Natsit kirjavarkaina

Kirjavarkaat, alaotsikolla Natsi-Saksa kirjoitetun kulttuurin tuhoajana, on ruotsalaisen Anders Rydellin kirjoittama yhteenveto natsien tekemistä kirjastojen ryöstämisestä ja kirjakokoelmien haalimisesta valtaamiltaan alueilta.

Missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta myös ihmisiä. Heinrich Heine, 1820

Kuvat kirjarovioista Berliinissä jokainen muistaa, mutta en hahmottanut natsien kirjoihin kohdistaman toiminnan laajuutta! Natsien pääideologi Alfred Rosenberg organisoi ison kirjojen keräämisen RSHA Amt VII:n (Himmlerin alaista toimintaa) ja ERR:n (Einsatzstab Reichsleiter Rosenberg, puoleorganisaation alla, Rosenbergin itsensä johdossa) kautta.

ERR oli alunperin Rosenbergin haaveileman suuren natsikorkeakoulun organisaatio, mutta sitä ei ehditty saada kunnolla toimintaan, vähän vain aloitetiin Frankfurtissa.

Amt VII oli ideologiseen “tutkimukseen” keskittynyt virasto, jonka palveluksessa oli paljon oppineita natseja (kirjallisuuden tuntijoita, argeologeja jne.) Se teki montaa muutakin asiaa, kirjojen arkistointi ja kerääminen oli vain yksi osa. SS teki kaikenlaista kummallista tutkimusmatkoista kaikenlaiseen tutkimukseen pönkittääkseen rotuteorioitaan ja arjalaisten ylemmyyttä, mm. Pohjolaa koskeva Ahrenerbe-projekti on osa tätä toimintaa (josta on paljon kirjoitettu muualla).

Muuten natsit suhtautuivat juutalaiseen ja muuten poliitisesti arveluttavaan kirjallisuuteen hyvin vihamielisesti ja ihmiset polttivatkin paljon omia kirjojaan, jotta eivät joutuisi viranomaisten hampaisiin. Myös iso joukko kirjailijoita pakeni Saksasta 40-luvun alussa viimeistään.

Ympäri Eurooppaa

Natsit keräsivät lopulta miljoonia kirjoja ympäri Eurooppaa, Venäjää ja Ukrainaa. Ensin molemmat organisaatio keräsivät niitä pääosin Berliiniin mm. takavarikoimiinsa vapaamuurareiden tiloihin ja muihin kiinteistöihin. Niitä alettiin luetteloida ja siihen työhön pakotettiin myös paljon juutalaisia, jotka tunsivat takavarikoitua juutalaista kirjallisuutta. Vuonna 1943 pommitukset alkoivat kunnolla Saksan kaupungeissa ja kirjojakin alettiin evakuoida pois Berliinitä. Amt VII siirti arkistojaan SS:n hallussa oleviin linnoihin mm. Sleesiaan ja Itävaltaan. ERR siirsi varastojaan Frankfurtin pohjoispuolella olevaan Hungeniin ja nykyisessä Puolassa olevaan Ratiboriin (jossa oli sopiva linna hyvällä etäisyydellä Berliinistä ja Wienistä).

Suursodasta huolimatta Rosenbergin ja Amt VII:n tutkijat elivät omassa kuplassaan ilmeisesti ihan kuin sotaa ei olisikaan. Ratiborissakin pidettiin vielä keväällä 1944 kuvien perusteella hieno näyttely kirjoista ja dokumenteista – ja todisteltiin juutalaisten maailmanlaajuisen salaliiton olemassaoloa. Amt VII:ssä tehtiin myös okkultistisestä kirjallisuudesta kirjastoa, tämä liittyi Himmlerin ja SS:n mystiikkatouhuihin. Isossa maassa resursseja voi kaapata moneen hullutukseen sodankin aikana, jos vain suhteet menevät riittävän korkealle!

Sodan jälkeen

Sodan jälkeen osa kirjavarastoista oli täysin oman onnensa nojassa: valtavia varastoja löytyi pitkin Saksan valtaamia alueita. Osan NL vei omiin varastoihinsa, osa päätyi liittoutuneille (mm. edellä mainittu Hungen) ja osa unohtui sinne sun tänne sodan kaaoksessa. Kirjassa on yksi kuva valtavasta varastosta, joka näyttää ihan Indiana Jones -elokuvan kuuluisalta loppukohtaukselta valtavine puulaatikkokasoineen.

Myös NL hukkasi paljon kirjoja, koska evakuoitua tavaraa kuljetettiin valtavia määriä kiireessä junilla Neuvostoliittoon. Kirjat eivät varmasti olleet tärkeimpiä asioita (tehtaat, koneet jne. menivät edelle). 1990 tuli Venäjällä ilmi yhden varaston kohtalo: noin 2,5 miljoonaa kirjaa oli unohtunut vanhaan kirkkoon Moskovan kulmilla ja kirjat olivat muuttuneet mätäneväksi massaksi.

Kirjoja päätyi ympäri Venäjää eri kirjastoihin hajalleen ja osan alkuperä on jo varmasti aikoja sitten unohtunut. Länteen myös salakuljetettiin arvokkaita juutalaisia kirjoja NL:stä juutalaisten omin voimin, mutta paljon on hukkunut tai voi olla vieläkin Venäjän varastoissa. Venäjä on myös käynyt ovelasti kauppaa sotasaaliiksi saamallaan kulttuuriperinnöllä: valtion on vaihtanut ja myynyt myös kirjoja ja dokumenttiarkistoja. Jeltsinin kaudella myös jonkin verran palautettiin kirjoja, mutta sitä vaihetta ei kestänyt kauan.

One Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *