Mitä muuttaisin valtion budjetissa?

Perkasin valtion budjettia edellisessä postauksessani. Suuruudenhulluudellani ei ole rajoja, joten teen nyt budjetista oman versioni. Koettakaa kestää! 🙂

Periaatteet

Valtion tulojen ja menojen suunnittelu on tietysti aina mielipide- ja arvokysymys. Siksi pitää ensin päättää periaatteet, joilla päätöksiä tekee. Lähtökohta omaan budjettityöhöni lähtee löyhästi modernin liberalismin/sosiaaliliberalismin pohjalta (suuntaan Smith, Green, Keynes…). Näitä periaatteita olette toki vapaita haastamaan.

  • Yksilön vapaudet ja valtion pitää taata oikeusvaltion toimivuus
  • Mahdollisuuksien tasa-arvon takaaminen: koulutus ja terveydenhuolto
  • Yrittämisen ja elinkeinonharjoittamisen vapaus ja sopimusvapaus
  • Markkinamekanismin toiminnan takaaminen: monopolien jahtaaminen, vapaakauppa ja yhteistyö muiden maiden kanssa jne.
  • Maanpuolustuksen järjestää valtio ja kansainväliseen rauhanturvaamiseen pitää osallistua (katson sen osaksi omaa maanpuolustusta)
  • Säädyllinen perusturva pitää järjestää niille, jotka eivät itse sitä pysty hankkimaan
  • Resurssien allokaatio tapahtukoon markkinoilla, jos ei ole erityisen painavia syitä valtion osallistumiseen
  • Oletetaan myös, että nykyinen parlamentaarinen demokratia ja vallan kolmijako Suomen tyylillä on hyvä lähtökohta (presidentti-instituutio erillisenä ei ole välttämätön osa sitä).

Valtion tulot

Tulojen hankkiminen valtiolle on mielestäni ensinnäkin seurausta siitä, että valtiolle koituu kuluja sille sälytetyistä velvoitteista. Tarkoitan sitä, että tulojen hankkiminen (tai valtion organisaation olemassa olo) eivät ole itsessään tarkoitus, vaan seuraus. Siksi esim. verojen keräämiseen pitää aina olle joku budjettiperuste, ei mikään ideologinen syy. Ideaalitilanteessa valtio pystyisi täyttämään velvoitteensa ilman verojen keräämistä kansalaisilta (tämä lienee Suomessa mahdotonta). Toki jos sattuisi löytymään valtion omistaman Eduskuntatalon tontin alta platinasuoni, niin silloin tuloja voisi syntyä ikään kuin vahingossa, mutta pidän tätä Suomen tapauksessa marginaalisena casena.

Veropuu, valtionbudjetti.fi

Tulopuolella homma lähtee minusta siitä, että kerätään arvonlisäverolla mahdollisimman suuri osa valtion tuloista (yhdellä verokannalla). Osana voidaan käyttää suhteellinen tulovero henkilöille (ansio- ja pääoma). Perintövero on liberalistille vaikea, koska se toisaalta rajoittaa yksilön oikeutta, mutta myös vaikuttaa mahdollisuuksien tasa-arvoon. Toisaalta sen merkitys on Suomessa budjetissa pieni, joten en nyt takerru siihen. Valtio voi myös periä maksuja erikoisemmista palveluista (tyyliin passin uusiminen, ympäristöluvat tehtaille, väylämaksut tms.).

Valtion omistukset

Mitä tuloja valtio voi nyt saada ilman verotusta tai sen luonteisiä maksuja? Aika vähän koska valtiolla ei ole isoja vuokratuottoja (kunnilla on maanvuokratuottoja), eikä se myy mitään kaivannaisia tms. isolla katteella. EU:lta saadaan jonkin verran myös ihan suoria tukia, mutta esim. maataloustuessa pitää olla omaakin osuutta aika paljon, jotta saa EU-tukea. Ei ole ilmaista lounasta tässäkään.

Voisi ajatella, että valtio hyödyntäisi tehokkaammin omistamiaan kiinteistöjä, maa-alueita jne. Osinkoina valtio saa nyt n. 1,2 miljardia euroa vuodessa. Tehokkaampaan omistusten käyttöön yritetään nyt uudella omistusyhtiöllä Vakella.

Liberalistina toisaalta epäilen, voiko valtio ylipätään toimia yrityksen aktiivisena omistajana, koska omistajaohjaus on aina hidasta ja siinä on liikaa poliittisia kokkeja. Ehkä jos omistus on päätynyt valtiolle kauan sitten, eikä ole suhteessa yrityksen muihin osakkaisiin nähden liian iso, niin se voi toimia (portfolio-/finanssisijoittana). Näinhän tekee Norja valtavalla sijoitusomaisuudellaan, parlamentti vain antaa hyvin suuria linjoja sijoittamisessa. Mutta jotta pääsee isoksi finanssisijoittaksi, niin pitää ensin tehdä nettotulosta pääoman hankkimiseksi – siinä Suomi on ollut todella huono viime vuosina.

En missään nimessä kannata valtion merkittävää omistusta yrityksissä kuin erittäin hyvin perustelluista huoltovarmuussyistä (maanpuolustuksellinen tarve). Valtion tehtävä on taata yrittämiselle ja yrityksille tasavertainen, jatkuvuuden takaava ja läpinäkyvä toimintaympäristö.

Monopolit pois

Nyt meillä on alkoholimonopoli Alko ja rahapelitoiminta on keskitetty Veikkaukseen. Nämä pitäisi poistaa ja järjestää sieltä tulevan rahan kerääminen yritysverotuksella ja muilla ko. liiketoimintoihin kohdistetuilla maksuilla. Silloin mikä vain yritys voisi hakea luvan toimia Suomessa ja hoitaa siihen liittyvät maksut ja lupakuviot. Tämä poistaisi hallinnon kuluja ja olisi markkinaehtoisempaa toimintaa kaikin puolin. Se helpottaisi myös suomalaisten alan yritysten laajentumista muualle.

Mielestäni voisi hyvin myös harkita kannabiksen ja tupakkatuotteiden viemistä päihdemyyntiluville, jolloin viinit voisi tuoda ruokakauppoihin ja yksityiset “alkot” myisivät ns. kovempia päihteitä (viina, tupakka ja kannabistuotteet, ehkä muitakin?). Apteekkitoiminnan vapauttaminen nykyisestä jäykästä säätelystä (tästä on jo hyviä ehdotuksia) olisi myös osa tätä pakettia.

Tällä voisi myös monipuolistaa Suomen maataloutta, joka ei nykyään pärjää kilpailussa arktisen ilmaston vuoksi. Kannabistuotteiden kasvatus olisi varmaankin Suomessa paljon kustannustehokkaampaa kuin vaikkapa tomaattien (kasvaisiko kokapensas kasvihuoneissa Närpiössä?). Näin saisimme päihdepuolen tuotot virallisen talouden ja verotuksen piiriin, tapettaisiin niiltä osin harmaata taloutta ja rikollisuutta.

Näin myös rahapeli- ja päihdehaittoihin voisi kohdistaa enemmän varoja ja koko homma olisi läpinäkyvää ilman mitään kaksinaismoralismia.

Valtion menot

Menopuolella on useita kategorioita, jotka heti silmään:

  • Yritystuet, lainojen takaukset, vientiluotot, Tekes, Finvera jne.
  • Maataloustuet ja energiatuet
  • Kaikenlaisten järjestöjen tukeminen: liikunta, kulttuuri jne.
  • Puolueiden ja poliittisen toiminnan tukeminen, presidentti-instituutio

Suoraan budjetista ei käy ilmi, paljonko valtiolla on työntekijöitä (erityisesti välillisesti tukien kautta)? Voisiko heidän työtään ulkoistaa enemmän tai jättää tukia antamatta?

Toinen hämärämpi alue on työelämään ja työllistämiseen/työllistymiseen liittyvät kulut: TE-keskusten työ jne. Miten tehokasta se on?

Valtion monopolit: rahapelitoiminta, päihteiden myynti? Miksi nämä ovat valtion monopoleja? Voisiko yhtä hyvän  lopputuloksen saada halvemmalla?

Hallintomalli yleisesti: yli 300 paikalliskuntaa,Ely-keskukset, Aluehallintovirastot (AVI), Ahvenanmaan erityisasema, VNK:n kustannukset? Näitä erilaisia hallinnon tasoja riittää meillä. Hallinnossa tulee uutena maakuntauudistus, siitä myöhemmin lisää.

Yritystuet, maataloustuki ja verotuet

Erilaisia yritystukia on TEMin budjetissa suoraan 860 miljoonaa. MMM:n budjetista käytännössä 2 miljardia on maataloustukia eri muodoissaan ja siitää 500 miljoona tulee EU:lta (kai pääasiassa ehdollista, joka tulee vain omien tukien lisänä). Nämä nyt ainakin pitäisi ajaa alas mahdollisimman pian. Siitä budjetti pienenisi n. 2,3-2,4 miljardia. Myös hallintokulut vähenisivät varmasti, arvioidaan nyt että 100 miljoonaa.

Yritystukia on VATTin arvion mukaan suoraan 1,3 miljardia ja verotukia noin 6 miljardia. Osa tietysti palautuu yrityksista takaisin valtiolle, joten nettona summa on pienempi. VATTin arvion mukaan pelkästään alennettujen verokantojen verotuki on melkein 3 miljardia. Tässä VATTIn selvityksessä ei ollut mukana maatalouden suorat tuet (verotukia ja muuta oli kyllä). VATTin lopputulos oli, että tuet eivät ole tehokkaita, eikä niillä juuri ole haluttua vaikutusta.

Verokantoja arvonlisäverossa pitäisi olla vain yksi, koska se pistää kaiken liiketoiminnan samalle viivalle, eikä vääristä markkinaa. Se on myös hyvin tasapuolinen vero: kaikki maksavat kulutuksensa rakenteen ja määrän mukaisesti.

VATT listaa myös paljon erilaisia verovähennyksiä, niitäkin on miljarditolkulla – olisi varmasti useamman miljardin paikka karsimiselle, jolloin markkina olisi taas läpinäkyvämpi. Meillä on mm. lounassetelijärjestelmä, joka on ihan älytön systeemi!

Yritystuissa on kummallisia yksityiskohtia: energiatukia teollisuudelle (vajaa 400 miljoonaa), kaupallisen laivaliikenteen tuki (200 miljoonaa), uusiutuvien energiatuotantojen tuki (vajaa 200 miljoonaa), maatalouden lomitustuki (200 miljoonaa). Eivätkä nämä yksityiskohdat ole mitään pieniä. Noillakin rahoilla saataisiin hoidettua monia valtion perustehtäviä!

Tukia karsimalla saataisiin iso säästö ja allokaatio muuttuisi markkinaehtoisemmaksi, nyt rahaa kierrätetään miljarditolkulla valtion jakosysteemin kautta. Silloin jakoperusteet aivan varmasti hämärtyvät, tulee kaikenalaista suhmurointia, markkina voi vääristyä ja tehokkuus kokonaisuutena laskee.

Maatalouden rakennetta pitäisi saada enemmän markkinaehtoiseksi ja sellaiseksi se pikku hiljaa muuttuisi. Valtio voisi osallistua huoltovarmuuden varmistamiseen ostamalla sopimuksilla esim. perusviljoja jonkin verran. Tähän on olemassa malleja, en mene nyt siihen syvemmälle.

Tukia ei tietenkään voi ajaa alas yön yli, mutta oletaan nyt vaikkapa 15 vuoden siirtymäaika tasaisen vuosittaisen tukien vähentämisen tahdilla. Näillä muutoksilla voisi hyvin saada 4–5 miljardin budjettisäästön kulupuolelle siirtymäajan jälkeen.

Tutkimus- ja kehitys

Tekesin, Suomen Akatemian ja kumppaneiden jakamat rahat ovat ehkä ainoa momentti, jossa voisin ymmärtää osin valtion osallistumista.

