Suomen talouspolitiikan pohdintaa Juhana Vartiaiselta

Ehdin viimein lukemaan Vartiaisen Suomalaisen talousajattelun kritiikin. Hyvä kirja itse kullekin päivittää kansantaloustieteen perusasiat ja pohtia niitä valintoja, joita politiikassa joudutaan tekemään.

Olen lukenut kansantaloustiedettä (nykyään sanotaan taloustiedettä) vain sivuaineen verran, joten olen täysin amatööri. Kirja olikin hyvä kertaus perusasioihin (rationaalinen talousagentti, tuotantofunktiot, finassipolitiikka vs. rahapolitiikka, NAIRU jne.). Lisäksi oli uusia asioita, kuten DSGE-mallit ja niiden taustalla oleva ajattelu.

Tehtaat ja kaupat ovat lopullisia ilmentymiä ihmisten sopimuksista ja ponnisteluista, joihin vaikuttavat tulevaisuutta koskevat odotukset sekä oikeusjärjestys, sosiaaliturva ja infrastruktuuri.

Vartiainen hyvinvoinnin syntyprosessista.

Tärkeimmät poiminnat kirjasta talouden toimintaan liittyen

Nostan kirjasta pari kohtaa, jotka mielestäni ovat tärkeitä ja kannattaisi ihmisten pohtia ja sisäistää.

Suomalaiset eivät voi päättää palkoistaan, koska kuhunkin tuotantopääomaan liittyvä tuottovaatimus tulee kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta. Tämä on itsestään selvää, mutta nostan sen tässä vielä, koska edelleen tätä kiistetään jatkuvasti esim. somessa.

Työttömyysaste ei riipu työvoiman koosta (eikä talouden koosta). Työttömyys johtuu työmarkkinoiden puutteellisesta toiminnasta, se on tietynlaista talouden hävikkiä tai vajaatoimintaa. Työllisyyden kasvu seuraa työvoiman kasvua (trendi yli ajan). Työvoima on myös kuluttajia ja palveluiden käyttäjiä, joten ihmisten määrän kasvu tuo koko ajan lisää kysyntää ja mahdollisuuksia tuotannolle (jonka pääomaa sijoittavat huomaavat). Kansanedustajat: lukekaa tämä osa kirjasta ajatuksella, ja vaikka kahteen kertaan.

Pienessä euromaassa finanssipolitiikka on periaatteessa voimakas työkalu, koska Suomen talous on suhteessa euroalueeseen niin pieni, niin valuuttakurssi ei Suomen toimien takia muutu. Tätä en ollut itse ajatellut ollenkaan, koska oman opiskeluni aikaan ei oltu eurossa, joten silloin valtuuttakurssi oli kuvioissa mukana kaavoissa ihan toisella tavalla.

Keynesiläisyys, uuskeynesiläisyys ja jälkikeynesiläisyys. Tämä osuus oli itselleni mielenkiintoista. Olen lukenut aikoinaan kansantaloustieteen perusopinnot, mutta siitä ei jäänyt mieleen oikeastaan kuin yksi keynesiläisyyden tulkinta. Se olikin oikeastaan uuskeynesiläisyyttä, käytiin läpi IS-LM-mallia ja Phillippsin käyrää. Vartiainen toi tässä hyvin esiin sen, miksi julkisen sektorin kasvaminen oli mahdollista sotien jälkeen: investointikysyntä oli jälleenrakentamisen aika kova, ikärakenne suotuisa ja työikäisen väestön määrä kasvoi. Tämä johti siihen, että ei ollut suurta huolta julkisen talouden tasapainosta. Nyt tämä on tullut ongelmaksi, koska ikärakenne ja väestönkasvu eivät enää tue kasvua: meillä saattaa nyt olla liian raskas kulurakenne.

