa vakavasti, eikä ollut johtajana esikuntastrategi, vaan johti joukkoja edestä.
Rommel Hitlerin epäsuosiossa
Lopussa käsitellään hänen joutumistaan Hitlerin epäsuosioon ja kuolemaan johtaneita tapahtumia. Hän haavoittui lähes kuolettavasti ilmahyökkäyksessä heinäkuussa 1944 länsirintamalla, vain 3 päivää ennen Hitleriä vastaan tehtyä murhayritystä Rastenburgissa (von Clausewitzin ja kumppaneiden salaliitto). Rommel ei ollut mukana salaliitossa, mutta hänen esikuntapäällikkönsä Hans Speidel tiesi siitä. Speidel ei ollut varsinaisesti mukana, vaikka sodan jälkeen sellaista esittikin ja myös antoi ymmärtää Rommelin osallisuudesta (ehkä vain pedatakseen parempia uranäkymiä itselleen tulevien Nato-joukkojen johdossa).
Rommel oli von Klugen kanssa kirjoittanut todella kipakan raportin Hitlerille länsirintaman tilanteesta ja vaatinut tätä tekemään poliittiset johtopäätökset, koska sota oli käytännössä hävitty. Hän oli yksityisesti sanonut, että jos Hitler ei tule järkiinsä hän avaa länsirintaman, jotta britit ja amerikkalaiset pääset ennen venäläisiä Berliiniin. Hänen mielestään nyt vain turhaan pitkitettiin hävittyä sotaa ja Saksan tulisi turhaan kärsimään.
Haavoittumisensa jälkeen Rommel siirrettiin käytännössä reserviin ja hän toipui kotonaan. Hitler kiristi vainojaan ja pommi-iskun jälkeisessä tilanteessa alkoi luottamus Rommeliin olla mennyt. Hän ei kirjan mukaan kyllä ollut esittänytkään myötämielistä sodan jatkamiselle ja oli pessimistinen ja äänekäs kommentoija. Reservissä oleva suosittu marsalkka oli potentiaalinen uhka Hitlerin politiikalle ja viestille. Lopulta hänet määrättiin Berliiniin muka ottamaan vastaan uusi komentotehtävä. Hän ei kuitenkaan suostunut lähtemään ja järjesti lääkäriltään matkustuskiellon vammoihin vedoten. Tämän jälkeen Rommel sanoi vaimolleen ja pojallee, että hänet tultaisiin tappamaan, eikä mitään enää ollut tehtävissä.
Itsemurha ja politiikka
14. lokakuuta 1944 häntä tulivat kotoa hakemaan kenraalit Burgdorf ja Maisel. Rommel oli sitä ennen vaihtanut päälleen suosikkiunivormunsa Afrikan ajoilta ja laittanut kaikki kunniamerkkit asuun. Kenraalit pitivät suljettujen ovien takana tunnin mittaisen keskustelun, jossa Rommelia syytettiin osallisuudesta murhayritykseen ja hänen pitäisi henkilökohtaisesti ilmoittautua Hitlerille Berliinissä. Kieltäytyminen katsottaisiin syyllisyyden osoitukseksi. Hänelle annettin kuitenkin mahdollisuus itsemurhaan, Burgdorfilla oli myrkky mukanaan. Silloin perheeseen ei koskettaisi, leski saisi Rommelin eläkkeen ja “sairaskohtaukseen” kuolleelle marsalkalle pidettäisiin täydet valtiolliset hautajaiset, eikä asiasta puhuttaisi koskaan julkisuudessa.
Rommel tapasi tämän jälkeen lyhyesti vaimonsa tähän makuuhuoneessa ja ilmoitti, että on 15 minuutin kuluttua kuollut. Hän selitti vaimolleen tilanteen, eikä suostunut harkitsemaan pakenemista, koska talo on piiritetty ja rintalinjan yli pakeneminen ei ole mitenkään realistista, heidät saataisiin nopeasti kiinni. Hän toisti saman nopeasti pojalleen ja heillä vierailevalle sotaveteraaniystävälleen, ja pyysi heitä olemaan kaikesta puhutusta hiljaa.
Sitten hän käveli marsalkansauvansa kanssa talon eteen ja kätteli poikansa ja ystävänsä. Hän istui kenraaleiden kanssa takapenkille. Viiden minuutin ajon jälkeen auto ajettiin tien sivuun ja Rommel jäi autoon Burgdorfin kanssa kahden. Ei tiedetä, mitä puhuttiin, Burgdorf ei sitä dokumentoinut (hän ampui itsensä Krebsin kanssa Hitlerin bunkkerissa natsivallan viimeisinä päivinä). Hetken päästä Burgdorf viittasi muut takaisin ja siinä vaiheessa Rommel oli jo elottomana penkillä.
Rommelille pidettiin suureelliset hautajaiset ja häntä ylistettiin Hitlerin ja Saksan sankarina. Myös von Rundstedt, joka tiesi Rommelin ajatukset, piti kuuliaisesti natsihenkisen puheen. Lähipiirille show oli ilmeisen vastenmielinen, mutta he esittivät osansa. Poika Manfred Rommelista tuli lakimies ja hän oli pitkään Stuttgartin ylipormestarina. Sen jälkeen hän toimi kirjailijana ja suosittuna puhujana, hän kuoli 2013.
Mitä jäi jälkipolville?
Erwin Rommel on ristiriitainen hahmo: hänen on täytynyt olla myötämielinen natsihallinnolle ja ummistaa silmiä Himmlerin ja SS:n hirmutöiltä. Noin korkeassa asemassa ollut sotilas ei ole voinut olla tietämätön keskitysleireistä ja väkivallasta siviilejä kohtaan. Varmasti kunnianhimo ja oma ego ovat menneet edelle, kuten monella Saksassa. Mutta toisaalta hän ei loppuun asti sokeasti kannattanut sotaa ja uskonut Hitlerin politiikkaan. Hän myös kertoi sen myös todella vahvasti suoraan Hitlerille – sitä ei kovin moni uskaltanut tehdä. Se sitten kyllä päätyi myös hänen kohtalokseen, mutta hän suoritti itsemurhankin näennäisen tyynesti. Onhan tuo aika suoraselkäistä toimintaa sotilaalta loppujen lopuksi, joten myyttisen johtajan ainekset populaarikulttuuriin ovat kasassa.
“…kun poliitikot ja humanistit olivat hiljaa, katsoit Hitleriä silmiin ja sanoit häntä roistoksi…Sinulla oli tavalliset aivot, mutta ajattelit itse…”