Mutta silloinkin yritysten pitää osallistua itse rahoitukseen merkittävästi, eli valtio toimisi vain olemassa olevan rahoituksen buustaajana. Tällöin ei puhuta ns. ilmaisesta rahasta, jolloin riski pienenee ja ehkä teho kasvaa. Mutta ei tätä montaa sataa miljoonaa olisi.

Ehkä olisi syytä laittaa valtion rahaa enemmän puhtaaseen perustutkimukseen, jota ei välttämättä juuri markkinaehtoisesti lyhyellä tähtäimellä rahoitusta saa (esim. humanistinen tutkimus). Tässä perusteena olisi se, että haluttaisiin tehdä Suomen tutkimusympäristöstä globaalisti houkuttelevampi. Nythän meillä on jo selvästi havaittavissa aivovuotoa yliopistoissa, ja siihen on osasyy tutkimusrahoituksen niukkuus.

Jos yritys-, vero- ja maataloustukia poistettaisiin reippaasti, niin T&K:n valtion ja yritysten co-fundingia ja perustutkimusta voisi tukea vähän nykyistä enemmän. Tällöin ei puhuttaisi edes monesta sadasta miljoonasta kokonaisuutena, koska perustutkimuksen tuki on suhteessa niin pieni tällä hetkellä.

Kulttuurin ja järjestöjen tukeminen

En ole libertaari, joka vaatii kulttuurin täydellistä markkinaehtoisuutta. Syy on se, että olemme pienenä kielialueena ja kansana mielestäni (vähän nyt kirkasotsaisessa sivistyshengessä) velvollisia tuomaan omaa ääntämme esiin. Sitä ei kukaan muu maailmassa tee. Siksi jotain kulttuurin tukea mielestäni voi olla. Siinäkin hakikin yritystukipuolella miettimääni co-fundingia: eli valtio tulee mukaan, jos tuen hakija on jo kerännyt osan rahoituksesta itse. Jos perustutkimuksessa annetaan osaan ihan suoraa tukea, niin samaa voisi toki soveltaa myös kulttuuriin. Eli jotain määrärahaa voisi antaa vaikka arvalla kulttuurihankkeille sen suuremmin pohtimatta, mitä se tuottaa.

Myönnän, että suhtautumistani voi väittää epäjohdonmukaiseksi, mutta se johtuu siitä, että taidan olla hieman humanisti luonnoltani ja tiukka ekonomisti sisälläni antaa tässä vähän periksi 🙂

Kun puretaan ministeriöiden tukia eri järjestöille, niin karkeasti tällaista löytyy:

  • STM: 318 miljoonaa on laitettu “Avustukset yhteisöille ja säätiöille terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen“. Tämä on rahapelien tuottoja, mutta budjetista ei helposti saa selville, mihin tuo iso summa menee. STM:n tutkimus- ja kehittämistoiminnan alla on isoja summia mm. “Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen” 56 miljoonaa euroa ja se haiskahtaa joltain sisäiseltä prosessinkehitykseltä. Kirkot saavat 117 miljoonaa (josta 114 miljoonaa ev.lutille haustaustoimeen, rakennuksiin jne).
  • OKM: Rahapelirahoja kanavoidaan 155 miljoonaa liikuntatoimeen. Siellä on ihan perusinfran tukemista, mutta myös huippu-urheilun ja liiketoiminnan tukea. Tarkasti en listaa löytänyt, mutta huippu-urheiluun jyvitettyjä on ainakin yksi 15 miljoonan könttä ja mm. KymiRing Oy:lle 3,5 miljoonaa moottorirataan. Taide ja kulttuuri on yli 460 miljoonan paketti, joten siinä on varmasti varaa ottaa ainakin 100 miljoonaa pois ilman, että rikon aikaisempia periaatteitani rahan käytössä.
  • YM:n kulut ovat pienet muihin ministeriöihin verrattuna, mutta joitakin miljoonia sieltäkin löytyy, mm. 2,2 miljoonan “avustuksen järjestöille ja ympäristönhoitoon” voisi sisältää järjestöjen tukia, joista voi karsia.
  • MMM:llä suuri osa on elinkeinotukia, joista jo puhuinkin, mutta löytyy myös hoitakin miljoona muuhun tarkoitukseen, kuten 3,3 miljoonaa 4H-toimintaan.

