Mitä on tietoisuus ja miten se voisi syntyä tietokoneessa tai robotissa, mitä on tekoäly? Tuleeko tekoälyn singulariteetti? Tätä pohtii Pentti O. A. Haikosen kirja Tietoisuus, tekoäly ja robotit. Huimaa asiaa!
Mitä on tietoisuus?
Tietoisuus on Haikosen määritelmän mukaan sitä, että aistien fysikaalisista signaaleista muodostuu laadullisia kokemuksia. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on itse asiassa kova vaatimus. Robotit/koneet tekevät nykyään todella tehokkaasti havaintoja, siis teknisesti. Mutta tietoisuus edellyttäisi yksinkertaisena esimerkkinä sanottuna, että esim. havaitun sähkömagneettisen säteilyn lähde muodostuisi värin kokemukseksi.
Tietoisuus on havaitsemista. Se on tapahtumista, ei substanssia, kuten käden liike. Käsi on mitattavaa materiaa, mutta koettu liike ei.
Haikosen tekstistä kirjan kappaleesta “Perinteisten tietoisuuden selitysten erhe”
Kun aistimme korvan soluilla ilman värähtelyn, siitä tulee mielessämme ääni, joka kuuluu ihmiselle, jonka tunnistamme henkilöksi, joka liittyy mielessämme muistoihin/kokemuksiin. Koemme äänen puheena, joka koostuu sanoista ja virkkeistä, jotka liittyvät kokemuksiin ja muistoihin, joka tuottaa mielessämme tunteita. Jos kuulemme “yötön yö”, niin se herättää valtavan määrän tunteita ja muistoja, kulttuurisia viittauksia, voimme jopa kokea kipua jne.
Tietoisuus on laadullisia kokemuksia. Myös kipu on laadullinen kokemus, ei vain signaalihavainto. Tietoinen voi kokea kipua. Näitä ei myöskään voi fysikaalisesti yksikäsitteisesti mitata. Neuraaliset aktiviteetit voi fysikaalisesti mitata, mutta ei elämyksellisiä tiloja, joita ihminen kokee.
Aikoinaan on esitetty, että tietoisuus vaatii jotain yliluonnista sielua (dualismi jne.) Mutta se ei ole enää uskottavaa nykyisen fysiikan tietämyksen valossa. Miten “aineeton” vuorovaikuttaisi aineellisten aivojen solujen kanssa, konsepti on yksikertaisesti absurdi. Ei Haikonenkaan hae yliluonnollisia selityksiä, eikä pidä tietoisuutta minään aivojen emergenttiä ominaisuutena.
Vapaa tahto ja aivot
Tietoisuuteen liittyy myös vapaan tahdon käsite, sitä on vaikea ohittaa. Emme pysty ennakoimaan ja laskemaan yksilöiden toimintaa. Mutta onko kyseessä vain illuusio vapaasta tahdosta, vaikuttavien muuttujien mittauksessa oleva puute? Toisaalta, ihmisen toimintaa voidaan vaikuttaa, voimme suostutella toisiamme, muutenhan mainonnallakaan ei olisi mitään merkitystä.
Haikonen on sitä mieltä, että ihmisellä ei ole absoluuttisen vapaata tahtoa, mutta on oma tahto. Se on ympäristön signaalien ja aivojen oman prosessoinnin pohjalta muodostuvaa toimintaa, takaisinkytkentä aivoissa vaikuttaa myös paljon. Ei siis täysin riippumaton, mutta ei myöskään täysin ennalta määrätty. Minä voin tämän määritelmän kanssa elää, ei mennä siihen tässä enempää 🙂
Aivot tekevät montaa erilaista asiaa, osan siitä ns. tietoisuuden alapuolella: säätävät verenpainetta, nostelevat karvoja, ohjaavat hengitystä jne. Toisaalta myös luokitellaan hahmoja ja symboleja, haetaan muistista vanhoja assosiaatioita, ennustetaan tulevia havaintoja, tehdään simulointia, kuvitellaan olemattomia jne. Ja kaikkea tätä tapahtuu koko ajan rinnakkain. Aivoille ei ole löydetty yhtä kuvausmallia tai konseptia, joka selittäisi aivojen toiminnan.