Hyvinvointipalvelut ovat olemassa yksilön vapauden edistämiseksi. Tämä on hienosti sanottu ja kiteyttää ns. pohjoismaisen mallin yhteen lauseeseen. Eli julkisesti tuotetut ns. hyvinvointipalvelut ovat vakuutus yllättävien pahojen sattumien varalta ja vapauttavat yksilön yrittämään ja käyttämään kykyjään vapaasti. Mutta rahoitusongelma syntyy, jos vapaa-aika (eli se aika kun ei tee lisäarvoa talouteen työssään) maksaa ihmiselle vähemmän kuin mitä se kustantaa yhteiskunnalle. Me olemme osakkaita toistemme elämässä, mutta ikääntyvässä ja isojen tulonsiirtojen Suomessa yhä useammalle tämän omistuksen osingot ovat omia investoineja ja työpanosta isommat. Eli valtio ottaa jatkuvasti velkaa, eikä budjetti pysy millään tasapainossa.

Suomen valtion budjetin tasapaino 2004–2020 (vm.fi)

Huoltosuhteen muutos on tulonjako-ongelma, ei absoluuttisen elintason ongelma. Siksi on turha ihmetellä “miten näin varakkaalla maalla ei ole varaa hoitaa vanhuksiaan”. Se johtuu siitä, että jokaisen työssä käyvän (joita on yhä vähemmän) on tehtävä enemmän töitä elättääkseen usemman muun. Ja tämän takia lisätyöstä ei tule hyöty enää tekijälle, vaan jollekin mullle – tulonjako lisääntyy (verot nousevat ja vapaa-aika vähenee tavalla tai toisella). Siksi huononeva huoltosuhde ratkeaa vain tuottavuutta lisäämällä, työllisyyttä nostamalla ja työvoimaa lisäämällä, koska kasvava eläkeläisjoukko tuskin suostuu etujensa isoon vähennykseen.

Työehtosopimukset pahentavat kouluttamattomien työttömyyttä. Ammattiliittojen toiminta estää alimpien palkkasopimusten syntymistä työmarkkinoilla (Suomessa TESien palkkataulukot jne.). Osa työsopimuksista jää syntymättä, jolloin työttömyys nousee. Alimpia palkkasopimuksia saisivat vähiten koulutetut, joten vähiten koulutettujen työllisyys on korkeammalla. Työehtosopimukset eivät myöskään voi parantaa tuottavuutta, joka on paremman palkkakehityksen edellytys. Olisi varmasti selkeämpää määrittää yleinen minimipalkka ja työsopimuksia säädeltäisiin yleissitovasti työlainsäädännöllä ilman monimutkaista TES-sopimusten viidakkoa.

Vartiaisen teesit taloudesta

Vartiainen käy läpi perusasiat hyvän talouden ja hyvinvoinnin pohjalla: talouskasvu ja taloudellinen menestys edellyttävät yhteiskunnalta demokraattisia instituutioita ja oikeusvaltiota, joka turvaa yksilölle omistuskoikeuden ja muut oikeudet. Toisaalta yhteiskunta myös pitää yllä tasa-arvoista pelikenttää, jotta kaikki voivat luottaa toisiinsa ja pelisääntöihin toimiessaan taloudessa. Nämä asiat ovatkin hyvällä tolalla maissa, joiden passit ovat halutuimpia ja jotka onnellisuusvertailuissa korkealla tasaisesti ovat (Pohjoismaat, EU/ETA-maat, Pohjois-Amerikka, Australia, Uusi-Seelanti…)

  • Elintason nousu riippuu tuottavuuden kasvusta. Kun tuottavuus kasvaa, palkat nousevat ja veroja saadaan riittävästi, eikä tarvitse elää velaksi.
  • Ylläpidetään kilpailtuja markkinoita, jotta luova tuho pääsee jylläämään. Työntekijät vaihtavat tuottavampiin firmoihin ja huonommin tuottavat firmat kuolevat pois.
  • Pidetään talous avoimena, jotta yritykse ja työntekijät muualta pääsevät mukaan kilpailuun. Näin tuotantoteknologiat ja osaaminen kulkevat tänne tehokkaasti.
  • Koulutetaan erityisesti teknisten alojen osaajia, jotta tuotekehitys etenee. Emme tiedä mihin suuntaan, mutta tekniikan osaajia tarvitana myös muualla keksityn hyödyntämiseen.
  • Perustutkimukseen paukkuja, jotta innovaatioille ja uusille yllättävillekin kehityssuunnille on osaamista ja henkistä pääoma eri tieteissä.

