Miten Pohjois-Koreassa Kimien valta tulee päättymään ja mitä sen tilalle tulee? Tässä muutamia skenaarioita!
Luin Kai Myrbergin kirjan Pohjois-Koreassa vain porsaat ovat onnellisia. Siinä käytiin läpi maan historia Neuvostoliiton kätilöimästä satelliitista omalaatuiseksi diktatuuridynastiaksi, joka kiristää ja pelaa naapureidensa välillä kaihtamatta mitään keinoja. Kirjassa käydään läpi kattavasti Pohjois-Korean systeemiä ja mitä siitä tiedetään. Myös Kimien sukuhistoria käydään tarkasti läpi. Mielenkiintoista oli kirjan loppupuolella oleva analyysi siitä, miten Kimien valta tulee lopulta murtumaan ja mitä tulee tilalle. Autoritaarinen komentotalous ja ihmisten alistaminen eivät voi loputtomasti kestää, koska maa ei enää digiaikana voi pitää poissa ulkomailta tulevaa tietoa ja vaikutteita. Lisäksi talous on valtion tekemien rikosten ja muiden maiden antamien tukien varassa. Energiantuotanto ei toimi ja nälänhätä on nykyään päällä käytännössä jatkuvasti.
Tässä kirjan esittämät skenaariot, miten homma voi kehittyä.
Vaihtoehto 1: Palatsivallankumous
Kim Jong-Un on jatkanut kovaa terroria johdossa, joten voi olla, että sieltä ei vastustusta nouse. Tällä metodilla mm. Stalin ja Mao pysyivät vallassa kuolemaansa asti. Armeija on kuitenkin maassa iso, joten voisiko sieltä nousta vastavoima? Onnistusiko Kimin likvidointi (yrityksiä on ollut Kimien historiassa)? Yksi vaihtoehto on, että Kim kuolee (kuten Stalin) yllättäen ja tilalle tulee joku muu, joka aloittaakin uudistukset. Toisaalta, Kimin sisko on ollut vahvasti veljensä rinnalla, joten hän voisi ottaa ohjat, vaikka veli kuolisi. Hän tuskin voisi muuttaa mitään, kädet taitavat olla jo valmiiksi veressä. Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia!
Vaihtoehto 2: Spontaani kansannousu
Tässä skenaariossa kurjistuminen ja nälänhätän kerta kaikkiaan kääntäisi massat hallintoa vastaan. Jos ruokaa ja elintasoa ei riitä enää edes armeijan alemmille upseereille, niin silloin se voisi painaa vaa´an kansannousulle. Näin kävi lopulta Romanian Ceausesculle. Lopulta kansa alkoikin huutaa seremoniallisessa toripuheessa vastaan! Tällaista ei ole varsinaisesti nähty, vaikka joitakin pienempiä kapinoita on ollut. Ne on tukahdutettu väkivaltaisesti (ainakin Kim Il-Jongin aikaan -92 ja -95). Mutta voiko nälästä ja perustarpeiden puutteesta kärsivä kansa kestää loputtomiin?
Vaihtoehto 3: Muutos Kiinan mukana
Myös Kiinassa on autoritaarinen ja epädemokraattinen hallinto. Jos siellä alkaisi tapahtua joku kansannousu oikein isossa mittakaavassa ja puolueen valta alkaisi murtua, niin se vaikuttaisi varmasti Pohjois-Koreaankin. Kiina on käytännössä nykyään Kimien hallinnon takaaja, ilman sen tukea, homma kaatuisi omaan mahdottomuuteensa. Mutta Kiinassa on netti tiukasti valtion hallussa ja puolueen ote on tiukka, kuten näemme Hong Kongin kaappauksessa ja demokratian lopettamisessa. En itse ainakaan odota tämän vaihtoehdon ihan lähiaikoina realisoituvan, valitettavasti.
Vaihtoehto 4: Sota Etelä-Korean kanssa
Kun sisäpolitiikassa on ongelmia, lähde sotimaan. Tässä vaihtoehdossa sota voisi olla paikallinen Etelä-Korean kanssa, ei siis totaalista sotaa. Mutta se voisi olla riittävä viemään maan resurssin niin tiukoille, että skenaariot 1 tai 2 käynnistyisivät. Tai suurvallat saisivat Kimin luopumaan vallasta vapaaehtoisesti (turvattuja eläkepäiviä vastaan).
Sotaskenaarioista pahin olisi totaalinen sota, johon USA:n olisi myös osallistuttava. Tämä skenaario on niin kauhea, että toivottavasti se jää teorian asteelle. Se päättyisi ennemmin tai myöhemmin Kimin tappioksi, mutta jälki olisi hirvittävää Korean niemimaan asukkaille ja infrastruktuurille. Kim saattaisi jopa käyttää ydinaseita, jos hänellä olisi vielä siinä vaiheessa eliitin ja armeijan johdon tuki. Voisi toki olla, että viimeistään ydinaseisiin tarttuminen voisi käynnistää palatsivallankumouksen ja/tai saada Kiinan ja/tai Venäjän reagoimaan Kimin hallintoa (ja Kimin lähipiiriä) vastaan, koska se tarkoittaisi varmaa tuhoa koko niemimaalle. Ei ole Kiinankaan etu, että Koreat olisivat täysin maan tasalla, ydinaseiden käytöstä puhumattakaan.
BONUS: ns. Idi Amin -malli
Jos Kim Jong-Un tajuaisikin jossain vaiheessa oman tilanteensa mahdottomuuden, nielisi diktaattorin ylpeytensä ja neuvottelisi exit-suunnitelman itselleen ja lähipiirilleen. Hän voisi siirtyä jonnekin sopivaan maahan “eläkkeelle” leikkimään loppuikänsä kuninkaallista hovia (kuten Idi Amin Saudi-Arabiassa). Kim tuskin kääntyy muslimiksi, mutta voisiko Kiina tarttua tällaiseen diiliin, jos länsi antaisi jotain takuita esim. Korean niemimaan pohjoisosan demilitarisoinnista? Tällöin maassa voisi pysyä järjestys ja demokratisoituminen voi alkaa.
Toisaalta, kolmannen polven diktaattori tuskin on enää ns. tässä maailmassa, joten voi olla, että hän ei tilannetta hahmota. Hän saattaa toimia kuten Gaddafi tai Saddam Hussein – ja pitää kiinni fantasioistaan loppuun asti. Tällöin oltaisiin Myrbergin “nollavaihtoehdossa”, eli että kaikki jatkuisi vielä pitkäänkin entisellään. En uskalla ennustaa. Mutta varmaa on, että joskus tuokin hirmuhallinto kaatuu!