Italia tuo politiikassa mieleen vaihtuvat hallitukset, korruption, Berlusconin ja ikivanhat senaattorit. Mutta miten homma oikeasti toimii?

Italia on tasavalta ja edustuksellinen demokratia, jossa on kaksikamarinen parlamentti ja presidentti. Nykyinen tasavalta on perustettu toisen maailmansodan jälkeen 1946 ja perustuslaki hyväksyttiin 1948. Parlamentin molempien kamarien pitää hyväksyä uudet lait määräenemmistöllä, eikä presidentillä käytännössä ole kuin seremoniallista valtaa. Parlamentin molemmat kamarit äänestetään samoissa vaaleissa 5 vuodeksi kerrallaan.

Hallinnon rakenne

Wikipediasta löytyi taas mainio kaavio Italian hallinnon rakenteesta. Siinä näkyy parlamentti, hallitus, presidentti ja tuomiovalta (jossa erillinen perustuslakituomioistuin). Myös aluetasoa on kuvattu.

Edustajainhuone

Parlamentin alahuoneessa, edustajainhuoneeessa (Camera dei Deputati), on 630 edustajaa. Edustajan pitää olla vähintään 25-vuotias, mutta äänestämään pääsevät kaikki 18-vuotiaat kansalaiset. Italian ulkopuolella asuvat kansalaiset äänestävät 12 edustajaa alahuoneen jäsenistä.

Vaalisysteemi on aika monimutkainen:

• 100 vaalipiiriä, joista jokaisesta valitan 3–9 edustajaa
• Käytetään puolueista koostuvaa listavaalia, jossa pääehdokas joka puolueelta listan kärjessä
• Listan kärkiehdokas voi olla maksimissaan 10 vaalipiirissa, muut vain yhdessä
• Yhtä sukupuolta saa olla maksimissaan 60% kärkiehdokkaista, ja listalla pitää olla peräkkäin kumpiakin sukupuolia
• Jokainen äänestää vähintään jonkun listan kärkiehdokasta ja maksimissaan kahta muuta (joiden oltava keskenään eri sukupuolta)
• 3 prosentin äänikynnys puolueella koko maan äänistä, jotta voi päästä parlamenttin
• Paikat jaetaan listojen ja vaalipiirien mukaan äänien suhteessa
• Jos joku puolue saa 40% äänistä, se saa 340 paikkaa ja loput jaetaan listoille tulleiden mukaan vaalipiireissä.

Senaatti

Parlamentin ylähuoneessa, senaatissa (Senato della Repubblica), on 320 senaattoria. Senaattorin pitää olla vähintään 40-vuotias ja äänestämään senaatin vaaleissa pääsevät 25 vuotta täyttäneet. Tämä on varmasti osaltaan syynä siihen, miksi Italian senaatista on niin vanha mielikuva, ja jopa yli 90-vuotiaita senaattoreita on.

309 senaattoria äänestetään alueilta väestön lukumäärän mukaan painotettuna. Mutta jokaisella on vähintään 7 senaattoria, paitsi Aostalla vain yksi ja Molisella kaksi. Lisäksi 6 senaattoria valitaan ulkomailla asuvien italialaisten äänillä.

Italialainen erikoisuus on, että 5 senaattoria valitaan eliniäksi. Presidentti voi nimittää elinikäiseksi senaattoriksi poikkeuksellisista tieteellisistä, taiteellisista, isänmaallisista tai yhteiskunnallisista ansioista. Välillä on ollut erimielisyyksiä tulkinnasta: saako jokainen presidentti nimittää viisi, vai onko elinikäisiä aina yhteensä viisi kerrallaan. Tällä hetkellä perustuslakia tulkitaan tällä viimeksi mainitulla tavalla.

2016 kansanäänestyksessä äänestettiin, tulisiko senaatista lähinnä seremoniallinen, mutta se ei mennyt läpi. Painetta yksikamariseen parlamenttiin siis on olemassa.

Presidentti

Äänestetään 7 vuodeksi kerrallaan. Presidentin valitsee edustajanhuoneen ja senaatin yhteisistunto, jossa on mukana myös alueparlamenttien edustajat (3 jokaisesta paitsi Aostasta vain yksi). Presidentti äänestetään niin, että ensimmäisellä kierroksella voittoon tarvitaan 2/3 ja siitä joka kierroksella pienenevä määrä, niin että kolmannella kierroksella siittää puolet plus yksi ääni. Tällä hetkellä presidentti on Sergio Mattarella, joka valittiin 2015.

