Espanja on perustuslaillinen monarkia, jonka nykyinen perustuslaki on vuodelta 1978. Francon pitkän diktatuurin jälkeen (1939–1975) luotiin demokraattiset rakenteet ja parlamentti on ylin päättävä elin. Espanjan monarkki on seremoniallinen valtionpäämies, jolla ei ole poliittista valtaa.

Maantiede

Maa-alue on 498 000 neliökilometriä, vähän Ranskaa pienempi, mutta Ruotsia suurempi (Euroopassa sijalla 4). Maailmassa Espanja on sijalla 52: Thaimaan ja Turkmenistanin välissä. Espanjassa on 48,5 miljoonaa ihmistä, 7. eniten Euroopassa, Italian ja Ukrainan välissä. Maailmalla Espanja on väkiluvultaan Etelä-Korean ja Kolumbian tasolla (sijalla 28).

Espanjalla on Kanarian saaret Länsi-Afrikan edustalla ja Baleaarit Välimeressä. Maantieteellisesti hyvin pienet autonomiset kaupungit Ceuta ja Melilla ovat Marokkon puolella Afrikassa. Lisäksi on pari pientä aluetta Marokkon rannikolla ja edustalla, jotka ovat kuuluneet Espanjalle 1400-/1500-luvuilta lähtien. Erikoisin on Peñón de Vélez de la Gomera, joka on vain 1,9 hehtaarin kokoinen! Espanjalla ei ole enää muita “merentakaisia” alueita.

Espanja koostuu nykyään 17 autonomisesta alueesta ja 2 autonomisesta kaupungista. Maata ei lasketa liittovaltioksi (kuten Saksaa tai USA:ta), koska hallinto on kuitenkin enemmän maan parlamentin käsissä. Alueilla on silti omat kansankokouksensa/aluehallituksensa ja ikään kuin miniperustuslait (ns. statuutit).

Espanjan parlamentti

Parlamentti (Cortes Generales) on kaksikamarinen: Edustajainhuone (Congreso de los Diputados) ja Senaatti (Senado). Edustajainhuoneessa on 350 jäsentä ja Senaatissa 260 jäsentä. Molemmat parlamentin kamarit valitaan neljän vuoden välein.

Edustajainhuoneen jäsenmäärä voi myös muuttua, koska perustuslaissa sen koko on määrätty olevan minimissään 300 ja maksimissaan 400 jäsentä(artikla 68). Tarkemmin perustuslaki ei määrittele perusteita edustajien lukumäärälle (ei mitään esim. väkiluvusta tai muusta sellaisesta).

Parlamentin kamarien idea on saman tapainen kuin USA:ssakin, jossa edustajainhuone valitaan pienempien paikallisten vaalipiirien mukaan ja senaattorit edustavat kukin isompaa alueellista jakoa (ikään kuin osa-valtiotasoa).

Vaikka parlamentti on kaksikamarinen, alahuoneella on enemmän valtaa. Kumpikin kamari voi tehdä lakialoitteita. Edustajainhuone kuitenkin mm. valitsee pääministerin ja voi lopulta kävellä senaatin yli päätöksissä. Toisaalta senaatti nimittää osan perustuslakituomioistuimen jäsenistä ja tuomioistuinten tuomareista ja voi hajottaa paikallisparlamentteja. Espanjassa on pitkään keskusteltu, pitäisikö senaattia muuttaa enemmän alueiden edustuksen suuntaan, jolloin liittovaltiomalli vahvistuisi.

Edustajainhuone

Edustajain huoneeseen valitaan tällä hetkellä 350 edustajaan yleisellä ja suoralla vaalilla vaalipiireittäin. Vaalissa käytetään d´Hontin menetelmää.

Vaalipiirit ovat edustajainhuoneenvaalissa 50 provinssia sekä Ceuta ja Melilla, jotka saavat kumpikin yhden edustajan. Loput jaetaan suunnilleen väkiluvun suhteessa provinsseille. Käytännössä Madrid ja Barcelonan alue saavat ison edustuksen parin isoimman kaupungin kanssa.

Äänestäjä äänestää ns. pitkiä listoja puolueiden mukaan, eli ääntä ei anneta henkilölle, kuten Suomessa. Siksi puolueilla on paljon valtaa siihen, kuka pääsee varmimmin läpi puolueen listalta.

Viimeksi vaalit pidettiin 2016 vain puoli vuotta edellisistä vaaleista, koska hallitusta ei saatu millään muodostettua.

Espanjan Senaatti

Senaattiin valitaan noin 260 edustajaa seuraavasti:

• Jokaisesta provinssista äänestetään 4 senaattoria
• Lisäksi jokainen autonominen alue saa valita yhden senaattorin ja lisäksi 1 senaattori jokaista miljoonaa asukasta kohden
• Saarilla on omat kiintiönsä (1–3 senaattoria)
• Autonomiset kaupungit Cella ja Melilla saavat valita 2 senaattoria

Tällä kaavalla Espanjan väkimäärän kasvaessa myös senaattoreiden määrä lisääntyy. Käytännössä alueiden erot ovat aika pienet senaattoreiden määrässä, vaikka niillä olisi isokin ero asukasluvussa. Koska alueet nimittävät lisäksi suoraan osan senaattoreistaä, senaatti on paljon enemmän sidottu maantieteeseen kuin edustajainhuone.

Nykyisessä senaatissa on 265 senaattoria, joista 208 on äänestetty suoraan ja 57 valittu alueiden hallintojen toimesta. Alueiden valitsemat senaattorit voivat vaihtua alueen niin halutessa, äänestetyt istuvat aina 4 vuotta.

