Monet arvostelevat markkinataloutta huonoksi talousjärjestelmäksi. En ole samaa mieltä. Markkinatalous on meille paras kompromissi – mutta kohtuudella.
Markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa hyödykkeiden hinta säätyy vapaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Resurssien allokaatio tapahtuu ilman valtion määräyksiä. Ihmiset voivat perustaa yrityksiä ja sopimuksia voi tehdä vapaasti.
Vapaus on väkevä voima. Juuri kukaan ei kuitenkaan halua sen jylläävän täysin vapaasti, eikä haikaile anarkistisen ultraliberaalia vapaata taloutta. Se johtaisi kaaokseen ja lopulta sotapäälliköiden ja dynastioiden hallitsemiin feodaalisiin valtakuntiin. Sellainen maailma vuosituhansia olikin.
Hyvinvoivissa maissa on kansalaisten kesken hyväksytty yhteiskuntasopimus. On yhteinen päätöksentekoelin (parlamentti sekä yleiset ja yhtäläiset vaalit) ja parlamentin lainsäädäntövallan alaisia toimintoja (puolustusvoimat, maksuton katuverkko jne.), jotka rahoitetaan julkisen tahon keräämillä veroilla (ALV, tuloverot…). Veroilla rahoitetaan myös toimeenpano- ja tuomiovallan rakenteet (poliisi, oikeuslaitos…). Valtiot hillitsevät markkinan vääristymiä: monopoleja ja takaavat kaikille yksilöille yhtäläisiä mahdollisuuksia.
Markkinatalous ei toimi ihmisten hyväksi ilman valtiota. Lopetetaan siis puhe hallitsemattomasta markkinataloudesta, sellaista ei missään ole – eikä sellaista kukaan järkevä ihminen halua.
Yksilö, valtio ja kohtuus
Yksilö on talouden perusyksikkö ja päähenkilö: jokainen tekee itselleen mieluisia päätöksiä ja tavoittelee onneaan talouden kehikossa ja parlamentin säätämien lakien puitteissa. Joillekin onni tarkoittaa mediaatiota bodhipuun alla ja joillekin vielä yhtä uutta Porschea. Valtion tehtävä on taata, että yksilöt eivät onnen tavoittelussaan vahingoita toisiaan tai tulevaisuuden yksilöiden vapautta samaan.
Vapauteen liittyy myös aina vastuu, josta päästään kohtuuteen. Kohtuutta tarvitaan sekä yksilön että valtion toiminnassa.
Valtion pitää ottaa vastuu siitä, että se ei toimillaan polje yksilöiden oikeuksia kohtuuttomasti. Vaikka demokraattinen parlamentti äänestäisi parlamentin arvostelun laittomaksi, valtion ja tuomiovallan pitää silloin puolustaa yksilön oikeuksia. Toisaalta, jos joku esim. omistaa järven ja sitä ympäröivän maa-alueen ja laskee järveen jätteitä, niin valtion pitää puuttua yksilön tekemisiin ja rajoittaa vapautta (negatiivinen ulkoisvaikutus, ei koske vain yksilön omaisuutta).
Yksilöllä on vapaus lain puitteissa tehdä, mitä haluaa, mutta hänen pitää silti muistaa kohtuus. En voi esim. ymmärtää joidenkin erittäin varakkaiden ihmisten kilpailua isojen jahtien rakentamisessa. Se ei kerta kaikkiaan ole kohtuullista. Jos varallisuus ylittää moninkertaisesti oman tarpeen, niin resursseja pitäisi kohdistaa auttamaan muita. Vaikka tarjota perusterveydenhoitoa ja koulutusta kehitysmaiden lapsille.
Liika on aina liikaa, mutta kohtuus ei riitä koskaan.
Kohtuuden ongelmaa ei markkinatalouskaan hoida. Vapaus voi myös sokaista ja vauraus voi näyttää ihannoitavalta (“viihdepalstat” tänäkin päivänä ovat täynnä rikkaiden elämää). Yksilö ei aina pysty kestämään vapautta ja toimimaan sen mukaan kohtuudella.
