Miksi meillä on presidentti? Se on kummallinen jäänne menneeltä ajalta. Tarvitsemme kansainvälisen Suomi-evankelistan!
Presidentti ja laki
Perustuslaki käsittelee presidenttiä pykälissä 54–59. Vuoden 2009 muutosten jälkeen presidentti päättää harvasta asiasta yksin. Presidentin valta liittyy nykyään pääasiassa ulkopolitiikkaan. Mutta lähes kaikessa lopullisen sanan sanoo eduskunta ja/tai hallitus.
Presidentti ei voi enää hajottaa eduskuntaa eikä hallitusta tai kävellä omilla asetuksilla eduskunnan yli. Myöskään sodasta hän ei päätä omin päin. Myös armahdusoikeus edellyttää Korkeimman oikeuden lausuntoa (Oikeusministeriö tekee pohjatyön).
Lainsäätämisprosessissa presidentti kyllä allekirjoittaa eduskunnan hyväksytyt lait, mutta vaikka hän ei niitä allekirjoittaisikaan, niin eduskunta voi lain kuitenkin säätää (ja presidentin on sen jälkeen pakko allekirjoittaa).
Ulkopolitiikka kuuluu “yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa” -osastoon. Mitä se oikeasti tarkoittaa on käytännössä vähän epämääräinen asia. EU-asiat ovat selkeästi rajattu eduskunnalle ja hallitukselle, eli ulkopolitiikassa presidentti voi vaikuttaa ulkosuhteiden hoitamiseen ja päätöksentekoon linjoista. Jos presidentti on itse hyvin verkottunut ja tuntee ulkopolitiikan hyvin, niin hän voi vaikuttaa päätösten muotoutumiseen. Tästä roolijaosta on nähty julkisuudessakin välillä nokkapokkaa hallituksen ja presidentin välillä.
Täysin yksin presidentti voi toimia tietyissä hallinnon virkanimityksissä (Halonenhan kuuluisasti käytti tätä) ja myös puolustusvoimien nimityksissä enemmänkin. Lisäksi tulee joitakin pikkuasioita, kuten joidenkin tunnustusten myöntämisiä. Myös Ahvenanmaan hallintoon liittyy Presidentillä tehtäviä, tosin osa on käsittääkseni siitäkin vain kumileimausta.
Kaiken kaikkiaan presidentin oma valta on nykyään vähäistä. Toki hän on monessa päätöksentekoprosessissa mukana, varsinkin ulko- ja puolustuspolitiikassa, mutta yksin hän ei juuri mitään päätä, vaan hallituksen (ja siis eduskunnan) kanssa.
Miksi pitää uudistaa?
Pidän yleisesti ottaen riskinä sitä, että yhdelle yksilölle annetaan paljon omaa päätösvaltaa lainsäädäntö- ja hallintoasioissa. Se ei mielestäni kuulu demokratiaan, eikä ole turvallista yhteiskunnalle, jos presidentti henkilönä ei lopulta olekaan ns. hyvä diktaattori.
Kuten näemme USA:ssa, niin presidentti saa pahimmillaan paljon sekavaa toimintaa aikaiseksi, jolloin muiden instituutioiden energia menee presidentin toimien kaitsemiseen. Myös Ranskassa on ollut näitä piirteitä – molemmissa maissa presidentillä on paljon itsenäistä valtaa hallinnossa ja ulkopolitiikassakin.
Itse olen sitä mieltä, että presidentti-instituutio Suomessa on aikansa elänyt ja pitäisi uudistaa. Se on kummallinen jäänne monarkian ajoilta. Sillä haettiin jonkinlaista “demokraattista kuningasta” tai “riippumatonta maan isää”. Tämän kaltaiset esiintymiset (Niinistö Karstulassa lokakuussa 2017) ovat nykyaikana lähinnä irvokkaita, eivätkä sovi demokraattiseen järjestelmään.
Olisi aika siirtyä selkeään parlamentarismiin, jossa pääministeri ja hallitus ovat vastuussa hallitusvallasta ja lainsäädännöstä – eduskunnan luottamuksella ja hyväksynnällä. Virkanimitysasiat pitäisi myös siirtää avoimeen valmisteluun ministeriöihin ja eduskunnalle.
Uusi presidentti!
Presidentti hoitaisi seremoniallisia tehtäviä ja johtaisi “Suomen networkingia maailmalla”. Hän veisi kauppavaltuuskuntia ja tutkimusprojekteja muihin maihin, minglaisi sujuvasti monilla kielillä erilaisilla kansainvälisillä foorumeilla. Myös hommaan sopivan henkilön profiili olisi vähän erilainen kuin nykyään: yleissivistyksen lisäksi korostuisi kansainvälisyys ja viestinnälliset taidot.
Näin myös monarkioiden, kv-järjestöjen ja tapahtumien kanssa olisi luontevasti meiltä aina joku vastuussa. Hän veisi Suomen viestiä seremoniallisissa tehtävissä (joita maailmalla vielä riittää). Kotimaan asioissa presidentti olisi Saksan presidentin tyylinen seremoniamestari. Homma ei enää olisi kummallinen yhdistelmä vanhan ajan pönötystä ja jopa pahimmillaan yhden ihmisen palvontaa.
Presidentin pitäisi olla suomalaisen elämäntavan ja yhteiskunnan kauppamies – Suomi-evankelista! Sellaiselle olisi käyttöä!