Senaattoreista suurin osa valitaan vaalilla, jossa äänestäjät valitsevat puolueiden listoilta 3 ehdokasta. Äänestää voi ehdokkaita useammastakin puolueesta, mutta yleensä äänestäjät valitsevat mieleisensä kolme samasta puolueesta. Senaatin vaalissa puolueiden valta on siis pienempi.

Hallitus

Hallituksen pitää nauttia alahuoneen luottamusta ja yleensä isoimman puolueen puheenjohtaja on pääministeri. Pääministeri on viralliselta titteliltään “hallituksen presidentti”, mutta käytetään yleensä ulkomaiden tyyliin nimitystä pääministeri.

Espanjassa hallituksessa 12 ministeriä ja pääministerin apuna varapääministeri. Hallituksen nimittää kuningas, mutta käytännössä pääministeri valitsee ministerit.

Espanjassa on ollut viime vuosina vaikea muodostaa hallitusta, koska vanhat puoluejaot ovat menneet osin uusiksi.  Taustalla on myös monenlaista mm. korruptioon liittyvää skandaalia, joka on rapauttanut vanhojen puolueiden asemaa. Kuningasperhekin on osallistunut korruptioon ja nykyinen kuningas yrittää pelastaa perheensä mainetta. Hän jopa otti pois siskonsa kuninkaallisen tittelin, koska tämä sai tuomion osana miehensä hämäriä liiketoimia ja korruptiotutkintaa. Espanjassa on siis vähän samanlaista poliittista kiehuntaa kuin Italiassakin, jossa myös on ollut paljon korruptioskandaaleja viime vuosina.

Tuomiovalta

Ylin oikeus on korkein oikeus, jonka tuomarit toimivat 70 ikään asti. Tuomareita on reilu 70 ja heidät on jaettu eri erikoisalueiden mukaisiin kamareihin käsittelemään eri oikeuden alueita. Heidän valitsee oikeuslaitoksen ylin elin, jossa on 5 vuoden kausilla 20 tuomaria (jotka taas valitsee senaatti ja parlamentti yhdessä tietyllä jaolla).

Korkeimman oikeuden alla provinssien ja alueiden tuomioistuimet. Lisäksi niiden päällä, korkeimman oikeuden alla on Madridissa yksi kaikkien alueiden yli toimiva tuomioistuin, joka katsoo tiettyjä vakavampia yli alueiden meneviä tuomioita.

Espanjassa on myös Madridissa istuva perustuslakituomioistuin, jossa on 12 tuomaria, jokainen 9 vuoden toimikaudella. Senaatti nimittää 4, edustajainhuone 4, oikeuslaitos 2 ja hallitus 2 tuomaria. Virallisesti kuningas tekee nimityksen, mutta ei voi valita tuomareita.

Espanjan Paikallishallinto

Ylin taso ovat 17 autonomista aluetta ja 2 autonomista kaupunkia (Ceuta ja Melilla). Alueilla on omat aluehallitukset ja niillä on omia “statuutteja”, jotka antavat omaa päätösvaltaa. Osalla alueista esim. on oma poliisi ja muutakin hallintoa. Alueet myös valitsevat omat edustajansa senaattiin, joten aluehallinnolla on valtaa. Statuuttien säätämisessä myös parlamentilla on sanansa, joten aidosta liittovaltiosta ei ole kyse. Laajin autonomia perustuslain mukaan on Baskimaalla, Katalonialla, Galicialla ja Andalusialla.

Alueiden alla ovat provinssit, joita on 50. Provinsseja on alueiden alla 1–9 kpl. Provinssijako on vanhaa perua, se on käytännössä samanlainen kuin jo vuonna 1833. Silloin maata hallittiin keskusjohtoisesti, mutta nykyinen perustuslaki on enemmän liittovaltion tyylinen autonomisten alueiden kautta. Lähes jokainen provinssi on nimetty sen keskuskaupungin mukaan.

Alin paikallinen taso on kunnat, joita on n. 8100. Osa kunnista on pieniä kyliä, joissa ei ole paria sataa asukasta enempää. Tämä taso muistuttaa paljon Italian kuntatasoa.

Alueiden itsenäistyminen

Kataloniassa ja Baskimaassa on pyrkimyksiä itsenäistyä Espanjasta. Baskimaassa oltiin toteuttamassa itsenäistymistä ihan tosissaan 2004, jolloin Baskit hyväksyivät statuutin, jolla Baskimaa olisi irrotettu omaksi valtiokseen. Se kuitenkin tyrmättiin Espanjan parlamentissa, eikä siihen ole sen jälkeen palattu.

Kataloniassa on viime vuosina vahvistunut itsenäisyysliike ja 2012 Kataloniassa päätettin, että asiasta järjestetään 4 vuoden kuluessa kansanäänestys. Tätä Espanjan parlamentti ei hyväksy ja perustuslaki edellyttäisi sen hyväksyntää äänestykselle. Kataloniassa ollaan pattitilanteessa ja on mielenkiintoista nähdä, saako itsenäisyysliike kasvatettua poliittista painoaan paikallisesti vielä lisää.

Katalonia on väkiluvultaan Bulgarian kokoinen ja Baskimaa Slovenian, mutta talous on molemmissa noita verrokkeja paremmassa kunnossa. Joten paperilla edellytyksen itsenäisyydelle voivat äkkiseltään näyttää hyviltä. Jos Brittien EU-ero menee yhtä huonosti, kuin alkuasetelma antaa tällä hetkellä ymmärtää, niin tuskin se on ainakaan kannustamassa katalaaneja perustamaan uutta valtiota. Mielenkiintoista nähdä!