Persujen yllätyksellisen puoluekokouksen ja eduskuntaryhmän hajoamisen jälkeen on aika arvailla, miten tässä tulee käymään. Kumpi puoli voittaa persujen poliittisessa pesänjaossa?
Vanhat persut
Puheenjohtaja Halla-Aho teki vallankumouksensa kokoamalla kannatuksen ilmeisesti puolueen nuoremmasta ja miehisemmästä jäsenkunnasta. H-A rakensi oman näkyvyytensä, viestinsä ja kannattakuntansa blogillaan ja somella. Kulma on nationalistinen ja ulkomaalaisvastainen. EU:ta vastustetaan, islamia haukutaan, eri värisiä katsotaan alas päin ja vanhaa poliittista eliittiä halveksutaan (puolueesta riippumatta).
Rasistiporukan vahvuutta Soini ei ilmeisesti tajunnut ajoissa, vaan yritti vain hyödyntää sitä puolueen kannatuksen nostamisessa mahdollisimman hyvin. Tuskinpa jytkyä olisi ilman H-A:n siiven toimintaa tullut. Soinista ja puolueen tilanteen muutoksesta kirjoittaa hyvin Yrjö Rautio kolumnissaan täällä.
Kun kirjoitan tätä, niin vanhaan ryhmään on jo palannut takaisin Kike Elomaa ja Maria Juvonen. He tuskin jäävät ainoiksi palaajiksi. Lisäksi Veera Ruoho on loikannut Kokoomukseen ja persuryhmään Hanna Mäntylän tilalle nouseva Torvinen loikkasi uuteen ryhmään. Persuryhmässä on siis 16 edustajaa ja Uudessa vaihtoehdossa (puoluettahan ei vielä ole) 19 edustajaa.
Arvoitus on vielä, miten puolueorganisaation muutos tapahtuu. Irtautuuko osa paikallistason aktiiveista uuden puolueen taaksi. Tässä ainakin vanhan puolueen rahalliset resurssit auttavat heitä. Myös puoluetoimiston koneisto on vanhan puolueen käsissä ja kaikki sen viestintäkanavat. Niissä onkin rummutettu irtautujille negatiivista viestiä koko ajan.
Uudet persut
Uusi vaihtoehto, eli tuleva Sininen tulevaisuus -puolue, tekivät komean liikkeen puoluekokouksen jälkeen. He vieläpä säilyttivät hallituspaikkansa ja 5 ministeriä. Ryhmän puheenjohtajana on Simon Elo ja Soini on omien sanojensa mukaan vain riviedustaja. Uskoo ken uskoo, mutta on hän ainakin ollut julkisesti hiljaa ryhmän erosta lähtien.
Uusi ryhmä ei saa enää mitään puoluetukea, koska Soinin ajaman lainmuutoksen takia ryhmästä eronneet eivät enää saa puoluetukia mukaansa, vaan se jää vanhalle ryhmälle. Tämä tarkoittaa parin miljoonan vuosisummaa, koska puoleen saama tuki on 6 miljoonaa vuodessa (puoluetuki ja puolueen lehdistötuki on Suomessa iso!).
Viestintään on uudella puolueella huonommat resurssit ja soinilainen perintö ei somea arvosta: Soinihan oikein on ylpeillyt sillä, että ei ole FB:ssä tai Twitterissä. Nyt sitä osaamista tarvittaisiin, koska lehtimainoksia ei taida olla vara ostaa.
Uudelle puolueells on jo alettu keräämään kannattajakortteja verkkosivuilla. Seuraaviin vaaleihin on aikaa, mutta puolueen perustamisen ohessa pitäisi samalla ehtiä myös rakentaa organisaatiota ja valmistautua vaaleihin – ja kerätä rahaa. Ei ole helppoa!
Tukisäätiö
Perussuomalaisten tukisäätiö omistaa puoluetoimiston tilat Erottajalla. Puolue on maksanut vuokraa tiloista, ja säätiö on sillä lyhentänyt tilojen ostamisesta tullutta velkaansa. Tämä järjestely on tehty nimenomaan vanhojan smp:läisten toimesta ja nyt sille onkin käyttöä heidän pelivälineenään.
Milloinkahan puolue lähtee tiloista, jotka omistaa säätiö, joka on siis nyt lähtijöiden käsissä (soinilaiset). Ilmeisesti puolue on maksanut vuokralaisena kuitenkin miljoonan remontin tiloihin, joten aivan ilmoitusasia ei vuokrasopimuksen irtisanominenkaan varmaan ole. Pystyykö uusi puolue hankkimaan rahoitusta sen verran, että saa säätiön tilat vuokrattua säätiöltä itselleen? Joutuuko säätiö tekemään sääntömuutoksia, jotta voikin tukea vain uutta puoluetta?
Miten tässä käy?
Lupasin jo, etten ennusta persujen kuvioista enää mitään, mutta kiusaus on liian suuri! 🙂
Mikä on uuden puolueen olennainen viesti, mikä sen erottaa muista? Halla-ahon persuilla se voisi olla selkeä ja saattavat vain radikalisoida viestiä lisää, jolloin me vs. muut -asetelma vahvistaa omaa ryhmähenkeä. Kovin on tosin miehinen, äkäinen ja synkkä viesti. Vanhoilla persuilla on käytössään puolueen olemassa olevat viestintäresurssit ja tunnettuus, joten sen on helpompi rummuttaa viestiään. Äänestäjille tunnettuus on jo olemassa, kaikki eivät ole edes vielä huomanneet, että puolue on kriisissä. Voi myös olla, että H-A:n persut käyttävät presidentinvaaleja organisaationsa ja kannatuksensa lujittamiseen, omasta ehdokkaasta on puhuttu (olisiko sen oltava H-A?). En tosin kyllä jaksa uskoa, että heidän agendallaan millään saisi 10% enempää kerättyä seuraavissa vaaleissa.
Sinisen tulevaisuuden on vaikea muodostaa omaa linjaa, koska se on tiukasti hallitusohjelmaan sitoutunut, eikä sillä ole varaa keikuttaa venettä mitenkään. EU-vastustus ei ole mahdollista. Maahanmuuttopolitiikka ei kiristy. Eliitin vastustajaksi on vaikea ryhtyä, kun on itse hallituksessa ja Soinin poppoota on helppo syyttää asiansa myymisestä ministerinpestien takia. Joku vitsaisi, että uuden puolueen ohjelma on helppo kirjoittaa: copy-pastea vain hallitusohjelmasta 🙂
Soini saattaa tosin nyt ensin puoli vuotta levättyään yllättää ja kiertää maakuntia vaalityössä sen verran ahkerasti, että uusikin puolue 5–8 prosenttia kannatusta saa. Mutta vaikea on puoluetta rakentaa, koska ei oikein ole tilaa muodostaa selkeää omaa viestiä ja erottua muista hallituspuolueista. Keskustan maaseutukonservatiivit ovat kovin lähellä.
Minusta tuntuu, että keskusta on puolueista se isoin voittaja, kun jaetaan persuista nyt eronneiden ääniä. Sininen tulevaisuus tuntuu retoriikaltaan ihan jonkun pihtiputaan ABC:n paikallisparlamentin mutinalta: “EU vei meiltä itsenäisyyden… Helsingissä vain juodaan lattea ja pojatkaan ei enää saa olla poikia…”. Se on perinteistä maalaiskeskustaloista puheenpartta. Eivät sen mutisivat mitään radikaaleja ole mihinkään suuntaan, vain vähän maalaisia konservatiiveja – ja juuri siksi Keskustan omittavissa takaisin. Tietysti osa myös jää vain kotiin seuraavissa vaaleissa (tosin teuvohakkaraiset auttavat juuri tämän vuodon tilkitsemisessä).
Mielenkiintoinen politiikan vuosi ja seuraavat vaalit tulossa!