Kävin Liike Nytin tapahtumassa viime viikolla Helsingissä. Pääpuhuja oli Harry Harkimo. Lavalla esiteltiin perustajia ja paikallisia tukijoukkoja. Minulle jäi kuva, että Liike Nyt ei itsekään tiedä, miten haluaisi asioita muuttaa.
Enbusken avasi juonnolla, josta päällimmäiseksi jäi liikkeen perustajien kehuminen ja kyllästyminen poliittisen prosessin hitauteen ja prosesseihin. Enbuske myös kehui Harkimoa vuolaasti. Erikoisin argumentti oli, että koska Harkimo on hyvin varakas, eikä hänen tarvitsisi tehdä enää töitä, se tekee hänestä uskottavan uudistajan. Pointti ei ihan minulle auennut.
Harkimo jatkoi monologilla, jossa hän kävi läpi elämäänsä ja tilitti kokemuksiaan politiikassa ja kansanedustajana. Miten vain “äänestetään muiden mukana” ja mitään ei saada aikaiseksi. Kovasti hän puhui nuorista ja penäsi uusia tapoja tehdä päätöksiä nettiaikana. Itselleni jäi mieleen hänen sanansa, että enää ei tehdä “kaverikapitalismia”. Minusta hän itse nimenomaan näyttäytyy sellaisen edustajana, bisneksetkin ovat isosti oligarkkien kanssa.
Tämän jälkeen esiteltiin muut perustajat (Jungner ja Nieminen eivät olleet paikalla). Nuorilla varmasti onkin annettavaa ja tuoreita näkemyksiä prosessien uudistamiseen, ja ovat uutta sukupolvea! Sen jälkeen esiteltiin helsinkiläisiä aktiiveja, mm. entinen harkimon eduskuntaja-avustaja Saxberg, joka perusti oman ryhmän kaupunginvaltuustoon.
Liike Nytillä uskottavuusongelma
En voi olla vertaamatta liikettä Nuorsuomalaisiin, joista itse nuorena innostuin kovasti. He löivät pöytään liberalistisen ja globalistisen ohjelman, jota lähtivät ajamaan. Heillä oli selkeä arvopohja, mutta myös konkreettisia uudistusehdotuksia. Niitä ruodittiin Penttilän, Jutilan ja Tapanisen Ultimatun isänmaalle -pamfletissa. Taustalla vaikutti vahva kansainvälisen liberalismin perusvire. Näkyvät hahmot olivat älykkäitä ja teräväsanaisia keskustelijoita (Penttilä, Tarkka…), mutta eivät kuitenkaan vieneet yksin mediatilaa.
Liike Nyt tuntuu rakentuvan Harkimon egon ympärille. Hän ottaa ilmatilan tarinoillaan (myi mm. kirjaansa tapahtumassa). Liike tuo sivuillaan tavoitteeksi saada aikaan parempia päätöksiä. Miten se tehdään: “Vastaus on vuorovaikutus. Ihmisten avoin vuoropuhelu on avain parempaan päätöksentekoon”.
Minusta Harkimo ei ole uskottava hahmo uudistajaksi, koska hän on itse niin syvällä vanhassa kulttuurissa. Ei häntä ainakaan julkisuudessa tunneta “avoimen vuoropuhelun” tai yhteistyön pitkäjänteisenä harjoittajana. Harkimo on paremminkin osa vanhaa maailmaa (bisneksissäkin myötäilee Venäjän oligarkkitaloutta). Yksinpurjehtija ja katkera puolueesta lähtijä?
On vaikea tietää, onko hän oikeasti saanut yhteiskunnallisen herätyksen ja haluaa pitkäjänteisesti uudistaa demokratiaa. Samaan aikaan televisiossa on juuri käynnistymässä hänen Diili-ohjelmansa uusi kausi. Hakeeko hän tällä uudella avauksella lisää liikevaihtoa: onko Liike Nyt vain osa Harkimon henkilökohtaista brändiarvon kasvattamista?
Mitä Liike Nyt tarjoaa?
Kun vertaan Nuorsuomalaisiin, niin Liike Nytistä puuttuu minusta aitoa aatteen paloa. He puhuvat, että eivät ole minkään idelogian/politiikan kannalla, vaan haluavat vain parempia, tutkittuun tietoon pohjautua päätöksiä. Ja laajempaa vuorovaikutusta ihmisten kesken. Tavoitteesta ei voi olla eri mieltä! Mutta miten siihen päästään?
Itse näkisin, että tarvitaan myös aatetta ja perusteluja arvoja, joita vasten päätöksiä peilataan. Haluaisin itsekin tehokkaampia tapoja osallistua lainsäädäntöprosessiin. Kun kuunnellaan tutkijoita ja kansalaisia, mielipiteiden kirjoa on pakko peilata perusarvoja vasten. Varsinkin talouspolitiikka on aina myös arvopolitiikkaa – ei se ole objektiivista ja eksaktia tiedettä kuten fysiikka.
Liike listaa 6 hyvää periaatetta sivuillaan, mutta jää epäselväksi, miten ne peilautuvat päätöksentekoprosessiin tai toimintaan käytännössä. Halutaanko Sveitsin hallintomallia vai miten se tehdään?
Miksi ei reilusti tunnustauduta liberalisteiksi tai edes keskustaliberaaliksi liikkeeksi? Vai onko kyseessä sittenkin vain nykyisiin puolueisiin ja rakenteisiin kohdistettu infovaikutuskampanja, vai puhdasta henkilökohtaista opportunismia ja populismia?
Ehkä olen saanut Liike Nytistä tähän mennessä väärän kuvan. Ehkä Harkimon egoilu keulakuvana kohta pienenee ja liike pääsee asiaan. Ehkä Liike Nyt tuo pian konkretiaa hienoihin periaatteisiinsa. Muuten jäljelle jää vain kädenlämpöinen hämmennys.