Tunnetta liberalismiin!

Populismi voittaa aina, “järkipolitiikka” ei koskaan. Liberalismi ei vetoa massoihin, koska se on liian tylsää ja järkevää. Vapauden viesti pitää muotoilla niin, että se innostaa!

Liberalistien virhe

“People are feeling angry and ignored.”
Cumberbatchin näyttelemä Dominick Cummins The Brexit-elokuvassa

Liberalismin ja liberaalin demokratian puolesta argumentoidaan aina tylsillä faktoilla: kaikilla on mahdollisuus, jokainen voi osallistua päätöksiin, talous kasvaa. Populisti iskee tunteisiin: “Take back control!”, “Make America Great Again!”, “Missä EU, siellä ongelma!”.

Kun katsoo historiaa Weimarista Remain-kampanjaan, on aina tehty sama virhe. Ei ole kuunneltu sydänmaiden ABC-parlamenttien ja oluttupien jupinaa. Harva ihminen haluaa tuhota oikeusvaltion rakenteet tai elää diktaattorin johtamassa valtiossa, mutta se saattaa tapahtua vähän vahingossa.

Epävarmuus ja pelot mukaan

Kaikki alkaa ihmisten tuntiessa epävarmuutta tulevaisuudestaan, “maailma ei enää ole kuin ennen”. Kannattaa katsoa Brexit: The Uncivil War. Remain-kampanja kertoi järkiargumentteja, faktoja ja toimi kaikin puolin järkevästi. Brexitöörit käyttivät keksittyjä argumentteja ja vetosivat tunteisiin.

“We want to return to time when we knew our place. When things made sense. Fictional, or not!”
Cumberbatchin näyttelemä Dominick Cummins

Näin toimi myös Trump ja Itävällassa on menossa saman tyylinen kehitys. Länsimaissa monet tuntevat, että globalisaatio on muuttanut pelikenttää työelämässä ja itsestä on tullut toisen luokan kansalainen. Paluu “takaisin vanhaan hyvään” aikaan vetoaa

Entisessä Itä-Euroopassa kehitys valtiojohtoisesta taloudesta kapitalismiin oli valtavan nopea, eivätkä kaikki ehtineet ollenkaan mukaan, kuten Ivan Krastev osuvasti analysoi. Osasta maita koulutettua nuorta porukkaa on myös muuttanut paljon ulkomaille työn perässä (kuten Puola). Näissä maissa populistit vetoavat nostalgiaan: “Perinteet ja oma kansa, muualta tulee vieraita ajatuksia. Minä näytän tien!”.

Liberalistit eivät ole osanneet vastata näihin ihmisten muutostilanteesta syntyneisiin pelkoihin. Vaikka vapaus ja sitä tukeva valtio olisivat varmasti parempia vastauksia kuin autoritaarinen konservatismi.

Pro Market vs. Pro Business

Robert Reich puhuu kaverikapitalismista (crony capitalism). Lainsäädäntövalta on valunut isojen yritysten haltuun. Yritystukia ja yrityksiä hyödyttäviä sääntöjä on tullut viimeisen 20 vuoden aikana valtavasti. Tämä vahvistaa ihmisten tunnetta siitä, että heitä ei kuunnella. Pienyrittäjällä ei ole samat säännöt kuin globaaleilla yrityksillä. USA:ssa jopa poistettiin vaalirahoituslaista pykälät, jotka estivät yrityksiä tukemasta kampanjoita. Reich puhuu .

Liberalismi on mielestäni ennen kaikkea yksikön asialla. Tämä näkyy vahvasti esim. USA:n itsenäisyysjulistuksessa. Viime vuosikymmeninä markkinoiden muututtua globaaleiksi tämä on unohtunut, valta ei tunnu enää olevan yksilöillä.

Suomessakin lainsäädäntö on täynnä subventioita ja tukia, jotka vääristävät pelikenttää. Ja niitä on mahdoton poistaa, koska aina joku iso yritys tai lobbyryhmä älähtää — kukapa ilmaisesta rahasta vapaaehtoisesti luopuisi!

Tämä osaltaan ruokkii “eliitti vs. kansa” -ajattelua. Valtion ei pitäisi suosia osaa markkinan osapuolista tai yksilöistä. Liberalismin pitäisi palata takaisin pro market -ajatteluun ja markkinoiden läpinäkyyvyden ja tasa-arvon vaatimiseen. Tämä vahvistaa yksilöä ja mahdollisuuksien tasa-arvoa – ja syö voimaa populismilta.

Liberalismilla on mielestäni kuitenkin kaikki elementit vedota tunteeseen, siitähän demokratia on lähtenytkin. Tästä seuraavassa postauksessa lisää. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo!