Ristiretkistä tulee mieleen uljaat ritarti ja veriset piiritykset jossain myyttisella keskiajalla. Mutta mistä oikeasti oli kysymys?
Erilainen historiateos
Aleksi Peuran Uskon ritarit – ristiretkien historiaa on erilainen historiateos. Enkä sano sitä brittiläisesti, vaan positiivisessa mielessä. Se on veijarimaisen kepeällä otteella kirjoittajan Jerusalemiin tekemän matkan ympärille rakennettu tietoteos. Se ei pyrikään olemaan akateemisen tasapuolien ja tyhjentävä esitys, vaan tiivistään selvästi paljon aiheesta lukeneen Peuran oman käsityksen aiheesta tiiviiseen pakettiin. Voin kuvitella, että on vaatinut paljon työtä tiivistää ja saada rakenne toimimaan. Kirjoittaja myös laittaa itsensä likoon hyvin historiankirjoittajalle epätyypillisella tavalla.
Jokaisen luvun alussa on pieni kirjoittajan oma metaosuus, joissa mennään välillä syvällekin ihmisen ja kirjailijan tuskaan – mutta itseironisesti ja nokkelasti. Hihittelimme monia kohtia vaimoni kanssa, kun luin niitä hänellekin. Erittäin virkistävä tapa kirjoittaa historiasta, lukija kiittää ja kumartaa!
Ristiretkien konteksti omassa ajassaan
Ristiretkiksi sanotaan Paavin hyväksynnällä tehtyjä valloitus/seikkailu/pyhiinvaellusretkikuntia, jotka kuninkaat ja muut varakkaat hahmot järjestivät nykyisen Libanonin, Syyrian ja Israelin alueille. Tavoitteena virallisesti yleensä oli Jerusalemin saaminen kristikunnan haltuun. Siitä hyvästä Paavi lupasi osallistujille synnit anteeksi. Maallisempina motiiveina toimivat valloituksista saavat ryöstösaaliit ja uudet läänitykset. Varmasti moni johtaja haki vain mainetta ja mammonaa (ja naisten huomiota?). Vaikea sanoa, mikä oli syistä voimakkain, varmasti yksilöillä oli motiiveina vähän näitä jokaista.
Itselleni mielenkiintoista oli alueen kaupunkien ja elämän taustoitus, jihadin käsitteen historia sekä ristiretkien aikaisten hallitsijoiden tarinat. Uutta oli esim. Salad al-Dinin merkitys ja miten häntä edelleen siteerataan (hän valloitti kolmannen ristiretken aikaan Jerusalemin ja monta muuta kaupunkia). Myös Katolisen kirkon ja maallisen vallan käyttäjien välisestä dynamiikasta tulee paljon mielenkiintoista tuolta ajalta (Richard Leijonamieli muun muassa). Ylipäätään ennen 1200-lukua katolinen kirkko ei ollut vielä kunnolla Paavin hanskassa ja organisaatioltaan yhtenäinen ja tehokas. Monet paavithan olivat vuosisatojen aikana, kauniisti sanottuna, aika maallistunutta possea (Peurakin maitsee tunnetun elostelijapaavin Johannes XII). Ristiretket olivat omalta osaltaan vahvistamassa Paavin ja kirkkovaltion asemaa.
Ensimmäisestä ristiretkestä alkoi pitkä tie
Ensimmäinen ristiretri lähti matkaan 1095 ja niiden katsotaan jatkuneen 1270-luvulle asti. Peura käsittelee kirjassaan pääosin tapahtumia ensimmäisestä ristiretkestä 1200-luvun alkuun. Hän käy läpi maailmankuvaa, uskontojen dynamiikkaa, lännen ja idän välistä taloutta ja monta hahmoa tuon ajan johtajista molemmin puolin. Tuohon aikaan Eurooppa ei ollut mitenkään yksikäsitteisesti johtava valta, vaan islamilainen maailma oli kulttuurillisesti ja sotavoimaltaan vähintään yhtä “kehittynyt”. Isot kaupungit Bagdad ja Mosul olivat suorastaan megaluokan kaupunkeja verrattuna lännen tuppukyliin (Suomen alue taisi olla kartalla enemmänkin merihirviöiden peittämää tyhjää reunusta). Myöskään tekninen ja tieteellinen kehitys ei ollut vielä kääntynyt keskiajalla lännen hyväksi.
“Ongelman ytimessä on kiistä siitä, kenellä on oikeus Pyhän maan alueen hallintaan.”
Aleksi Peura
Ensimmäinen ristiretken eri osaretkikuntiin/joukkoihin tuli mukaan kaiken kaikkiaan 90 000 ihmistä (aikuisia ja lapsiakin). Vuonna 1099 Godefroy de Bouillionin joukot onnistuivat murtamaan kaupungin muurit ja teurastivat ilmeisesti tuhansia. Sen jälkeen Godefroy jäi hallitsemaan Jerusalemia, jonka johdossa jatkoi myöhemmin hänen veljensä.
Kirjassa käydään juurta jaksain läpi monta populaarikulttuurissa ristiretkiin liitettyä asiaa, kuten ritariromantiikkaa tai ylipäätään sitä, minkälainen logistinen ja ajallinen ponnistus oli kyseessä. Ne eivät olleet mitään pikaisia täsmäpommituslentoja satelliiteista tarkkailtuina, vaan vuosia kestäviä rasittavia retkiä. Osa ihmisistä kuoli matkalla, kääntyi takaisin, osa vain kävi kauppaa, osa muonitti ja syötti retkeläisiä, joku jäi asumaan matkalle valloitettuihin kaupnkeihin jne. Myöskään ritari-käsite ei ole yksinkertainen, mukaan mahtui monenlaista soturia ja joukkoa eri yhteiskuntaluokista.
Mikä oli ristiretkien merkitys? Peura ei kirjassaan listaa mitään selkeää omaa listaansa, mutta paljon kulttuurillista, poliittista ja kaupallista kerrostumaa niistä on jäänyt pitkäksi aikaa 1200-luvun jälkeenkin. Ne varmasti vaikuttivat myös asutukseen, koska siihen aikaan isot joukot liikkuivat isoilla alueilla. Ristiretkiä tehtiin myös Baltiaan ja pohjoisemmaksi, sekä tavallaan ristiretkiä oli myöhemmin Iberian niemimaan valloittaminen muslimeilta. Myös konkistadorien valloitukset ja sodat Amerikoissa näyttävät minusta ristiretkien jatkolta (niissä uskonto olikin mukana näkyvästi). Tietynlaista ristiretkeilyä oli varmasti myös USA:n laajentumisessa länteen Appalakkien ja Mississipin yli (manifest destiny ja sen sellaiset ajatukset).
Jerusalem, Jerusalem…
Kaikki ongelmat taitavat kilpistyä Jerusalemiin ja sen myyttiseen merkitykseen ainakin kolmelle (miten ne nyt sitten laskeekaan) isolle uskonnolle. Juutalalaisilla on kaupunkiin paljon koukkuja ensimmäisestä temppelistään lähtien ja heillä onkin Isrealin kautta vahva kiinnitys sen hallintaan nykyäänkin. Tietysti myös kristityillä on omat intohimonsa, ovathan he ikään kuin omille teologisille teilleen lähtenyt juutalaisuuden haara. Tässä yhteydessä tulee mieleen kirjan liiton arkin suomalaisesta etsijästä, josta kirjoitan tarkemmin täällä.
Jerusalem on yksi iso uskonnollinen reliikki
Peura Jerusalemin merkityksestä
Islaminkin sai oman kiinnityksensä kaupunkiin, kun Muhammed lensi Koraanin mukaan taikaratsullaan pitämään palaveria profeettojen kanssa Jerusalemissa. Saman temppelialueen jakavat siis nykyään kolme iso uskontoa eri haaroineen tarkkojen määräysten mukaan. Tarinoissa ja teksteissä seikkailevat parhaimmillaan jopa saman hahmot (jumalakin kai kaiken järjen mukaan pitäisi kaikilla kolmella olla sama?). Alueen poliittis-uskonnollinen soppa on tuleville sukupolvillekin valmiiksi katettu, eikä ristiriidoilta varmasti vältytä jatkossakaan.
Jerusalemin vanhan keskustan nykyinenkin jako eri uskontojen kesken on oikeastaan kolmannen ristiretken perua: sen taistelut hävinnyt Leijonamieli sopi Salad al-Dinin kanssa järjestelystä, jolla kaupunki jäi muslimeille, mutta kaikilla oli oikeus siellä käydä. Nythän kaupunkin on käytännössä juutalaisille (Israel), mutta pyhät paikat on jaettu kaikkien kolmen kesken.
Peura kirjoittaa mainiosti käynneistään Jerusarelmin historiallisilla paikoilla ja kaikesta niihin liittyvästä hallinnollisesta ja byrokraattisesta kikkailusta, joita kolmen uskonnon vuosisatojen saatossa syntynyt tasapaino edellyttää. En ole itse Jerusalemissa käynyt, mutta tämäkään kirja ei vähennä halua siellä vielä vierailla!
Lue lisää
Kirjasta Aleksi Peuran omilla verkkosivuilla
The Crusades: Causes and Goals (World History Encyclopedia)
Ristiretket Wikipediassa (varmasti pääpiirteissään ihan hyvää settiä)
Lisää Saladinista / Salad al-Dinistä (Encyclopedia Britannica)