Valtio omistaa Suomessa yrityksiä. Mitä firmoja omistetaan ja miten niitä hallinnoidaan? Miksi valtio omistaa yrityksiä?

Mitä yrityksiä valtio omistaa?

Valtio omistaa 16 pörssiyritystä ja omistusten arvo 24 miljardin luokkaa. Lisäksi tulee listaamattomia yhtiöitä ja erityistehtäväyhtiöitä (sisältäen monopoliyhtiöt Alko ja Veikkaus). Valtion lisäksi kunnat omistavat n. 1800 yritystä (liittyy mm. palvelutuotantoon), niitä en käsittele tässä. Kokonaislista valtion omistuksista omistusosuuksineen on täällä.

Omistukset voi jakaa kolmeen osaan: finanssiomistuksiin, strategisiin omistuksiin ja erityistehtäväyhtiöihin. Salkussa on kokonaan ja osin omistettuja yhtiöitä.

Finanssisijoitukset

Kaupallisia yhtiöitä on jaettu kahteen hallinnointiyhtiöön: Solidiumiin ja Vakeen (valtion kehitysyhtiö). Nämä ovat ainakin periaatteessa enemmän tai vähemmän finanssisijoituksia. Mutta osa voi olla ns. strategista omistamista, osin tai kokonaan (kuten Postista vähintään 50,1%). Solidiumissa on pörssiyhtiöitä ja muutamaa strategisista omistusta valtio omistaa suoraan. Omistuksien alarajat on määritelty Eduskunnassa ja ne löytyvät yhtiöittäin täältä.

Viime vuonna perustettiin kehitysyhtiö Vake Oy. Sen tavoitteeksi on kirjattu “saada valtion yhtiöihin sijoittama pääoma kiertämään nykyistä aktiivisemmin”. Vake voi myydä ja järjestellä sitä mahdollisimman hyvällä tuotolla uudelleen pelkästään Valtioneuvoston päätöksellä. Sinne siirretään mm. 16,7% Nesteestä ja tulevaisuudessa Postia, Raskonetta, Altiaa jne. Tästä on jo toimintaohje olemassa, mutta se tulee voimaan vasta aikaisintaan ensi vuoden alusta.

Strategiset omistukset

Se mikä on “strategista” omistamista, on vahvasti katsojan poliittisessa silmässä. Valtio on Suomessa historiallisesti ollut mukana rahoittamassa montaa bisnestä (kuten itsenäistymisen aikoihin metsäteollisuutta), siksi valtion omistajarooli on edelleen monen kansanedustajan  ja äänestäjän mielestä normaalia.

Suoraan valtio omistaa kolmea pörssiyritystä: Finnairia, Fortumia ja Nestettä. Niistä kaikista omistetaan niukka enemmistö osakkeista. Arvoltaan nämä kolme ovat kuitenkin 2/3 valtion pörssiyhtiöomistuksista.

Viime aikoina eniten on keskusteltu erityisesti Finnairista ja miten valtion iso omistusosuus vaikuttaa yrityksen kasvuun ja mahdollisuuksiin yhdistyä muiden toimijoiden kanssa. Finnairin hallitus on jo pitkään halunnut, että valtio luopuisi isosta omistuksestaan, jolloin yritys voisi hakea kasvua ja yhteistyömahdollisuuksia, koska ala konsolidoituu maailmalla.

Erityistehtäväyhtiöt

Valtiolla on huoltovarmuuteen, turvallisuuteen ja tiettyihin monopoleihin liittyviä erityistehtäväyhtiöitä, jotka eivät oikeastaan ole kaupallisessa mielessä yrityksi. Niiden on tarkoitus olla olemassa jotain kriittiseksi katsottua tarkoitusta varten. Näistä yhtiöistä osa on kokonaan valtion omistamia, eikä niitä ole tarkoitus ollenkaan yksityistää.

Huoltovarmuuteen ja turvallisuuteen liittyvät esim. Suomen erillisverkot Oy ja Patria Oyj. Osa omistuksista erityistehtävä yhtiöissä on vanhaa perua kuten Hevosopisto, eikä niistä enää omisteta kuin vähemmistöosuus. Monopolit Alko ja Veikkaus ovat tietysti myös osa näitä erikoisomistuksia.

Liikelaitokset

Yritysten lisäksi valtio omistaa kaksi isoa liikelaitosta: Metsähallituksen ja Senaatti-kiinteistöt. Metsähallitus hallinnoi valtion maa- ja metsäomistuksia ja Senaatti suurimman osan valtion rakennuskiinteistöistä.

Kiinteistöillä on toki tarvetta hallinnolle ja puolustukselle, mutta siinäkin massassa olisi varmasti karsittavaa ja osa isolla vajaakäytöllä.

