Ensin termit selviksi: Britannia oli Rooman valtakunnan provinssi, Iso-Britannia tarkoittaa sitä isointa saarta ja Little Britain on komediasarja. Valtio on nimeltään “United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland”. Usein käytetään vain United Kingdom, UK.
Imperiumin perintö
UK:lla on siirtomaavallan jäljiltä käsissään monimutkainen verkko alueita ja lainkäyttöalueita (jurisdictions) ympäri maailmaa. Niitä yhdistää se, että jokaisella on kruunun (siis konkreettisesti monarkin) kautta yhteys toisiinsa.
Paketti on vanhan imperiumin perintöä. Britit menettivät USA:n itsenäistymisen myötä paljon maata ja jalansijan Pohjois-Amerikassa, mutta Napoleonin sotien jälkeen se oli silti ainoa supervalta maailmassa. Brittien valtakunta oli suurimmillaan juuri ensimmäisen maailman sodan jälkeen, 20-luvun alussa, jolloin siihen kuului 24% maailman pinta-alasta. Ei ihme, että imperiumi kummittelee edelleen monien brittien mielissä.
Entiset dominiot, siirtomaat, mandaattialueet, protektoraatit ja territoriot ovat nykyään suurimmaksi osaksi itsenäisiä valtioita tai muiden valtioiden osia.
Valtiot, alueet ja kruunu?
Puhumme monitasoisesta kokonaisuudesta (kuva alla). Parlamentarismi ja kruunu (The Crown) ovat osa järjestelmää. Kruunulla on edustajana monarkki, joka on periaatteessa ylin vallankäyttäjä UK:ssa, mutta myös monissa muissa maissa (entisiä Brittien alusmaita).
Monarkki (tällä hetkellä kuningatar Elisabeth II), hallitsee eri tavoin näitä maita ja lainkäyttöalueita:
- UK:n kuningaskunta, joka koostuu neljästä maasta: Englannista, Walesista, Skotlannista ja Pohjois-Irlannista. UK on parlamentaarinen monarkia, jossa parlamentti ja hallitus käytännössä hoitavat kaiken, eikä monarkilla ole oikeasti enää valtaa.
- British Overseas Territories (BOT) ovat osa UK:ta, mutta niillä on omat sisäiset hallintonsa. Näitä on 14 kpl ja UK huolehtii niiden puolustuksesta ja käytännössä myös niiden ulkopoliittiset asiat. Alueet eivät ole kuitenkaan EU:ssa (pois lukien Gibraltar) ja niillä on hyvin paljon omaa valtaa mm. taloutta säätävien lakien suhteen. Monet ovatkin keskittyneet finanssipalveluihin, ovat käytännössä kansainvälisiä veroparatiiseja (kuten Brittiläiset Neitsytsaaret, BVI).
- Crown Dependencies, kruunun alaisia itsehallintoalueita: Mansaari, Jersey ja Guernseyn saaret. Näitä ei pidetä itsenäisinä valtioina, ne ovat kruunun vallan alla, mutta ne ovat kansainvälisesti UK:n suojeluksessa. Ne eivät kuulu EU:hun, eivätkä Kansainyhteisöön. Niillä on omat lainsäädäntöelimet. Jokaisen suhde kruunuun on hallinnollisesti vähän erilainen. Käytännössä UK ei voi pakottaa näitä maita lakiasioissa, vaan ne hyväksyvät uudet asiat ja muutokset itse.
- Commonwealth realms -maat: 15 kpl (mukaan luetaan 16. maana itse United Kingdom). Entisiä alusmaita, joiden ylin hallitsija on periaatteessa kruunu. Näitä maita ovat mm. Australia ja Karibian meren saaria kuten Antigua ja Barbua. Nämä ovat itsenäisiä valtioita, mutta kruunun edustajana on jokaisella oma monarkki vallan ylimpänä käyttäjä. Käytännössä nykyään kruunun valta on symbolista.
Elisabeth II:n koko titulatuuri kertoo ym. suhteista ja valtasuhteista (Wikipedian mukaan), täällä toinen esitys tiiviimmässä muodossa. UK:ssa kuningatar on lisäksi myös anglikaanisen kirkon pää (kyllä, Henrik VIII ja paavi…).
Kansainyhteisö
Edellä mainituista alueista ja maista suurin osa kuuluu lisäksi löyhään järjestöön, Kansainyhteisöön (Commonwealth of Nations), jonka symbolisena päämiehenä on Elisabeth II. Siihen kuuluu 52 maata/aluetta. Crown dependencies-alueet eivät kuulu Kansainyhteisöön. Kuva alla on täältä.
Kansanyhteisöllä ei ole mitään valtiollisen vallan käytön asemaa, mutta se toimii kuitenkin jonkinlaisena kulttuurillisena napanuorana Iso-Britanniaan ja on ainakin imagomielessä työkalu briteille myös ulkopolitiikassa. Monien entisten alusmaiden lipuissa näkyy edelleen entisen isäntämaan lippu yläkulmassa, eli kulttuurillisesti imperiumi on edelleen ihmisten mielissä. Ja paljon imperiumista on jäänyt lainsäädäntöihin vanhoja jälkiä, kuten vaikkapa Etelä-Afrikassakin edelleen käytössä oleva ajosuunta (ratti oikealla puolella autoa).
Lontoon City
Yksi UK:n erikoisuus on City of London (Lontoon kaupunginosa/hallintoalue), jossa asuu vain noin 7000 ihmistä, mutta vastaa koko valtakunnan bruttokansantuotteesta 2–3%. City of London Corporationilla on omaa hallintoa hyvin vanhan historian takia (mm. oma poliisi).
Erikoisuus Cityn omissa vaaleissa on, että myös yritykset saavat nimetä äänestäjiä henkilöstönsä määrän suhteessa. Yrityksillä on muutenkin iso vaikutus Cityn hallintoon ja sen tekemään lobbaukseen koko UK:n lainsäädäntöön. City on myös koko vanhan imperiumin finanssitalouden keskus, jonka kautta kanavoituu paljon kansainvälisiä rahavirtoja länsimaiden ja veroparatiisivaltioiden välillä.
Vallankäyttö ja maat
Walesilla, Skotlannilla ja Pohjois-Irlannilla on omat lainsäädäntöelimet ja sen mukana omaa päätösvaltaa lainsäädännössä. Skotlannissa on ns. oikea parlamentti, mutta Walesin ja Pohjois-Irlannin elimiä kutsutaan kansankokouksiksi (Assembly). Parlamentit ovat yksikamarisia ja niiden rakenne on jokaisessa vähän omanlaisensa, niin myös vaalisysteemit.
UK:n parlamentti
Lainsäädäntövaltaa käyttää parlamentti, joka on kaksikamarinen. Maat ovat alisteisia lopulta UK:n parlamentin päätöksille. Skotlannissa on eniten haluja itsenäistymiseen ja siitä on jopa äänestetty ihan hiljan — ja asia tulee varmisti Brexitin myötä olemaan uutisissa jatkossakin.
Alahuone (House of Commons) koostuu parlamentin jäsenistä (member of parliament, MP), joita on 650. Jokainen edustaja äänestetään yhdestä vaalipiiristä. Kausi on maksimissaan 5 vuotta, jos parlamenttia ei sitä ennen hajoteta. En mene tässä tarkemmin vaalisysteemiin, siitä myöhemmin lisää. Tällä hetkellä yhtä edustajaa lukuunottamatta, kaikki kuuluvat johonkin puolueeseen.
Ylähuone (House of Lords, House of Peers) koostuu 805 lordista (ja pääristä). 26 on kirkon edustajia (Lords Spiritual) ja loput maallisia lordeja (Lords Temporal, päärit). Tarkkaan ottaen nämä kaksi ryhmää ovat erillisiä kamareita, mutta kokoontuvat nykyään yhdessä. Jäsenyys oli historiassa täysin perinnöllisten arvojen mukaista, luokkayhteiskunnan ilmentymänä.
Nykyään (vuoden 1999 uudistuksen jälkeen) enää 92 pääriä on perinnöllisiä, ja nekin valittiin uudestaan tietyin kiintiöin puolueille jne. Muut jäsenet nimitetään. Osa pääreistä on elinikäisiä (tämä on suurin ryhmä), mutta eivät periytyviä. Ylähuoneen jäseneksi voi tulla nimitetyksi asemansa ja yhteiskunnallisten ansioiden perusteella. Nimityksen vahvistaa kuningatar, mutta valintaa hoitaa ja ehdottaa erillinen valintakomissio. Ylähuone ei ole siinä mielessä demokraattinen, kuin tasavalloissa käsitetään, mutta on kuitenkin nykyään paljon tasa-arvoisempi kuin aikaisemmin.
Ylä- ja alahuoneen keskinäinen rooli on aikalailla kuten muissakin kaksikamarisissa systeemeissä, eli molempia kamareita tarvitaan lainsäädäntöön, mutta ylähuoneella ei oikein enää ole itsenäisesti juuri valtaa. UK:ssa vaalijärjestelmä ohjaa vahvasti kahden valtapuolueen hallitsemaan parlamenttiin ja se näkyy molempien kamareiden kokoonpanossa.
Hallitus ja oikeusvalta
Hallitus johtaa toimeenpanoa ja sitä johtaa pääministeri, joka on käytännössä aina suurimman puolueen johtaja. Hallituksen pitää käytännössä nauttia parlamentin enemmistön luottamusta, jotta se saa jotain aikaiseksi. Pääministeri antaa kuningattarelle säännöllisesti tietoa, mutta käytännössä kuningatar ei voi puuttua poliittisiin päätöksiin. Brexitinkin tapauksessa kruunun puolelta oltiin hyvin hiljaa.
Oikeuslaitos ei ole vain yksi yhtenäinen hierarkia, koska UK on syntynyt monen poliittisen liitoksen kautta. Siksi vasta 2009 lähtien on ollut korkein oikeus, joka toimii ylimpänä oikeutena kaikissa neljässä maassa. Historiasta johtuen maiden järjestelmissä on eroja edelleen, jopa niin että Skotlannin lainkäytössä on piirteitä myös eurooppalaistyyppisesta oikeudesta, ei vain common-law´sta.