Tietoisuutemme merkitsevä ominaisuus on sisäinen puhe, joka lakkaamatta kulkee päässämme ja jäsentää havointojamme ja kokemustamme. Haikonenkin pohtii sen olemusta ja merkitystä, ehkä se on olennainen osa olemistamme ja itsemme tiedostamista.
Tietoisuus koneessa
Filosofit ovat pohtineet jo kauan, onko tietoisuutemme pelkästään hermosolujen ja neuronien tuottama asia, vai edellyttääkö se myös biologista kehoa. Emme tiedä, voiko ihmisen kaltaisen tietoisuuden tuottaa ilman homo sapiens -lajille tyypillistä fyysistä kehoa. Onko tietoisuus itsestä olemassa, jos ei ole tunnetta ja tietoisuutta kehosta. Jos ihminen kokee laadullisiä elämyksiä, niin Haikosen mielestä varmasti myös eläimet, eivät ehkä yhtä laajasti, eivätkä tietenkään samalla tavalla.
Jos korvaisimme aivojemme neuroneja pikku hiljaa digitaalisilla piireillä (onko edes mahdollista), niin muuttuisiko lopulta tietoisuudessamme mikään. Mitä tapahtuisi, jos kytkisimme sitten lopulta digitaalisen systeemin irti kehostamme, olisimmeko edelleen tietoisia vain sähköisenä oliona?
Aivot eivät myöskään ole perinteinen deterministinen tilakone, koska aivot tekevät massiivisesti rinnakkaista prosessointia ja takaisinkytkentää tapahtuu koko ajan havainnoissa ja aistien käsittelyssä, aikaisempien kokemusten pohjalta. Havaintojemme laadullinen kokemus ei ole suoraan johdettavissa signaalista, joita sille syötetään, vaan aivot muokkaavat havaintoja lennossa. Siksi kivun kokemus voi tuntua nautinnolta tai pahalta, riippuen tilanteesta.
Haikonen on tutkinut neuroverkkoja ja on niillä rakentanut robotteja, jotka voivat oppia ympäristöstään ja jotka jopa näyttävät kehittävän yksinkertaisia tunteita kokemansa perusteella. Mutta ei ole ollenkaan selvää, minkälaista niiden alkeellinen tietoisuus on.
Yksi ihmisen tietoisuuden ominaisuus on, että datan käsittely ei ole virheetöntä. Muistomme tuntuvat varmoilta, vaikka todellisuudessa tapahtumat olisivat menneet toisin. Muistamme väärin pankkiryöstäjän paidan värin jne. Aistejamme voidaan hämätä ja aivot kehittävät omiaan, kuten kumikäsi-illuusiossa (video).
Teemme myös laadullisten tulkintojemme takia vääriä tai vaarallisia päätöksiä. Miten suhtautuisimme robottiin, joka ajaa liian lujaa autolla, koska nauttii vauhdista? Sallittaisiinko tällaista? Voiko robotti edes olla aidosti tietoinen, jos se ei tee myös irrationaalisia asioita tunteidensa ohjaamana?
Tekoäly
Tekoäly on tällä hetkellä vain ohjelman suorittamista annettujen syötteiden mukaan. Se voi sääntöjen mukaan käsitellä dataa ja tulla siinä erittäin hyväksi. Se ei saa kuitenkaan saa laadullista kokemusta tekemisestään, se vain laskee. Ei ole eroa, onko laskettavana portviiniä vai punaviiniä, vai orpolapsia.
Mekaaninen symbolien/datan käsittely annetuilla säännöillä ei johda ymmärtämiseen eikä tietoisuuteen. Havainnoilla ei ole koneelle merkitystä, ne eivät liity mihinkään eivätkä herätä tunteita ja assosiaatioita, tietokoneohjelmilla ei ole kulttuuria, perinteitä tai uskomuksia.
Ajattelu ei ole ohjelmakäskyjen mekaanista suorittamista, vaikka kuinkakin nopeasti, vaan se on merkityksillä operoimista.
Haikosen tekstiä kirjan “Tunteet ja mielialat”-luvusta
Jos robotti kykenisi tunteisiin ja kokisi merkityksiä, niin sille syntyisi myös tarpeita. Haikonen heittää ajatuksen seksirobotista, joka alkaisi vaatia orgasmia. Se voisi olla ihmisille vaarallista, kun väsymätön ja kyltymätön robotti vaatisi käyttäjältään yhä enemmän. Pitäisikö roboteille tehdä omia seksileluja joutoajaksi?
Mistä tietäisimme, onko kone tietoinen. Turingin testi on klassinen tapa, mutta Haikonen osoittaa sen toimimattomaksi. Se antaa kyllä tietoisen vaikutelman, mutta ei sen perusteella voi oikeasti tietää tietoisuudesta mitään. Tässä onkin iso ongelma tulevaisuuteen, mistä lähtien robotti olisi tietoinen ja sille kuuluisivat esim. ihmisoikeudet ja juridinen vastuu.
Mitä on tulossa?
Tietoisuuden testaus on vaikea asia, enkä usko, etteikö esim. Turingin testissä tietokone voisi hyvin läpäistäkin monen ihmisen seulan. Meneehän nigerialaiskirjeiden ja spämmiviestien templatetkin monille läpi. Mutta aidosti tietoisen robotin tekemiseen menee vielä aikaa: se edellyttää teknistä kehitystä mekaanisen kehon tekemisessä (haptiikka, raajat…). En usko, että suostumme pitämään jotain laatikon näköistä konetta tietoisena, vaikka se niin väittäisikin, sen pitää näyttää ihmiseltä. Ihminen ei pääse ulkomuodosta ja fyysisyydestä eroon mielikuvissaan, näin väitän.
Tekoäly säilyy tekoälynä, eikä tietoiseksi muutu. Luulen kyllä, että automaattiset autot, aseet ja muut yleistyvät, mutta samalla myös niiden tekemät typerät ja kaavamaiset mokat. Toisaalta, sehän se vasta onkin inhimillistä?
Haikonen ennustaa automaation ja tekoälyn johtavan huomaamatta tekoälyn hiipimiseen kaikeen ja valvomaan kaikkea (jos nyt oikein ymmärsin). Hän vaikuttaa aika pessimistiseltä tulevaisuuden suhteen. Siihen on helppo yhtyä, tätä ovat monet ennustelleet Muskista Hawkingiin.
Itse olen huolestuneena katsellut asejärjestelmien kehitystä. Autonomisia aseita tulee varmasti, vaikka juhlapuheissa muuta puhutaan. Nyt jo droneilla käydään sotaa: ohjataan USA:sta Afganistanissa laukaistavia ohjuksia. Tässä visiovideo, joka on tehty Viron puolustusvoimille, jalkaväen apurobotista. Toisessa kuvitteellisessa videossa drone-parvi hyökkää kaupunkiin. Hurjia juttuja.
Haikosen mukaan ei tule Terminator-elokuvista tuttua singulariteettihetkeä, vaan liumme pikkuhiljaa koneiden orjiksi IoT:n ja ubiikin netin kautta. Varmaa ainakin on, että koneiden tietoisuus on jotain ihan muuta, kuin mitä me sillä ymmärrämme.
Linkit
Pentti A. O. Haikosen Youtube-kanava
Yle, Prisma-ohjelma, kumikäsi-illuusio (Areena)