Matkalla laivalle Travemündeen poikkesin myös Hampurin Kunsthallessa. Se on vanha museo aivan Hampurin keskustassa, jossa on sekä vanhaa että uutta taidetta.
Nykytaide
Museoon on rakennettu moderni osa, joka on pyhitetty nykytaiteelle. Siellä oli vaihtuvana näyttelynä brasilialaisen Jose Dávilan näyttely The Elephant and the feather. Pysyvästä kokeelmasta oli poimittu pariin kerrokseen töitä esille teemalla “Honey, I rearranged the collection”.
Dávilan teoksista pidin. Oivaltavia, veistosmaisia töitä, vaikka tavallaan hirveän yksikertaisia, ei mitään erikoisia materiaaleja tai monimutakaisia koneita. Hän leikkii mm. lasilla ja kivellä ja rakentaa niistä eräänlaisia moderneja himmeleitä, jotka näyttävät äkkiseltään mahdottomilta.
Pysyvästä näyttelystä ei oikein jäänyt mitään erityistä mieleen. Jos vertaa Lyonin kokoelmaan ja miten se oli tuotu esille, niin tämä oli aika virkamiesmäinen ja vähän pliisu. Tarvisen enemmän verta ja suolenpätkiä, provosointia! 🙂
Vanha taide
Päänäyttelynä oli Anite Rée:n retrospektiivi. Itselleni oli uusi taiteilija, jolla oli ilmeisesti ollut Hampurin ja Saksaan taiteelle merkitystä ja hän oli ollut mukana 1900-luvun vaihteen taiteen muutoksessa. Kovasti työt näyttivätkin aikansa tyyliin sopivilta ja tunnisti heti, missä ajassa liikutaan. Hänestä jäi mieleen, että hänkin oli joutunut natsien sensuroimaksi ja hän tappoi itsensä 1933.
Toinen vanhan taiteen näyttely oli Claude Lorrainin 1600-luvulla tekemiä piirroksia, pääasiassa maisemia. Hän oli ilmeisesti vaikuttanut maisemamaalaukseen aikanaan. Taulut ovat pieniä, musteella ja hiilellä pääasiassa tehtyjä. Minulle ei tuo nyt iskenyt, mutta varmasti on ollut aikoinaan merkittävä uudistaja.
Muu Hampurin museosta oli perinteisempää museomeininkiä: maalauksia vanhahtavasti saleissa ripustettuina juhlallisesti vieretysten. Barokkia ja vanhempiakin maalauksia, ei mitään todellisia erikoisuuksia sinänsä jäänyt mieleen.
Itselleni ehkä mielenkiintoisin oli yksi Francis Baconin muotokuvaversio. Museossa oli myös jokuen Picasso ja lukuisia impressionisteja ja ekspressionisteja. Sain vain Pariisissa hemmoteltua itseni pilalle noiden osalta, joten vaikea oli ylittää sitä 🙂
Kannatta käydä, jos ohi kulkee, erityisesti nykytaiteen puolesta. Lippu maksoi 14 euroa, eli ei ole mitenkään halpa museo.