Adam Smith puhui siitä, miten rikkaiden elämää ihaillaan ja se vain lisää rikkauden tavoittelua sosiaalisen arvostuksen vuoksi – ei siksi että rikas olisi yksilönä sitä onnellisempi mitä varakkaampi hän on. Toisaalta Smith puhui kohtuudesta ja sen merkityksestä ihmisten väliselle toiminnalle yhteiskunnassa. Hän olikin pohjimmiltaan valistusfilosofi, joka päätyi tutkimaan taloutta. Yksilöiden tuloerot eivät tietenkään sinällään ole hyvä tai paha. Kaikki riippuu siitä, miten yksilöt tulojaan käyttävät. Lisäävätkö ne onnellisuutta yksilöllä itsellään tai laajemmin yhteiskunnassa?
Oma etu ja saavutettu markkina-asema koetaan helposti ikään kuin luonnon oikeuttamana, eikä ajatella yhteiskuntaa laajemmin ja muita yksilöitä. Liika on aina liikaa, mutta kun kohtuus ei oikein koskaan riittää! Tämä tuntuu suurimmalta haasteelta ihmiselle taloudessa ja yhteiskunnassa, järjestelmästä riippumatta.
Yksilö vastaa markkinataloudesta
Demokraattisessa markkinataloudessa valta on yksilöillä. Voimme vaikuttaa joka päivä toimiessamme markkinoilla. Tämä tekee markkinataloudesta voimakkaan ja tehokkaan mekanismin: mikään taho ei voi loputtomiin ohjailla markkinaa, koska kuluttajat (siis äänestäjät) lopulta ovat puikoissa. Siksi markkinataloutta voi käyttää tuomaan hyvinvointia, jos vain kohtuutta muistetaan miettiä isoissa rakenteellisissä päätöksissä. Ne luovat kehikon, jossa markkinatalouden mekanismi pyörii ja yksilöt toimivat, myös yhteiseksi hyväksi.
Man is an animal that makes bargains: no other animal does this – no dog exchanges bones with another. // Adam Smith
Markkinatalouden heikkoudesta käytetään usein esimerkkinä luonnon tuhoutumista. Markkinatalous ei ole siihen syypää, vaan se, että yksilöt eivät oikeasti vieläkään halua suojella luontoa. Yksilöt tekevät luonnolle hyväksi olevia päätöksiä, jos ne ovat edullisempia, kuin muut vaihtoehdot. Siksi esim. hiilen käyttäminen energian tuotannossa voitaisiin lopettaa markkinatalouden keinoin: päätettäisiin parlamentissa hiilelle kova haittavero. Nopeasti hiilestä siirryttäisiin muihin energianlähteisiin, ilman sen kummempaa keskitettyä ohjausta.
Meillä yksilöillä on vapaus ja valta. Mutta vapaus myös velvoittaa. Jos on paljon varallisuutta tai kykyä toimia, niin sen käyttäminen yhteiskunnan onnellisuuden lisäämiseksi on minusta jokaisen velvollisuus. Oma onni ei lisäänny loputtomasti varallisuuden mukana. Kun tietty kohtuullinen taso on saavutettu, pitää olla henkistä kanttia lopettaa itselle kerääminen, ennen kuin se menee porsasteluksi. Kohtuus on yksilöiden vastuulla, sitä ei voi pakottaa ylhäältä.
Emme ole tämän ongelman kanssa yksin. Kohtuus oli jo yksi antiikin Kreikan klassisista hyveistä, joita Aristoteles pohti omassa hyve-etiikassaan. Sokrateskin puhui keskitien valinnasta. Itse olen taipuvainen stoalaisuuden kaltaiseen käsitykseen elämästä, jolloin kohtuus omassa kulutuksessa ja toiminnassa on luonteva osa sitä.
Jokainen miettiköön, mihin vapauttaan käyttää ja miten se vaikuttaa muihin – kohtuudella.
