Miten uusliberalismi syntyi, ketkä ovat sen päähahmot ja miten se eroaa muista liberalismin haaroista? Paavo Löpposen Vapauden markkinat, uusliberalismin kertomus käsittelee aihetta.

Uusliberalismi ja historia

Kirjan alkupuolikkaassa Löppönen käy läpi sitä, miten 1900-luvun alun Itävallassa alkoi syntyä uutta ajattelua liberalismiin. Friedrich von Hayekista (1899-1992) muodostui liikkeen johtohahmo ja ideologi, joka perusti mm. Mont Pelerin Societyn ja hänestä vaikutteensa saanut Milton Friedman oli pääarkkitehtina ns. Chicagon koulukunnassa, josta tuli uusliberalismin akateeminen selkänoja. Hayek ajoi nimenomaan kansainvälistä liikettä ja sai liikkeen tueksi organisaatioita ja ajatuspajojen verkoston (mm. Atlas Network), joka on vaikuttanut paljon (ja vaikuttaa) länsimaiseen politiikkaan. Uusliberalismi vaikutti paljon mm. UK:n ja USA:n politiikkaan (Reagan, Thatcher jne.)

Toinen kuuluisa liberalisti, John Maynard Keynes (1883-1946), riitautui Hayekin kanssa, koska edusti “sosiaalisempaa” liberalismia, ja arvosteli 1800-luvun laissez-faire -liberalismia ja Haeykia monin argumentein. Kirjassa käydään läpi myös Adam Smithin (1723-1790) ajatuksia, jotka Löppösen mielestä on tulkittu uusliberalismille liian suopeiksi, vaikka Smith on käytännössä enemmän Keynesin linjoilla. Smith oli myös sosiologi, joka analysoi sympatiaa ja moraalia osana taloutta. Hayekille tärkeintä oli vapaus ja moraalia ei tarvinnut sen jälkeen suuremmalti pohtia.

Smithille oman edun tavoittelu markkinoilla ei kai tarkoittanut puhdasta itsekkyyttä ja hän puhui myös köyhien itsensä kehittämisen mahdollisuuksista. Smith pohti jopa suhteellista verotusta yksilöille oikeudenmukaisena keinona valtion rahoituksen hankkimiseen.

Kritiikkiä

Kirjoittaja on käsittääkseni demaritaustainen vaikuttaja ja hänen oma antipatiansa libertaareja ja uusliberalismia kohtaan näkyy kirjan loppupuolella vahvasti (ei hän sitä yritä peitelläkään). Hän käy läpi uusliberalistisen talouspolitiikan epäonnistumisia (mm. Argentiina, shokkiterapiat itäblokin maissa NL:n jälkeen). Kirjan esimerkeistä ei aina oikein tiedä, miten tarkoitushakuisesti ne on esitetty. Mutta ei esim. 2008 finanssikriisiin voinut tietenkään olla vaikuttamatta iso regulaation alasajo USA:ssa: johdannaistuotteet lähtivät ihan käsistä.

Mitä minä ajattelen?

Toisaalta Löppönen tuo hyviä pointteja esiin kirjan alkupuolen historiakatsauksessa, käsittelee mm. Smithin ajattelua pitkään. Enkä itsekään kyllä ole Hayekin linjoilla yhteiskunnallisesti. Olen itse enemmän Smithin ja Keynesin tyyppisen (sosiaali?)liberaaliuden kannalla: vapaus ja yksilön oikeudet ovat erittäin tärkeitä, mutta eivät kuitenkaan kaiken inhimillisen yli käveleviä, puhtaasti taloudellisin mittarein määriteltäviä, itseisarvoja.

Itse ajattelen, että tasa-arvoinen ja “humaani” liberalismi oikein ole edes mahdollista, jos jonkinlaista valtiota ei ole takaamassa markkinoiden toimintaa (sopimusoikeus, oikeusvaltio…) ja myös reguloimassa jonkin verran (mm. jotta läpinäkyvyys jotenkin saadaan). Markkinoita ei oikeastaan edes voi olla, jos kaikki vain pelaavat täysin anarkistisen vapaasti. Onko Hayekin “ultraliberalismi” siis käytännössä utopiaa?