Yliopistot ja koulutus

Yliopistoverkon ja ammattikorkeakouluverkon tiivistäminen olisi varmasti järkevää, se tuottaa kovasti kustannuksia, kun niitä on joka niemessä ja notkossa.

Nyt kukaan ei ole kuullut jostain Vaasan tai Rovaniemen yliopistosta Suomen ulkopuolella. Olisi kaikkien etu, että yliopistopaikkakuntia vähennettäisiin. Se tekisi yliopistoista elävämpi, kun saataisiin kunnon monitieteisiä kampuksia, eikä olisi yhden professorin kioskeja siellä täällä – sitä kuuluisaa serendipityä tulisi lisää.

Kampusten vähentyessä, myös hallintokuluissa säästettäisiin päällekkäisyyksien purkautuessa. Sama olisi ammattikouluissa: niitä ei ole järkevää olla joka kunnassa (tietysti kuntien määrän vähentyessä nämäkin toimipisteet vähenisivät samassa suhteessa). Tämän kustannusvaikutusta en osaa arvioida, mutta tärkeintä olisi luoda elävämpi ja tehokkaampi yliopistolaitos maantieteellisesti liikaa hajatutetun sijaan.

Tämä on voi olla poliittisesti mahdoton ajatus nykyisessä keskusta-Suomessa. Kohta varmaan yliopistojankin halutaan vähintään 18, että joka maakunnalla on omansa.

Hallinnon kulut

Hallintokulut on ripoteltu budjetissa vähän joka puolelle, osalla ministeriöistä näkyy jotain erillisiä momentteja. Tätä on vaikea äkkinäisen arvioida, mutta näyttää ministeriöissä hallinto syövän 10-15% kuluista. En osaa sanoa, onko se paljon vai vähän, mutta varmasti siitä on säästettävissä, jos esim. puretaan tukimuotoja, jolloin hallintotyötä vähenee.

Ympäristöministeriön ja MMM:n itsenäiset ministeriöstatukset voivat olla kallis ratkaisu. Jos niiltä poistetaan nykyisten tukien jakamisesta tuleva työ, niin voisiko niiden hallinnon yhdistää hoitamaan loput jäljelle jäävät tehtävät? Tulisi varmasti halvemmaksi. Myös OKM:n “kulttuuri”-osuus on osin elinkeinojen tukemista, joten sekin on vähän harhaanjohtava käsite.

Tätä pitäisi jonkun paremmin perillä olevan ruotia enemmän!

Kansanedustajat ja puolueet

En ole kovin innostunut puoluetuesta ylipäätään. Talousarvion kannaltahan nämä ovat merkityksettömiä, mutta demokratian ja läpinäkyvyyden kannalta näillä on merkitystä.

Minä maksaisin kansanedustajalle kunnon palkan, esim. 250 000€/v ja liäksi 200 000 € kulukorvauksen. Jokainen edustaja saisi sitten tehdä rahalla, mitä haluaa, esim. palkata avustajia tms. Muita korvauksia ei maksettaisi, ei matkakorvauksia tai taksikortteja tms. Siirtymäkorvauksia pois jääneille edustajille tms. ei olisi. Kulukorvauksen käytöstä pitäisi olla kirjanpito, joka olisi julkinen. Kulukorvauksen voisi käyttää avustajan palkkaan tai vaikka mökkinsä peruskorjaukseen, jos sen julkisesti kehtaa esittää.

Puolueille/eduskuntaryhmille ei olisi mitään erillistä korvauksta, vaan niiden pitäisi kerätä rahoituksensa toimintaansa itse (toki kansedustajat voisivat tukea omista korvauksistaan myös puoluetta/eduskuntaryhmäänsä halutessaan). Eduskunta tarjoaisi eduskuntaryhmille ryhmähuoneen ja sen tyyppistä työskentely- ja kokousapua.

