Paikallinen valuutta Grenoblessa

Näin grenoblelaisessa lehdessä jutun paikallisesta rahasta. Olen toki sellaisista kuullut, mutta en ole aiemmin itse sellaista kohdannut.

Grenoblessa käynnistellään Le Cairn-nimistä valuuttaa laakson ympäristön asukkaille. Sen takana on yhdistys, joka käsittääkseni toimii ikään kuin keskuspankkina. Siltä vaihdetaan “Cairneja” ja sitten niitä voi käyttää ihmisten välillä ja sitä hyväksyvissä yrityksissä.

Mikä on paikallinen valuutta?

Näistä vaihtoehtoisista rahoista käytetään myös termejä rinnakkaisvaluutta, yhteisövaluutta tai täydentävä valuutta. Ne ovat aikalailla synonyymejä, termeistä voi päätellä, mitä vivahde-eroja tarkoitetaan. Ne voivat olla globaaleja systeemejä tai paikallisia, kuten tämä Cairn.

Pienellä googlailulla valuuttoja löytyi pitkät listat ympäri maailmaa. Pelkästään USA:ssa niitä on ainakin kymmeniä (ehkä satoja?), UK:ssa kymmenkunta ja Saksassa parikymmentä. Niitä on ollut ilmeisesti jo 1930-luvulla ainakin Sveitsissä.

Osa on selvästi vain pienten paikallisen porukoiden harrastuksia. Mutta muutama on saanut paljonkin käyttäjiä, kuten Berkshares Massachusettsissa. Kuten Grenoblenkin valuutalla silläkin on “keskuspankki”, joka vaihtaa rahaa tietyllä dollarikurssilla ja pitää saamansa dollarit pääomana takaamassa valuutan arvoa.

Tietyssä mielessä myös uudet, digitaaliset ja hajautetut, kryptovaluutat ovat yhteisövaluuttoja, todellakin oikeita sellaisia, koska niillä ei aidosti ole mitään keskuspankkia tai yhdistystä takaamassa rahan arvoa.

Vaihtotyö ja vaihtotalous

Vaihtoehtoisten rahojen lisäksi on vaihtotyösysteemjä, joissa vaihdetaan työsuoritteita tai työaikaa ihmisten kesken (tai työsuoritetta jonkin valuuttayksikön mukaan arvotettuna). Tällaisistä käytetään nimitystä Local Exchange Trading System (LETS). LETSiin osallistuvilla on olemassa joku yhteinen markkinapaikka, jolla vaihtotaloutta pyöritetään eri systeemeiden kesken. LETS-verkostoja näyttäisi olevan paljon maiden sisällä (esim. Saksassa). Itselläni ei ole minkäälaista kokemusta näistä, vaikea sanoa, miten suosittua / toimivaa tuo on.

Yksi mielenkiintoinen vaihtotyön järjestelmä on Kapkaupungissa syntynyt CES (Community Exchange System). Sen kautta eri maissa toimivat palvelut voivat keskenään tarjota vaihtotyötä. CESin avulla vaihdetaan työtä rahayksiköiksi muutettuna. Paikalliset aikapankit tai vastaavat voivat tuoda omat tekijänsä tarjolle vaikka globaalisti. CESiin osallistuvia tahoja löytyy CESin hakusivun mukaan paljon, myös Suomesta mm. Stadin Aikapankki (jonka rahayksikkö on “Tovi”). Ilmeisesti sen toiminta on hiipunut, ainakaan sivuilla ei ole kovin tuoreita päivityksiä.

Mikä pointti?

En ihan ymmärrä, miksi tällaisia vaihtoehtoisia rahoja tarvitaan. Miksi ns. tavallinen valuutta ei käy? Kryptovaluutat ymmärrän jo paremmin, koska ne toimivat täysin digitaalisesti missä vain palvelussa ja täysin anonyymisti. Digitaaliset kryptovaluuttasysteemit voisin jopa kuvitella teknisesti mahdollisina tulevaisuuden rahajärjestelmän mahdollistajina.

Yksi perustelu jonka löysin on se, että paikallinen valuutta / aikapankki antaa myös huonossa asemassa oleville tavan myydä työtään tasa-arvoisesti ilman valtaapitävien ohjausta. Korostettiin myös, miten osaaminen myyminen ei edellytä alkupääomia tai perinteisiä pankkeja tukemaan liiketoiminnan aloitusta.

Ajatus on tietysti kaunis: ei tarvita “pankkien rahaa”, eikä osallistuta “pahaan kapitalismiin”. Mutta en kyllä ymmärrä, miten se nyt sitten lopulta poikkeaa siitä, että vain tarjoaisi työtään normaalia rahaa vastaan. Sitäkin voi nykyään tehdä verkossa edullisesti, kehitysmaissakin.

Mielenkiintoisia konsepteja vaihtoehtoisvaluutat ovat. Mutta jään kyllä epäileväksi, mikä niiden hyöty oikeasti on.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *