Aktiivimallista keskustelu muistuttaa syksyistä alkoholin tilavuusprosenteista vääntämistä. Kinataan yhdestä pienestä muutoksesta, vaikka pitäisi katsoa isoa kuvaa kunnolla uudestaan. Tilanne on se, että meillä on noususuhdanteessakin korkea työttömyys ja otamme 3 miljardia lisää velkaa vuonna 2018.
Hallinnolliset siilot
Työttömyysturvan iso ongelma sen, että ihmiset lokeroidan hallinnollisesti siiloihin. Taustalla on vanhanaikainen ajatus pitkistä työsuhteista ja palkkatyöstä. Myös yrittäminen ajatellaan pitkäaikaiseksi ja täyspäiväiseksi toiminnaksi. Nykyään maailman on paljon moninaisempi ja siirtymät eri työmuotojen välillä nopeita ja joustavia. Ihminen luokitellaan edelleen siiloihin: opiskelija, työntekijä, eläkeläinen, yrittäjä, osa-aikaeläkeläinen, vanhempainvapaalla oleva jne.
Nämä siilorajat ovat ansio- ja sosiaaliturvan kannalta korkeita. Jos olet osan kuukautta palkkatyössä, osan kuukautta yrittäjä ja vielä osan kuukautta työtön, niin voit olla varma, että olet aikamoisen byrokratian rattaissa! Tyypillisesti on selitettävä asiaa moneen paikkaa ja usein et voi edes etukäteen tarkkaan tietää, miten eri tahot tapauksesi tulkitsevat. Työttömyyskorvausten sovittelu ja maksatus ovat myös epävarman aikataulun takana sekä kaikenlaista lippuja ja lappua riittää eri luukuille.
Siilot pitäisi purkaa
Hallinnolliset siilot tuottavat byrokratiaa ja kitkaa työmarkkinoille. Ei saisi koskaan olla sellaista tilannetta, että pitää miettiä ja laskeskella, kannattaako työtä tehdä. Oli sitten kyseessä lyhyt- tai pitkäaikainen homma ja oli alkutilanteeni työmarkkinalla mikä hyvänsä (opiskelija, eläkeläinen, yrittäjä jne.). Pitäisi aina jäädä selkeästi enemmän käteen ja ilman raskasta byrokratiaa.
Tähän ei päästä vain sillä, että annetaan vähän keppiä työttömille. Eihän aktiivimalli mitenkään kohtuuton ole, koska tuesta ei voi montaa prosenttia edes menettää. Kyllä sillä varmasti saadaan kokonaisuudessa haluttu positiivinen vaikutus työllisten määrään. Mutta pohjimmiltaan taustalla on edelleen sama vanha systeemi, jota nyt vain yhdeltä laidalta vähän tuunataan, mutta hallinnolliset siilot ovat edelleen paikoillaan.
Tavoitteena pitäisi olla hallinnollisten siilojen purkaminen. Tällä hetkellä byrokratialuukkujen määrä on melkoinen.
Työttömyysturva ja kassat
Yksi tekijä on ansioturvan monimutkaisuus työssäoloehtoineen ja muine määreineen. Se on selkeää oikeastaan vain toisen töissä vakituisesti olevalle työntekijälle. Jos olet vähänkään yrittäjä tai jotain työntekijän ja työttömän väliltä, niin ansioturvaa ei välttämättä kerry tai se menee sekavasti ja byrokraattiseksi. Myös erillisten kassojen mukana oleminen on sekavaa ja aiheuttaa ylimääräistä prosessikustannusta ja byrokratiaa. Joka tapauksessa TVR (eli veronmaksajat) kustantaa käytännössä koko ansioturvan.
Olisi selkeää, jos TVR-maksu maksettaisiin kaikista palkoista tiettyyn euromäärään asti. Kun palkka ylittää kuukaudessa vaikkapa 5000 euroa, olisi TVR-maksu työntekijälle vapaaehtoinen. Tällä isotuloiset voisivat ottaa vastuun omasta ansioturvastaa niin halutessaan.
Tässä mallissa TVR-maksu maksettaisiin kaikista palkoista (työntekijät-ja yrittäjäpalkat). Ansioturva tulisi kaavamaisesti jollain prosentilla liukuvasti esim. viimeisen 18 kk:n palkkasummasta riippumatta siitä, minkälaisia työsuhteita/yrittäjätuloa on sinä aikana ollut. Hallinnolliset siilot vähenevät ja lopputulos on tasapuolista ja selkeää!
Perustulo, perustili vai jotain muuta?
Minusta nykyinen himmeli pitäisi ajatella kokonaan uusiksi. Hallinnolliset siilot pitäisi purkaa ja ajatella ihmisten “vain tekevän työtä”, jotkut vähemmän ja toiset enemmän. Työttömyysturva (ja muu sosiaaliturva) sitten paikkaisi tilannetta niille, jotka tarvitsevat apua riittävän elintason hankkimisessa.
Erilaisia perustulomalleja on ehdotettu, mutta niitä on vaikea säätää erikoistilanteiden takia sopivalle tasolle (mm. asumistuet), eikä byrokratiakaan välttämättä hirveästi vähene. En ole vielä nähnyt perustulomallia, joka vaikuttaisi toimivalta oikeasti (saa vinkata!). Nyt menossa oleva perustulokokeilu (Osmo Soininvaaran blogi) ei taida oikein kertoa muuta kuin sen, että on kiva saada ilmaista rahaa 🙂
Perustulon ja valtion hallinnoiman turvan välimuoto on Liberan ideoima perustili. Siinä jokainen saa valtiolta alkupääoman, josta voi nostaa lisärahaa tulojen jäädessä pieniksi (esim. työttömyysjakson takia). Tiliä voi käyttää myös sijoitustilinä, kun sijoittaa sinne rahaa alkupääoman yli. Siellä olevalla rahalla voi lisäksi helposti työllistää muita. Tällöin ei tarvita erikseen (merkittävälle?) osalle ihmisiä mitään byrokratiaa työttömyyten tai opiskelujen takia, vaan valtio voi keskittyä auttamaan niitä, jotka eivät saa tiliään pysymään plussalla, eli tarvitsevat oikeasti apua. Perustiliin kun yhdistäisi hyvät apupalvelut heikommin työelämässä pärjääville ja kannustettaisiin ihmisiä opiskelmaan uutta jo töiden ohella muutenkin, niin siitä voisi tulla toimiva paketti.
Kokeillaan!
Aktiivimalli on ihan ok viilaus nykyiseen järjestelmään (Ralf Sund), mutta eihän se mitään ongelmia oikeasti ratkaise. Tarvittaisiin rohkeita avauksia ajatella homma uusiksi. Minusta pitäisi saada kannustava systeemi, joka ei kiusaa työkykyisiä ja pärjääviä, mutta auttaa oikeasti apua tarvitsevia. Jos vaikka tehtäisiin kokeilu perustilin käytöstä?
