Vankila ja rangaistukset

Vankila_stateville_archt-review_FB

Miten tulisi kohdella rikoksista tuomittuja, jotta se olisi yhteiskunnallisesti hedelmällistä? Mikä on oikea seuraamus mistäkin rikoksesta? Voimmeko rangaista yksilöä ilman, että se vaikuttaa muihin?

Silmä silmästä

Perinteinen malli on käytössä monissa USA:n osavaltioissa. Rangaistus tarkoittaa usein vankilaa ja pitkää kakkua. Elinkautinen on elinkautinen ja 30 osavaltiossa voidaan myös tuomita kuolemaan (plus liittovaltio ja armeija). Tyypillisesti rangaistusaikana ihmistä vain säilötään vankilassa. Koulutusta, terapiaa tai ongelmien ratkomista ei tarjota, eikä ihmistä yritetä saada osaksi yhteiskuntaa. Michiganissa on käytössä edelleen mustavalkoraidallinen asukin. Lisäksi kymmenkunta osavaltiota soveltaa “Three-Strikes Law”-konseptia, jolloin kolmannesta rikoksesta voi saada vähintään 20 vuotta tai jopa elinkautisen. Myös nuorille voidaan antaa monissa osavaltioissa kovia rangaistuksia aikuisten laitoksiin, maassa on 2500 alaikäistä elinkautisvankia. USA:ssa onkin ylivoimaisesti eniten vankeja maailmassa per capita: 655 vankia 100 000 asukasta kohti. Suomessa vastaava luku on 51.

Kannattaa katsoa Netflixin tuottama Breaking the Cycle -dokumentti, jossa norjalaisen vankilan johtaja tutustuu New Yorkin osavaltion vankilaan ja amerikkalainen johtaja norjalaiseen uuteen vankilaan. Kovien rangaistusten kannattajien kannattaa ehdottomasti katsoa.

USA pistää silmään länsimaissa kovalla linjallaan. Maailmalla vastaavaa on lähinnä kehitysmaissa ja autoritaarissa valtioissa kuten Kiina tai Saudi-Arabia. Mutta niissäkään vankimäärät eivät ole per capita niin isoja (jos jätetään pois laskuista Pohjois-Korea, jossa on karmeita vankileirejä). Kuolemanrangaistusten kappalemääriä johtaa ilmeisesti kirkkaasti Kiina, jossa oikeusvaltio ei muutenkaan toimi.

Miten itse ajattelen?

Arkijärjellä on selvää, että jos ihmistä säilötään vuosikymmeniä suljetuissa laitoksissa, hän ei kykene enää mihinkään ns. normaaliin elämään. Ihmissuhteita ei laitoksen ulkopuolella enää ole, eikä mitään kykyä elättää itseään ja rakentaa arkea. Kuka tahansa laitostuisi ja menettäisi entisetkin taitonsa. Kaiken lisäksi monet vangit ovat jo taustaltaan heikko-osaisia ja joutuneet rikoskierteeseen nuorina, joten pitkät vankilasäilömiset eivät varmasti auta.

Itse olen lukemani ja näkemäni perusteella vahvasti pohjoismaisen vankeinhoidon ja tuomioiden kannattaja. Tähän on mielestäni päteviä syitä:

  • Kovat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta. USA:ssa on pitkät rangaistukset, mutta silti eniten vankeja per capita. Siellähän ei pitäisi rikoksia enää ollakaan, jos kovat rangaistukset toimisivat?
  • Monia rikoksia ei suunnitella analyyttisesti. Rikoksia tehdään kännissä, kateudesta, tunnekuohuissa jne. Talousrikoksissa potentiaalisen rangaistuksen kovuus vaikuttaa: punnitaan riskiä tuottoa vastaan. Siksi on olemassa raja sille, miten hyvin rangaistuksen pituuden nosto vaikuttaa rikosten tekemisen määrään.
  • Rangaistuksilla on negatiivisia oheisvaikutuksia. Kun joku isä/mummo/veli istuu vankilassa, hänen lapsensa/lapsenlapsensa/sisaruksensa kärsii läheisen poissaolosta. Rangaistus ei kohdistu vain yksilöön. Vankeus ja rikollisuus helposti periytyvät. Se on erittäin haitallista yhteiskunnalle.
  • Aina pitää olla toivoa. “Tämä oli tässä, ei ole järkeä enää yrittää mitään.” Aina pitäisi olla mahdollisuus palata normaaliksi yhteiskunnan jäseneksi. Mahdollisuuksia ja toivoa pitää tarjota: se on sitten yksilön päätös, alkaako niitä käyttää.

