Nykytaiteen museo, Musée d´Art Contemporain, sijaitsee Tête d´Or-puiston pohjoislaidalla. Museo uudella alueella Cité Internationalessa, joka on Rhônen rannalle tehty kahden korttelin levyinen uusi alue.

Museosta

Museo on osin vanhassa rakennuksessa, mutta se on sisältä täysin moderni nykymuseo. Alueella ja museon ympärillä on mm. iso konferenssikeskus, asuntoja, paljon lasijulkisivuisia toimistoja ja kivijaloissa ravintoloita. Ihan naapurissa on myös Lyonin kasino. Mitään wow:ta arkkitehtuurissa ei ole (toisin kuin Confluensen museo), mutta sen sijoittaminen täysin uudelle alueelle sopii temaattisesti hyvin nykytaiteen museolle.

Näyttelystä

Siellä oli nyt esillä vain Lyonin biennaaliin tänä syksynä koottu näyttely, joka kai oli lähes kokonaan koottu tätä varten. Esillä ei kai ollut pääasiassa vain oman kokoelman teoksia. Näyttelyn kaikki taiteilijat on listattu täällä sivulla.

Näyttely täytti koko Musée Contemporainen kolme isoa kerrosta. Ensimmäisessä kerroksessa oli minusta aikamoisen kummallisia teoksia useampi, en saanut oikein irti ideaa juuri mistään. Ja pakko myöntää, että en ymmärtänyt Marcel Duchampin yhden teoksen rakennusprosessia dokumentoivasta ja kuvaavasta teoksesta kyllä yhtään mitään 🙂

Toinen ja kolmas kerros olivat itselleni antoisampia. Rupture-nimisestä performanssista oli tehty oma teos: revityt kirjat pöydällä ja niiden edessä tämä video.

Erityisen hauska oli löytää Ernesto Neston iso teos ylimmästä kerroksesta. Neston tyylin tunnisti heti tilaan tullessaan. Kuten 2016 Kiasman näyttelyssäkin oli tälläkin kertaa koettavaa konkreettisesti. Osa teoksesta koostui isoista valkoisista kankaista tehdyistä sisäkkäisistä tiloista, joissa oli pehmeä patjalattia ja ne oli valaistu eri värein. Tilojen sisällä oli mukava käydä pötköttämässä.

Kiasmassa teos oli vielä suuremman kokoinen ja tehty värikkäistä massiivista “langoista”. Lyonissa esillä ollut teos olikin vanhempi ja siksi ehkä vasta aloittamassa tuonta polkua. Mainio!

Myös toisen brazilialaisen taiteilijan (jonka nimen unohdin) fluoresoivasta pop cornista kasaama “country side on moonlight” oli aika jännä.

Sisäänpääsy Musée Contemporaineen oli opiskelijoilta ja alaikäisiltä ilmaista. Vaimoni pääsi käyttämään hänen yliopistolta saamaansa opiskelijakorttiaan 🙂 Minä jouduin maksamaan normaalin sisäänpääsyn 16€, mutta pääsisimme sillä sisään koko perhe. Tänne pitää tulla vielä tyttöjen kanssa uudestaan, näistä monet tilat/teokset tulevat uppoamaan heille hyvin!

Aulassa ja museon ulkopuolellakin oli teoksia. Tässä pari niistä: