Syksyllä kävimme vaimon tutkimusnauhoitusten takia myös Pariisissa. Minä tietysti yritin bongailla mahdollisimman monta museota!
Turismi on lisääntynyt 10–15 vuoden aikana: kuuluisimmat paikat ovat ihan tukossa. Terrorismin takia turvallisuusratkaisuja on kiristetty, mikä sekin hankaloittaa vierailuja. Siksi tutkin tällä kertaa kohteita, joihin ei vielä tarvitse jonottaa 🙂
Grande Galerie d’Evolution
Pariisin luonnontieteen museo koostuu monesta eri useosta. Grande Galerie d’Evolution keskittyy evoluutioon ja lajien kehitykseen.
Evoluutiomuseo on tehty viimeisen päälle! Täytettyjä eläimiä, havainnollistavia tauluja ja näyttöä on paljon. Rakennus itsessään sopii hienosti tällaiselle: korkea tila, jota kiertävät kapeat kerrokset ja vanhan rakennuksen pohjakerros on modernisti remontoitu. Lasten osasto oli tosin pienoinen pettymys: se oli tehty aivan pikkulasten leikkiosastoksi.
Pysäyttävästi jäi mieleen sukupuuttoon kuolleiden eläinten osasto, jossa oli paljon ihmisten sukupuuttoon metsästämiä lajeja viimeisen 150 vuoden ajalta. Surullinen muistomerkki.
Seuraavalla kerralla pitää käydä myös paleontologian museossa, jossa pitäis olla valtavasti luurankoja kaikesta mahdollisesta. Museon alueella on myös kasvitieteellinen puutarha ja pieni eläintarha.
Vaikka Helsingin luonnontieteellinen museo onkin pieni tähän museoon verrattuna, sen laadun huomaa tätä vasten hyvin. Ei todellakaan jää häpeään näiden isojenkaan rinnalla!
Musée de l’Homme
Tämä on vanha museo, joka on uudistettu täysin pari vuotta sitten. Se keskittyy ihmisen evoluutioon ja kehitykseen. Hienosti rakennettu moderni museo tämäkin! Paljon myös lapsille kokeiltavaa ja leikittävää.
Osuimme museoon ihan sattumalta, kun ensimmäisenä päivänä sateli ja kävelimme tyttöjen kanssa Eiffeliltä kohti metroa aika kyllästyneinä säähään. Kannattaa tulla tänne myös, jos haluaa ruuhkattoman näkymän Eiffelille.
La Conciergerie ja La Sainte-Chapelle
Samalla lipulla pääsee Ile de la Cité:llä kahteen museoon: linnamuseoon ja kuninkaan entiseen kappeliin. Linna oli vallankumouksen aikana ylhäisimpien vankilana (mm. Robespierre ja Marie Antoinette).
Linna-/vankilamuseossa oli AR-opastus tableteillta tehtynä: aarteenetsintä eri huoneista. Noita näkee harvoin sellaisina, että ne oikeasti toimisivat. Iski täysillä tyttöihin! 🙂
Crypte Archéologique
Tämä museo kuuluu Pariisin kaupungin museoihin ja se on Notre Damen aukion alla. Siellä on kaivettu esiin vanhat Roomalaiset rauniot. Tämä on se on paikka, jossa Parisiumin keskusta sijaitsi.
Lapset innostuivat piirtelemään roomalaisia rahoja sellaisen sapluunasysteemin kanssa vaikka kuinka kauan. Välillä aina yllättää, mikä on se lapsille kaikkein mielenkiintoisin asia museoissa!
Musée d’Art Moderne
Virallisesti Musée d’art moderne de la ville de Paris. Museo on myös yksi Pariisin kaupungin ylläpitämistä museoista. Museo ei ole iso ja siellä oli remonttikin menossa. Esillä oli kattava näyttely Derainin, Balthusin ja Giacomettin teoksista ja yhteistyöstä.
Mielenkiitoinen setti! Derain on kovasti pinnalla nyt: häntä oli myös Centre Pompidoussa ja Orangeriessa. Giacometin veistokset ovat lyöneet hintaennätyksiä huutokaupoissa viime vuosina. Esillä oli yksi L’homme qui marche -veistoksista, joista ensimmäisestä maksettiin 104 miljoonaa dollaria.
Pysyvä näyttely oli supistettu remontin vuoksi, mutta siellä oli mm. valtavia Delaneyn spiraaleja. Ja tietysti kuuluisa Monet-sali, jossa on ne kaksi suurikokoista triptyykkiä. Sali oli jostain syystä ihan tyhjä, kun kävin siellä ja sain olla yksin hiljaisuudessa Monet-maalausten alla.
Museossa on myös iso puoliympyrän muotoinen huone, jossa on valtava teos sähkön historiasta. Niin isoja yksittäisiä maalauksia harvemmin missään näkee.
Lisäksi oli vielä vaihtuva näyttely korujen ja asusteiden historiasta. Sieltä löytyy monenlaista erikoista kilkettä. Itselleni muoti ei ole koskaan ollut kovin kiinnostavaa, mutta alan harrastajalle olisi ollut hyvä näyttely.
Palais de Tokyo
Nykytaiteeseen keskittyvä Palais de Tokyo oli itselleni ehdottomasti paras kokemus tällä reissulla. Vanhan rakennuksen sisältä paljastuu teollisen oloista ja rosoista tilaa, joka on kuin toisesta maailmasta museota ympäröivän erittäin kalliin asuinalueen fiilikseen. Myös ravintola oli ultratyylikäs museokahvila, söin sillä jotain trendikästä keittoa ja lisukkeita viinin kera. Museon kauppa on myös vierailun arvoinen.
Siellä oli nyt ranskalaisen nykytaiteilijan Camille Hernot’n “Days Are Dogs” -spektaakkeli.
Hernot on rakentanut museoon kierroksen, jossa eri tiloissa edetään viikon päivien läpi. Joka tilassa oli toimistokalenterin päivä ja sen kuvaus. On toimistoa sähköposteineen (valtavia printattuja sähköposteja eri materiaaleille), viestivälineineen jne. Ja yhdessä huoneessa on valtava pehmustettu areena/painimolski, ikään kuin kovan työpäivän taistelukenttä. Sunnuntaina oli sininen rauhoittuminen. Aivan mainio paketti!
Musee d’Orsay
Orsayn museossa on valtavasti monenlaista vanhempaa taidetta, mutta erityisesti tietysti maailman suurin kokoelma impressionisteja. Kävinkin vain vilkaisemassa ne läpi ja satunnaisen piston pariin muuhun tilaan. Museo on selvästi turistikierrosten listalla, joten väkeä on paljon (amerikkalaisia, kiinalaisia…).
Itse osuin sinne vasta illalla, noin tuntia ennen sulkemista, ja pääsin jonottamatta sisään. Samalla voisi ostaa lipun myös Orangerien museoon, jolloin säästää pari euroa.
Musee de l’Orangerie
En ole aikaisemmin käynyt Orangeriessa sisällä, joten käväisin nyt illalla senkin. Lähellä sulkemisaikaa ei jonoja ollut ja turvatarkastus meni sujuvasti.
Monet’n ellipsin muotoisissa huoneissa olevat isot panoraamat ovat erikoinen kokemus. Koko rakennus on tehty niitä varten. Harvemmin tulee vastaan noin kokonaisvaltaista maalaustaidetta.
Vaihtuvassa näyttelyssä oli Derainia, selvästi hänen vuotensa Pariisissa! Lisäksi oli dadaismin ja Afrikkalaisen taiteen suhteesta, en ollut sitä aiemmin tajunnutkaan.
Centre Pompidou
Teimme ennen lähtöä vielä koko perheen nopean täsmäiskun Centre Pompidou’hun, josta olen aina pitänyt. Moderni rakennus, joka on täynnä uutta taidetta. Täälläkin oli iso Derain-näyttely ylimmässä kerroksessa, alkoi jo melkein kyllästyttämään 🙂
Duchamp-palkitut nuoret esiintyivät ala-aulan vieressä. Lisäksi oli joku aivan hämärä kollektiivi, joka tutkiskeli kulttuurien välistä menoa ja paljon oli myös kolonialismin pohdintaa. Kyseessä oli jotenkin osallistava juttu: tytöt piirtelivät monenlaisia juttuja pariinkin teokseen. Täytyy myöntää, että tämä setti ei ihan auennut minulle…
Musée de Légion d’Honneur
Viralliselta nimeltään Musée de la Légion d’honneur et des ordres de chevalerie osui silmiini ihan sattumalta. Olin kävelemässä Orangerien museolle ja ihmettelin Orsayn jonoja. Toisella puolella katua oli pieni museo, jonka päätin heti tarkasta.
Museo ei varmasti kerää suuria massoja, mutta oli piristävä kokemus omituisessa kapea-alaisuudessaan. Siellä on vain kunniamerkkejä: pääasiassa ranskalaisia, mutta myös muiden maiden ritarikuntien merkkejä. Yhdessä salissa on vetolaatikoissa aakkosjärjestyksessä eri maiden laatikoita, Afrikan pikkuvaltioita ja Etelä-Amerikkaa myöten. Jopa Suomen ritarikuntien merkit löytyivät!
Hauskinta oli nähdä Ranskan uuden ajan johtajien kunniamerkkihimo: de Gaullen merkeille oli oma huone. Ilmeisesti jokaisen suurmiehen pitää saada oma ritarikunta ja kunnimerkki jaettavaksi. Tämä museo kannattaa ehdottomasti pistää muistiin!
La Défence
Ajoimme yhtenä aamuna metrolla La Défenceen ja uudelle riemukaarelle. Siellä on mahdollista ajaa maisemahisseillä ylös 110 metriin katolle. Paikalla ei ollut yhtään turisteja! Yksi Pariisin hienoimpia näkymiä: koko pitkä linja näkyy Louvreen asti näkyy hienosti.
Ylhäällä on myös pieni museo/galleria, jossa on vaihtuvia näyttelyitä. Nyt siellä oli yhdysvaltalaisen valokuvaajan Eugene Richardsin retrospektiivi: paljon kuvia Amerikan sydänmailta pitkältä ajalta. Nuorimmalle kuvat olivat vähän jopa pelottavia (parissa setissä kuvia poliisin työstä huumerikosten selvittelyssä), mutta yli 10v sopii. Paikka on komea, ylimmässä kerroksessa, ja isoista lasiseinistä näkyy maisemat ulos. Saimme tutustua näyttelyyn yksin, todellista luksusta.
Myös uusi LV-museo näkyy katolta hyvin (siellä emme ehtineet käydä). Hissimies sanoi, että aamuisin on uudella riemukaarella usein aivan hiljaista. Menkää siis sinne!
Montparnassen tornitalo
Montparnassen 210 metrinen pilvenpiirtäjä on Pariisin korkein talo ja sen huipulle pääsee katselemaan maisemia. Ehdottomasti hyvä kohde vierailla! Lipun voi ostaa etukäteen netistä, ja ainakin aamusta jonotus on olematonta. Tämä nyt ei varsinaisesti ole museo, mutta kai 70-luvun pilvenpiirtäjän voi jo sellaiseksi laskea 🙂 Tytöt tykkäsivät ja sieltä näkee koko Pariisin kerralla.
Pariisin nähtävyyksistä
Suosituimpien nähtävyyksien tilanne alkaa olla lohduton.Terrori-iskujen pelossa ne on eristetty niin, että ei niistä oikein voin enää nauttia. Lippujen ostaminen etukäteen, jonottaminen ja turvatarkastukset tekevät kaikesta aika hankalaa. Tuntuu joka paikassa kuitenkin pääsevän helpommalla, jos puhuu edes välttävästi Ranskaa. Turvamiehet ottavat rennomman asenteen, kun ei ole aivan ummikkoturisti.
Eiffelin ympärillä on väliaikainen aitarakennelma ja sen alle pääsee väliaikaisten kontti-security-sisäänkäyntien kautta. Olisi pitäinyt varata ainakin 2 viikkoa etukäteen tietylle tunnille verkosta lippu! Kävimme tyttöjen kanssa vähän tihkuisena aamuna paikalla ja silloinkin sinne oli jonoa. Kannattaa katsoa Eiffeliä Palais de Chaillotin portailta ja terassilta, sinne ei tarvitse jonottaa ja näkymä on hieno. Samalla voi käydä katsastamassa mm. Musée d’Hommen (ks. edellä). Tilanne oli jonottamisen osalta sama myös Riemukaarella ja Notre-Damella, ei voi suositella.
Louvre näytti vielä olevan aikalailla entisensä, tosin sinne emme nyt menneet jonottamaan. Otimme kuvia lasipyramidin luona. Vähän isompien lasten kanssa siellä kannattaa tietysti käydä, siellähän on valtavasti nähtävää.
Suosittelen siis, että Pariisissa kannattaa kierrellä museoita – ja mielellään niitä vähemmän tunnettuja. Niitäkin Pariisissa riittää kymmenittäin!