Presidentti

Presidentti on kulujen kannalta täysin merkityksetön momentti, 14 miljoonaa vuodessa. Minusta koko instituutiota ei tarvita, vaan olisi syytä vahvistaa parlamentarismia. Mutta ehkä on vielä liian radikaalia luopua presidentistä, kansa on niin perinteistä, ja tottunut tsaariin ja vahvoihin isähahmoihin 🙂

Siksi siirtyisin Saksan malliin, jossa päämisteri on puikoissa, jos parlamentin luottamus löytyy. Työmäärän helpottamiseksi olisi ehkä tuoda mukaan varapääministeri, joka vähän tasapainottaisi pääministerin ajankäyttöä: nykyään kertyy jo matkapäiviäkin aika paljon yhdelle ihmiselle. Presidentti olisi seremoniamestari ja sosiaalinen taituri, joka keskittyisi maailmalla Suomen mainostamiseen, kauppavaltuuskuntien kanssa kiertämiseen ja paikallisiin kissanristiäisiin.

Paikallishallinto

Tuleva maakuntahallinto ansaitsee oman kappaleensa. En ymmärrä, miksi me tarvitsemme 5 miljoonan ihmisen maahan vielä yhden hallintotason? Kunta- ja valtiotason pitäisi riittää, kunhan kuntataso vain järjestellään riittävän kokoisiksi kokonaisuuksiksi. Sote on suurin kustannus, joten sen pitäisi määrittää minusta kuntien kokoa ja rajoja (tätähän kuntayhtymät ovat olleet pitkään).

Jos maakuntahallintoa kaiken lisäksi rakennetaan ilman verotusoikeutta, niin silloin homma varmasti kasvattaa kokonaiskustannuksia: kellään maakuntapäättäjällä ei ole insentiiviä kuin kinuta Helsingistä mahdollisimman paljon rahaa. Tästä on kirjoittanut hyvin Juhani Kähärä artikkelissaan.

Nykyinen kuntien tukeminen (joka siis syö 8,5 miljardia VM:n budjetista!) on varmasti paljon sen syytä, että meillä on liikaa pieniä, taloudellisesti epäterveitä, kuntia. Emme tarvitse sellaisia kuntia, jotka eivät kykene sote-puolta itse hoitamaan. Jos joku kunta haluaa hoitaa soten itse, niin sen pitää vastata kustannuksista itse – tai liittyä osaksi isompaa kuntaa.

Kun kuntia olisi selkeästi vähemmän, kannustaisin myös tehtäväksi enemmän paikallista kansavaltaa: äänestyksiä kuntalaisiin vaikuttavaista asioista. Kunta voisi myös ottaa enemmän vastuuta liiketoimintaympäristöstä ja ihmisten arjen asioista: vaikkapa säädellä itse anniskeluasioita, nopeusrajoituksia teillään ja sellaista. Tämä toisi kuntalaisille mahdollisuuden vaikuttaa paikallisiin asioihin ja lisäisi kuntien välistä tervettä kilpailua.

Mikä muuttuisi?

En mennyt tässä sosiaaliturvan ja työttömyysturvan uudistamiseen, koska se on ihan oman pohdintansa arvoinen asia. Sieltä on varmasti löydettävissä paremmin tähän maailmaan sopivia malleja ja samalla tehdä hommasta kustannustehokkaampaa ja parempaa kaikille.

Uskoisin, että jo tässä kuvaamillani linjauksilla saisimme ainakin nykyisen 5 miljardia velanoton pois budjetista. Oma versioni tekisi yhteiskunnasta markkinaehtoisemman ja vähemmän valtiokeskeisen. Myös hallinnollinen kustannus pienenisi ja tekisi hallinnosta läpinäkyvämpää: ei maakuntahallintoa, vähemmän kuntia, yritystukijärjestelmät alas, järjestöjen ja politiikan tukeminen vähemmäksi.

Taustamateriaalista

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *