Miksi avioliitto ylipäätään on laissa? Mikä parisuhdesopimuksessa on yhteiskunnan taholta olennaista ja miten se pitäisi tehdä?

Mistä avioliitto tulee?

En mene tässä historiaan tarkemmin, siitä löytyy muualta loistavia esityksiä. Mutta tiivistetysti: avioliitto vakiintui kirkolliseksi seremoniaksi n. 1200-luvulla, kun kruunu ja aateliset tajusivat intressiensä olevan kirkon kanssa yhteneväiset. Aateliset saivat nuorten parisuhteet ja lisääntymisen suvun hallintaan (eli siis varallisuuden siirtymisen) ja kirkko sai samalla lisää vaikutusvaltaa ihmisten elämään ja arkeen. Kyseessä oli siis todellinen win-win!

Mutta avioliittohan oli pohjimmiltaan maallinen asia, jota kirkko mielellään lähti kätilöimään ja hallinnoimaan. Uskonnollisella puolella tästä on toki aste-eroja: katolisilla avioliitto on sakramentti, mutta luterilaisilla ei. Onpa avioeron takia perustettu yksi iso kirkkokuntakin, kun Henrik VIII ei saanut helposti paavilta eroa (kyllähän sellainen käy autokraatin egolle). Muissa uskonnoissa kulttuurit ovat vaikuttaneet eri tavalla ja mm. moniavioisuutta sallitaan (kristillis-juutalaisissa kulttuureissa harvoin). Mutta uskonnot ovat parisuhteen virallistamisen lähes aina omineet: sehän on elämän luontevana merkkipaaluna mainio paikka laajentaa siirtymäriitillä palveluvalikoimaa.

Suomessa avioliitto on edelleen yksi tapaluterilaisen kansan neljästä perusriitistä: kaste, rippi, avioliitto ja hautaaminen. Vielä sotien jälkeen, maalla varmasti 70-luvullakin, avioliitossa oli vahva “neitsytmorsian saatellaan uuteen sukuun lisääntymään”-tyyppinen symboliikka. Edelleen, jopa koulutettujen ja yli 30-vuotiaiden kaupunkilaisten, häät ovat usein piinallista seurattavaa, kun yritetään tasapainoilla sen heimoyhteiskunnallisen historian ja modernin elämän välillä tapahtuman draamankaarta suunniteltaessa. Tästä kontekstissa katsottaessa viime vuosien kipuilu sukupuolineutraalin avioliittolain kanssa on ymmärrettävää – joskaan ei tietenkään hyväksyttävää.

Mikä avioliitto on?

Avioliittohan on käytännöllinen asia: sovitaan yksilöiden kesken perimys- ja varallisuusoikeudellisista asioista sekä todetaan julkisesti tietyt oikeudet toisen yksityiseen piiriin kuuluvista asioista yhteisiksi. Samalla saadaan oikeudellinen ja sosiaalinen “frame agreement”, jolla yhteiskunnan ja muiden yksilöiden on helppo suhtautua avioliiton solmineisiin arjen tasolla. Esim. ketkä ovat lähiomaisia, jos tapahtuu tapaturma ja teho-osastolle pitää joku tajuttoman luokse päästää. Tai miten perimysoikeus menee automaattisesti lasten osalta tms.

Avioliitto on joka tapauksessa oikeustoimikelpoisten aikuisten solmima sopimus, jolle valtio antaa valmiin sopimuspohjan. Avioliiton rekisteröinnin jälkeen se valuu valtion tietokantoihin viranomaisten ja muiden mahdollisten tahojen tiedoksi asiointia helpottamaan.

Näen julkisesti rekisteröidyssä suhdesopimuksessa sen hyödyn, että lapsille/huollettaville se tuo selkeyttä ero- ja perimystilanteissa. Ja tietysti myös helpottaa käytännön arkea asioita hoidettaessa. Mutta mikään ei tietenkään saa pakottaa rekisteröimään suhdetta maistraattiin, jos osapuolet eivät jostain syystä sellaista halua.

Mitä laissa pitäisi olla?

Ensimmäinen kysymys tietysti on, miksi avioliitto pitää ylipäätään olla määriteltynä laissa. Ei periaatteessa tarvitsisi ollakaan. Sehän on asia, joka ei oikeastaan kuulu kenellekään suhteen ulkopuoliselle. Sopimuksia voidaan solmia avioliiton piiriin kuuluvista asioista yksilöiden kesken ilmankin erillistä lakia. Mutta käytännössä on kätevää, jos on olemassa joku vakiomalli, jolla suhteensa voi julkaista, jolloin se oikeasti helpottaa arkea. Tällöin ei tarvitse kaivaa erillisiä dokumentteja todistaakseen, että “Pertillä ja Pirkolla on oikeus tietää, onko Jeppe putkassa vai ei?”.

Mitä sopimuksen pitäisi sisältää? Mikä riittää? Nämä ehdot mielestäni pitää täyttyä:

• Osapuolten pitää olla oikeustoimikelpoisia aikuisia, eli kykenevät tekemään päätöksen asiasta itse.
• Avioliitto on täysin maallinen sopimus, joka rekisteröidään maistraatissa (paikan päällä tai sähköisesti). Jokainen voi toki vapaasti pitää sen lisäksi haluamansa juhlallisuudet ja riitit preferoimansa maagin/elviksen suorittamana.
• Avioliittosopimuksen voi solmia keskenään rajoittamaton määrä aikuisia. Miksi lukumäärä olisi vain kaksi, jos ihmiset kuitenkin muodostava isomman porukan? Olisi yhteiskunnan etu, että suhteelle on olemassa vakioitu juridinen asema (mm. lasten asema).
• Perimysasioista on syytä myös olla vakioklausuulit, kuten nytkin – niistä voidaan poiketa avioliiton solmineiden kesken erillisellä sopimuksella. Lasten oikeuksiin ei saa tehdä huonontavia poikkeuksia.
• Erotilanteita varten on hyvä olla vakiokaava, jolla yhteistä omaisuutta jaetaan osapuolille. Tästäkin voidaan poiketa erillisella sopimuksella osapuoltenkesken. Lasten asemaa ei saa huonontaa.

Olen sitä mieltä, että vakiomalli avioliitolle (tai miksi sitä nyt halutaan kutsua) on hyvä laissa olla – se nyt vain on kätevää kaikille ja vähentää yhteiskunnan prosessikustannuksia asioinnissa.

Siihen vain allekirjoitukset, s’il vous plaît. Saa kirjata lakiin!