Presidentin pitää olla 50 vuotta täyttänyt. Tässäkin näkyy taas Italian politiikan arvostus vanhempia kansalaisia kohtaan. Presidentti nimittää oikeuksien tuomareita, hallintoa, toimii puolustusvoimien päällikkönä ja voi hajottaa parlamentin, jos molempien kamarien puhemiehet sitä suosittavat. Presidentti voi joutua valtakunnanoikeuteen (vähän kuin USA:ssa), ja hänet voi erottaa vain parlamentin yhteisistunto määräenemmistöllä.

Italian Hallitus

Italiassa pääministeri kokoaa hallituksen, jolla pitää olla parlamentin luottamus. Italiassa on paljon puolueita ja siksi hallituksilla on jatkuvasti vaikeuksia saada kasaan kestäviä koalitioita. Italiassa onkin ollut 66 hallitusta toisen maailman sodan jälkeen. Ranskassa on ollut 65, mutta viime vuosina Italia on johtanut selkeästi hallitusten kaatumistilastoa. Italiassa oli 52 hallitusta 1946–1993 (kestivät keskimäärin 11 kk) ja 13 hallitusta sen jälkeen (kestivät keskimäärin 21 kk).

Renzon kansanäänestyksessä 2016 oli osin kyse siitä, että haluttiin saada parlamentin toimintaa stabiilimmaksi, mutta se ei mennyt läpi. Lukuisin pikkupuolueiden tuoma epävakaus ei ole ainoa asia, vaan laajamittaien korruptio ja poliittinen peli ovat myös tuoneet Italiaan epävakautta.

Tunnetuin viime vuosien pääministeri on ollut mediamogulimiljardööri Berlusconi, joka joutui viimein poistumaan politiikasta, koska väärinkäytöksistä tuli tuomio. Hänhän oli lähipiirinsä kanssa käytännössä koko poliittisen toimintansa ajan oikeudessa talousrikoksista tai korruptiosta, mutta onnistui aina jotenkin luikertelemaan niistä irti.

Tähän vastavoimaksi tuli koomikko Peppe Grillon internetin kautta masinoima Viiden tähden liike, joka sai viime parlamenttivaaleissa ison kannatuksen. Mutta liike alkoi kaatua omaan sekavuuteensa ja Grillon itsevaltaiseen tapaan hallita puoluetta. Tästä tuli viime vuonna mainio dokumentti Tutti a casa, kannattaa katsoa, jos osuu kohdalle.

Tuomiovalta

Italiassa on korkein oikeus ja erillinen perustuslakituomioistuin. Presidentti nimittää korkeimman oikeuden jäsenet.

Perustuslakituomioistuimen 15 jäsenistä kolmanneksen nimittää presidentti, kolmanneksen parlamentti ja kolmanneksen alemmat tuomioistuimet. Heidän kautensa on 9 vuotta ja jokainen voi olla vain yhden kauden.

Italian aluehallinto

Italia jakautuu 20 alueeseen, jotka jakautuvat 107 provissiin. 5 alueella on historiallisista syistä autonomiaa ja enemmän omaa valtaa. Alueista muut paitsi niistä pienin, Aostan laakso, jakautuvat provinsseihin. Provinsseissa on 7981 kuntaa (vuonna 2017). Hallintoa on näillä kaikilla tasoilla, vähän kuin Saksassa ja Iso-Britanniassakin, en mene siihen nyt tarkemmin.

Alueilla on oma parlamentti ja hallinto, joka vastaa alueen lakisääteisten asioiden hoitamisesta. Alueet myös valitsevat edustajansa parlamentin yhteisistuntoon (presidentin äänestäminen).

Kunnat hoitavat paljon paikallisia asioita ja niitä johtavat pormestarit. Kuntien määrä on pysynyt lähes samana ainakin 1860-luvulta asti ja ilmeisesti ihmisten mielissä nimenomaan kunnat ovat se taso, johon kotipaikkoina kiinnitytään. Poliittisesti on alueiden ja provinssien rajoja muuteltu enemmän aikojen kuluessa.

Suurin kunta on Rooma (2,8 miljoonaa asukasta) ja pienin oli Lombardian Pedesina (34 asukasta). Jonkinlaista kuntauudistusta varmasti siis tarvittaisiin Italiassakin 🙂