En  ymmärrä, miksi valtion pitää omistaa 26% Suomen metsistä! Sillä määrällä ei varmasti ole puolustuksellista tai huoltovarmuussyytä. Metsähallitus päätettiin 2016 yhtiöittää, joten sekin muuttuu jollain aikataululla ilmeisesti erityistehtäväyhtiöksi. Senaatti myy jatkuvasti valtiolle hyödyttömäksi käynyttä kiintöistäomaisuutta julkisilla huutokaupoilla.

Valtion omistajaohjaus

Valtion yritysomistuksia hoitaa Valtioneuvoston kansliassa valtion omistajaohjaus. Sen toiminta perustuu omistajaohjauslakiin. Ministereistä omistaohjaus on nykyisessä hallituksessa elinkeinoministeri Lintilän vastuulla. Aikaisemmissa hallituksessa sitä on jaettu eri tavoin ministereiden kesken. Nykyisessä hallituksessakin energia-alan sijoituksista vastaa ympäristöministeri.

Valtiolta tulee yhtiöiden hallituksiin jäseniä virkamiestyöna, mutta mikään aktiivinen omistaja ei käytännössä ole. Yleensä valtio puuttuu asioihin, jos jostain nousee iso poliittinen kohu, tai halutaan jotain “elinkeinopoliittista” (eli käytännössä subventoidaan jotain liiketoimintaa poliittisista syistä).

Omistajaohjausta ja sen järjestämistä on palloteltu ja pohdittu monen komitean voimin vuosien saatossa, mutta hyvää siitä taitaa olla vaikea saada. Valtio on omistajana käytännössä aina poliittinen toimija, jos ei sijoituksia ole eristetty selkeästi erilliseen finanssisijoitustahoon (Norjan öljyrahaston tyyliin). Nykyään eduskunta vaikuttaa varsinkin myyntipäätöksiin ja kulloinenkin poliittinen virtaus vaikuttaa päätöksiin (mm. Talvivaara, Turun telakka…)

Suomessa valtion on osallistunut paljonkin yritysmaailmaan. Valtionyhtiöiden historiasta on Markku Kuisma kirjoittanut hyvän kirjan.

Miten muissa maissa?

Kun vertaa valtion osallistumisen tasoa muihin maihin, niin se on Suomessa erittäin korkea (ks. alla kuva Evan raportista).

Monissa maissa valtio omistaa paljon maata historiallisista syistaä, sitä ei yllä käsitelty. Mm. USA:ssa on laajoja alueita varsinkin länsiosissa liittovaltion omistuksessa. Voisiko Suomessa metsää (josta varmaan iso osa on suota jne.) pistää enemmän kansallispuistoiksi, jos halutaan pitää maa-alueet ns. kansalaisten omistuksessa? Mutta miksi valtion pitää omistaa maata niin laajasti?

Mitä pitäisi tehdä?

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että valtion ei pitäisi omistaa yrityksiä kuin huolto- ja puolustuspoliittisista syistä. En näe valtion omistajuutta järkevänä liiketoimintaa vapailla markkinoilla tekevälle yritykselle. Se on omistajana sekava ja hidas, sillä ei ole koskaan yhtä ääntä ja edustajaa. Vähänkään isompi omistus menee politikoinniksi.

Kun tuolla periaatteella lähtee siivoamaan valtion salkkua, niin Solidiumin ja Vaken salkuista lähtisi suuriin osa heti myyntiin. Fortum ja Neste liittyvät osin tietysti huoltovarmuuteen, mutta en näkisi ehkä niitäkään kriittisinä omistuksina. Valtio pystyy houkuttelemaan noitakin alan toimijoita, jos luo niille suotuisat olosuhteet ja tekee sopimuksia. Nyt niiden toiminta kietoutuu hankalasti osaksi jopa ulkopolitiikkaa, eikä se ole ongelmatonta (esim. Fortumin omistukset Venäjällä).

Erityistehtäväyhtiöissä on selkeästi valtiolle kuuluvia firmoja, jotka liittyvät suoraan turvallisuuteen ja puolustukseen. Niitä omistuksia osin ymmärrän ja ovat tarpeellisia (tyyliin Erillisverkot tai Fingrid). Alkosta ja Veikkauksesta pitäisi tietysti päästä eroon ja lopettaa moiset monopolit.

Valtio voisi saada (EVAn arvion mukaan) n. 20 miljardia pelkästään myymällä yritysomistuksiaan ja samalla selkeyttää markkinaa ja vapauttaa yritykset toimimaan tehokkaammin markkinoilla. Jos halutaan, että valtio ei “hävitä lypsävää lehmää”, niin saadut varat voisi sijoittaa erilliseen rahastoon, joka sitten toimisi puhtaasti finanssisijoittajana, eikä sillä olisi elinkeinopoliittisia tms. reunaehtoja.