Tähän väliin sopii hyvin dokumentti Ylen Norden-sarjasta. Amerikkalainen vankilanjohtaja tutustuu vankiloihin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Miten kehittäisin tuomioita?

Luin Janne Ranisen muistelmakirjan. Se kuvaa uskoakseni aika hyvin vaikeista oloista tulevan lähiönuoren potentiaalista kohtaloa. Hän on moninkertainen murhaaja ja taparikollinen, mutta jo kevyemmälläkin omaisuus- ja huumerikostaustalla on samanlainen kaari mahdollinen.

Olen katsellut viimeisen vuoden aikana (trendiksi asti ilmestyneitä) dokumentaarisia vankilaohjelmia, mm. Hard Time, Lockup ja Girls Incarcerated. Niissä näkee selvästi, että pitkien tuomioiden suorittaminen perinteisissä vankiloissa vain pahentaa ongelmia. Yhteiskunnalle tulee todella kalliiksi USA:n kaltainen villin lännen rangaistussysteemi.

Suomessa ja monissa Euroopan maissa voi kierteestä vielä sentään päästä halutessaan päästä eroon, koska vankila ei ole vain säilö. Mutta läheisiin isien ja äitien tai sisarusten vankeustuomioilla on iso vaikutus: todennäköisyys itsekin joutua linnaan on paljon isompi, jos isä tai veli on sillä tiellä. Siksi on tärkeää, että perhetapaamisia on, eikä vankien opiskelua tai osallistumista esim. perheen juhliin estetä, jos käyttäytyy asiallisesti.

Ministeri Häkkänen sanoi juuri, että pitää pohtia aidosti elinikäisen tuomion mahdollisuutta. Minusta se on älytön ajatus. Nyt jo elinkautisesta vapautuminen on harkinnan tulos. Hannu Lauerma on kommentoinut aihetta useasti ja jokainen tuomittu on yksilö, jonka vaarallisuuden mukaan pitäisi mennä. 

Rangaistuksen pitäisi olla yksilöllisempi. Elinkautinen voi todella olla elinkautinen, jos riski yhteiskunnalle on jatkuvasti suuri. Mutta sitä pitää pohtia määräajoin, mahdollisuus pitää kaikilla olla. Vastauksena Häkkäselle sanoisin, että elinkautisen (ja ehkä muidenkin tuomioiden) kanssa pitäisi olla enemmän harkintaa. Jos osoittaa halua ja kykyä, niin voi vapautua jopa aiemmin. Eikä harkinta saa olla kyykyttämistä, vaan läpinäkyvä prosessi. Se pitää olla uskottavuutta ja antaa aidosti mahdollisuus.

Toinen asia on, miten eri rikostuomiot suhteutuvat toisiinsa. Esim. seksuaalirikoksissa pitkän tuomion riski ei etukäteen juurikaan vaikuta, koska niitä ei tehdä rationaalisin perustein. Pitääkö raiskauksesta saada sama kuin murhasta tai taposta? Tätä pitäisi pohtia, eikä vain vaatia kymmentä vuotta lisää linnaa vähän joka rikoksesta. Voi hyvin olla, että osaa rikoksista pitäisi nostaa tuomioasteikolla ylemmäs ja osaa laskea. Mutta mitään yleistä tuomioiden pidentämistä ja vankilaolojen koventamista en kannata.

Pohjimmiltaan on kyse myös ihmiskuvasta ja miten kyynisesti suhtaudumme maailmaan. En suostu hyväksymään vanhatestamentillista rankaisemista USA:n tyyliin. Ihminen kykenee pahaan, mutta yksilölle pitää antaa mahdollisuus muuttaa toimintaansa. Pidetään toivoa yllä ja mahdollisuuksien tasa-arvo kuuluu myös rikollisille ja heidän läheisilleen!

Päivitys maaliskuu 2019: Kaliforniassa ollaan poistamassa epätasa-arvoista takuumaksujärjestelmää. Päätös menee seuraavaksi kansanäänestykseen 2020.

Lue ja katso lisää aiheesta

New York Times: United States Penitentiary Administrative Maximum Facility Florencessa Coloradossa. Tunnetaan nimella ADX.

Dokumentti: Russia´s Toughest Prison, The Black Dolphin (National Geographic)

Sarja: Girls Incarcerated (Netflix)

Kirja: Hannu Lauerma, Pahuuden anatomia (Edita)

Kirja: Janne Raninen, Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi (CrimeTime)

Kirja: Hannu Lauerma, Hyvän kääntöpuoli (WSOY)

Kalifornia äänestää takuumaksuista 2020 (LA Times)

Artikkeli: Typology, Prison (Architectural Review)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *


The reCAPTCHA verification period has expired. Please reload the page.