Mitä päätöksiä tekevien pitäiti muistaa, kun pohtiva tulevaisuuden lainsäädäntöä? Tässä pari asiaa:

Unohtaa asenteet ja talkoot: turha yrittää vaikuttaa jotenkin abstraktisti “asenteisiin” tai vedota “talkoisiin”. Ihmiset toimivat oman tilanteensa kannalta järkevästi ja hyötyään maksimoiden, se mekanismi on tehokkain tapa kehitykselle. Valtio voi asettaa raameja sellaisikasi, että ihmiset (ja yritykset) tekevät päätöksiä, jotka vievät taloutta haluttuun suuntaan. Tällaisia ovat esim. haittaverot tai kierrätysmaksut.

Työllisyysasteen nostaminen ja työvoiman kasvattaminen. Ihmisten insentiivejä voidaan valtion puolelta säädellä ja tuunata, jotta töihin kannattaa mennä useamman ja myös huolehtia, että osaajat haluavat – ja myös helposti voivat – tulla töihin Suomeen.

Vartiaisen kirja on ehdottomasti suositeltava luettava kaikille päättäjille ja äänestäjille!

Suunnitelmatalous kaatui siihen, että se yritti vain imitoida markkinatalouden näkyviä lopputuloksia (tehtaat, työsopimukset, kauppa). Tämä toteutettiin ylhäältä käsketysti, ei ihmisten oikeana vapaaehtoisena toimintana. Syntyi lopulta vain talouden simulaatio ja ulkomuoto – ilman oikeaa taloudellista toimintaa.

Oma tiivistykseni Vartiaisen esittämistä suunnitelmatalouden ongelmista.

Vielä yksi asia

Itse uskaltaisin varovaisesti lisätä kirjan teeseihin yhden asia: kirjanpidon läpinäkyvyyden ja yhtenäiset säännöt. Ehkä isoin ongelma nykyisessä globaalissa taloudessa on tiedon ja omistajuuden läpinäkymättömyys. Osassa maita (ns. veroparatiisit) kirjanpitokäytännöt ja -vaatimukset ovat edelleen jopa olemattomia. Tämä johtaa siihen, että taloudellisesta sopimuksesta päättävä ei voi arvioida riskejä tasapuolisesti eri sijoituskohteiden välillä. Se myös mahdollistaa riskien ja omistussuhteiden tahallisen piilottamisen. Myös “kapitalismin kritiikki” kohdistuu perimmiltään juuri tähän, mutta sitä ei artikuloida ja määritellä tarkasti.

Käsittääkseni finanssikriisinkin synnyssä tämä informaation läpinäkymättömyys oli yksi iso syy siihen, että sijoitusinstrumentit pääsivät paisumaan niin monimutkaisiksi ja riskien arviointi meni mahdottomaksi. Kirjanpidon ja omistajuuden läpinäkyvyyden ylläpitäminen on minusta valtioiden yksi tärkeä tehtävä, jotta talous toimii oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti. Näitä enemmän tai vähemmän salailevia lainkäyttöalueita on paljon, myös demokraattisten valtioiden sisällä, esim. Delaware ja Brittien kruunun alueet. Myös EU:n sisällä on verotuksen kiertämistä mahdollistaa lainsäädäntöä melkein joka maassa (isommin mm. Irlannissa, Hollannissa ja Luxembourgissa).

Mielestäni kansainvälisen yhteystyön OECD, YK, EU jne. pitäisi enemmän ajaa kirjanpidon ja omistajuuden läpinäkyvyyttä. Se parantaisi koko talousjärjestelmää, lisäisi mahdollisuuksien tasa-arvoa ja tehostaisi resurssien käyttöä globaalisti.

Lue lisää

Uuskeynesiläisyys (Neo-Keynesian Economics)

VM:n budjettitaulukot 2020

Oma blogi: Panaman paperit, veronkierto

Oma blogi: Verokirja ja hyvä verotus

oma blogi: Uusliberalismin historia

Oma blogi: Perustulo vapauttaa töihin?

EU:n musta lista yhteistyöhaluttomista maista (25.10.2020)

hayek-keynes-uusliberalismi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *