Kirjoitin nykytaiteen näyttelyistä Suomessa 1910-luvulla blogissani täällä perustuen Jyrki Siukosen kirjaan Humpuukia ja huulluutta. Kirjassa oli lopuksi tarinaa erikoisesta tapahtumasta huhtikuussa 1917 Pietarissa.
Suomalaisen taiteen näyttely Pietarissa 1917
Kirjan lopussa kerrotaan vielä neljännestä näyttelystä, joka oli ensimmäinen suomalaisen taiteen näyttely Venäjällä, ja Dobutsinan kuuluisan gallerian ensimmäinen kokonaan ulkomainen tapahtuma.
Se saatiin pitkällisen suunnittelun päätteeksi avattua juuri vallankumouksen alla, huhtikuussa 1917. Siihen osallistui 39 taiteilijaa, kuuteen saliin. Sallinen ja Rissanen toimivat näyttelyn valitsijoina ja Rissanen ripusti yhden kuudesta salista isännän ottein omille töilleen.
Näyttelyn menestys ja vastaanotto
Pietari on iso ja vauras kaupunki, jossa oli myös valveutuneita aikalaistaiteen osaajia ja vauraita mesenaatteja. Näyttelystä myydään jo aivan ensimmäisinä päivinä kymmenkunta työtä, mm. Collin, Cawén, Rissanen ja Thesleff.
Arvosteluissa Suomessa näyttelyä kehuttiin ja oltiin tyytyväisiä sen “menestyksestä” ulkomailla. Mutta Venäjällä sitä pidettiin vähän tylsänä, puuttuivat nuorimmat ja radikaaleimmat uudet tekijät, ehkä se koettiin liian kaupallisena ja varman päälle pelaamisena. Venäjällä oli paljon aikansa edelläkävijöitä ja eurooppalaiset trendit olivat tuttuja. Suomalaiset olivat kuitenkin taiteessa enemmän perässähiihtäjiä kuin edelläkävijöitä.
Suuria suunnitelmia ja viimeiset juhlat Pietarissa
Siukonen kertoo aikalaisten kirjoituksiin perustuen, miten Suomen taiteilijoiden ja taidevaikuttajien kerma lähti Pietariin juhlimaan avajaisia pitkän kaavan mukaan. Pietarissa on sodan ja sekavan poliittisen kauden jäljiltä pulaa kaikesta, leipäkin on kortilla. Ville Vallgrenin johdolla saapuvat Gallen-Kallela, Järnefelt, Enckell, Finch, Kajanus ja Ateneumin intedentti Strengell seuralaisineen junalla pietariin – ilmeisesti jo aikamoisessa laitamyötäisessä. Vastassa ovat Rissanen, Sallinen ja Cawén “keisarin tallista haetuin” juhlavaunuin. Herroilla on takeissaan prameimmat kunniamerkkinsä, mm. Vallgrenilla , Ranskan kunnialegioonan tunnukset. Nyt ei olla köyhiä eikä kipeitä, ollaan oikeastaan isänmaan asialla!
Pula-aika ei näy järjestäjien lautasilla, vaan frakkilinjalla aloitetaan Mariiski-teatterin keisarillisesta aitiosta ja jatkevaan runsaalle juhlaillalliselle ravintola Dononiin pääsiäisherkkujen ääreen. Paikalle tulee yli 150 henkilöä, eli kunnon juhlat! Mukana on taiteilijöiden lisäksi paljon pietarilaista vaurasta yläluokkaa ja poliittisita sekä diplomaattista kermaa, joka yhä elää omassa yltäkylläisessä kuplassaan. Soittokunta kajauttaa mm. Marseljeesia, Porilaisten marssia jne. Illallisella pidetään puheita eri kielillä, debatoidaan (riidellään) taiteesta ja vallankumouksesta – sekä tietysti päihdytään kunnolla.
“Mieliala illallisella oli sydämellisen innostunut eikä pöydän antimissa, sivumennen sanoen ollut toivomista niissäkään”
Robert Kajanus muisteli illallista jälkikäteen
Paikalla on paljon myös poliittista johtoa ja tulevia Venäjän kulttuurihahmoja. Gallen-Kallelan tuttava Gorki, kirjailija Majakovski, väliaikaisen hallituksen ulkoministeri Miljukov, Ranskan suurlähettiläs, tuleva Nobel-palkittu Ivan Bunin jne. Ilta on pitkä ja ilmeisen kiihkeä, Strengell mm. riitelee Gorkin kanssa ja haukkuu tätä imbesilliksi.
Sattumalta saman iltana muuan Lenin on saapumassa Pietariin maanpaosta ja jokunen illallisseurueesta käy katsomassa Lenin tuloa kesken juhlinnan. Osip Brik (joka jää Neuvosto-Venäjälle ja työskentelee mm. Tsekalle) raportoi palattuaan, että Lenin “on selvästi mielenvikainen, mutta hyvin vakuuttava”.
Illallisella verkostoidutaan ja on tarkoitus järjestää uusia näyttelyitä puolin ja toisin tulevaisuudessa. Leninin vallaankaappaus ja bolsevikkien käynnistämä sisällissota kuitenkin kaatavat suunnitelmat. Iso osa illallisen osallistujista pakenee Venäjältä, osa alkaa työskennellä uudelle valtiolla, ja osa katoaa vallankumouksen hirmutekoihin.
Lue lisää aiheesta
Ben Hellmanin artikkeli Suomalainen taidenäyttely Petrogradissa 1917 (linkki PDF)
Oma blogini uuden taiteen näyttelyistä Suomessa 1910-luvulla (linkki)
Jyrki Siukosen kirja Humpuukia ja hulluutta (luettavissa verkossa, SKS)