Ranskassa poliisi ja armeija näkyvät monella tasolla ja nimellä. Mikä on Gendarmerie, mitä eri poliiseja on? Miten Muukalaislegioona nykyään toimii ja montako ydinasetta Ranskalla on?

Poliisi Ranskassa

Poliisi on jaettu kansalliseen ja paikalliseen poliisiin:

• Police Nationale, joka on perustettu jo 1812 ja sain muotonsa 1966. Se on sisäministeriön alainen ja vastaa pääasiassa kaupunkialueista. Siihen kuuluu n. 150 000 henkeä.
• Police Municipale on paikallispoliisi, joka on uusin kolmesta poliisijoukosta. Se on paikallisen pormestarin alainen poliisi, joka hoitaa paikallita järjestyksenpitoa, liikenteenvalontaa ja auttaa muita viranomaisia tarpeen mukaan. Siihen kuuluu vajaa 20 000 henkeä.

Lisäksi on kansalliselta tasolta johdettu Gendarmerie Nationale, joka on itse asiassa vanhin turvallisuudesta huolehtiva joukkoa. Se osa armeijaa, mutta on myös osin sisäministeriön alainen. Siihen kuuluu n. 100 000 henkeä, joista osa on reserviläisiä. Gendarmerie toimii isojen kaupunkien ulkopuolella, mutta osallistuu myös puolustusvoimien toimintaan ja tärkeiden kohteiden suojaukseen. Se toimii myös merantakaisilla alueilla. Sen osia on ollut myös ulkomailla armeijan mukana. Gendarmeriella on sotilaallista kalustoa ja varustusta ja siihen kuuluun mm. GIGN-erikoisjoukko. Gendarmeriella on myös kyberturvallisuusyksikkö.

Ranskan armeija

Ranskassa asevoimat on ammattiarmeija (muutos tehty 1997). Asevoimat jakautuvat 5 osaan:

• Armée de Terre (maavoimat), johon kuuluu n. 110 000 henkeä. Siihen kuuluu erikoisyksiköitä, jalkaväkeä jne. Taistelupanssarivaunu Leclerc on ranskalaisten omaa tekoa ja ilmeisen moderni laite. Sillä on myös Eurocopter Tiger-taisteluhelikoptereita.
• Armée de L’Air (ilmavoimat). Siihen kuuluu 41 000 henkeä. Ilmavoimilla on n. 100 Rafale-hävittäjää ja saman verran vanhempia Mirageja.
• Marine Nationale (merivoimat), joihin kuuluu n. 36 000 henkeä. Sillä on myös ilmakalustoa, sukellusveneitä ja yksi vanha lentotukialus Charles de Gaulle. Merivoimiin kuuluu myös ydinpelotetta ylläpitävät sukellusveneet.
• Gendarmerie Nationale, ks. edellinen kohta poiisivoimista, n. 100 000 henkeä.
• Garde Nationale (rajavartiojoukot). Nykyinen joukko on perustettu 2016 ja siihen kuuluu jo n. 75 000 henkeä (tavoite päästä n. 86 000 henkeen 2018). Pääasiassa on rekrytoitu armeijan reserveistä ja muualta turva-alalta. Vastaava joukko on ollut 1800-luvun lopulle, mutta se lakkautettiin Preussinsodan jälkeen.

Upseeristo koulutetaan Ranskan sotilasakatemiassa, Les écoles de Saint-Cyr Coëtquidan (ESM). Armeijalla on tukikohtia ja koulutuskeskuksia ympäri Ranskaa ja merentakaisia alueita. Lisäksi se tietysti toimii Naton ja liittolaismaiden tukikohdissa ympäri maailmaa.

Lisäksi on muodostettu armeijan reservi, johon kuuluu entisiä armeijan käyneitä (ennen vuotta 1997) ja nuorempia uusia vapaaehtoisia. Uusi reserviläistoiminta organisoitu Réserve Citoyenne-toiminnaksi armeijan avuksi eri tehtäviin. Citoyenne-toiminta vastaa kai karkeasti ottaen suomalaista reserviläistoimintaa esim. maakuntajoukoissa, mutta painottuu kai siivilitehtäviin. Reservissä on mukana yhteensä 70 000 henkeä.

Ranskan armeija on juuri valinnut uudeksi rynnäkkökivääriksi HK 416:n, joka korvaa pitkään käytössä olleen ranskalaisen FAMASin (joka on suomalaisen silmään erikoisen näköinen bullpup-kivääri). FAMASissa ei voinut käyttää standardia NATO-panosta, vaan se vaati teräshylsyä.

Kuten muuallakin Euroopassa, Ranskan perinteinen asevoima on yllättävän pieni. Tällä hetkellä ei kai Ranskakaan kovin montaa taistelevaa rykmenttiä saisi mobilisoitua, jos tosi tilanne tulisi äkkiä. Eli sikäli on Ranskankin puolustus täysin Naton (ja siis USA:n) varassa.

Ranskan ydinaseet

Ranska halusi suurvalliksi ja oman ydinase oli tärkeä osa sitä. Maa teki viimein ensimmäisen ydinkokeensa 1960. Projekti söi valtavasti resursseja, eikä olisi onnistunut ilman merkittävää USA:n apua.

Ranskan ydinsukellusvene Le Terrible

Ranskalla on tällä hetkellä 300 ydinkärkeä, jotka sopivat joko sukellusveneestä tai ilmasta laukaistaviin ohjuksiin. Maasta laukaistavia ydinohjuksia Ranskalla ei enää ole. Ranskan doktriinin mukaan sillä on aina yksi sen neljästä strategisesta ydinsukellusveneestä valmiudessa Atlantilla.

Muukalaislegioona

Ranskan myyttinen Muukalaislegioona, La Légion étrangère, on hyvin erikoinen yksikkö maavoimissa. Sillä on pitkä histria Ranskan etujen ajamisessa erityisesti Ranskan alusmaissa ympäri maailmaa. Se on usein ollut se ensimmäinen ja viimeinen nyrkki, joka Ranskalta on paikalla, kun Ranska johonkin konfliktiin on sekaantunut.

Se perustettiin turvaamaan Ranskan kolonialistisia etuja 1831 Algeriassa ja on sen jälkeen kokenut muutoksen ammattimaiseksi erikoisjoukoksi, joka voidaan heittää nopeasti tilanteisiin. Sillä on nykyään n. 150 kansalaisuutta. Kolmen vuoden palveluksen jälkeen voi nykyään hakea Ranskan kansalaisuutta ja taisteluissa haavoittuneet/kuolleet saavat automaattisesti kansalaisuuden, “Français par le sang versé“.

Legioonaan voi hakea periaatteessa kuka hyvänsä ilmoittautumalla legioonan rekrytointipoisteillä, joita on ympäri Ranskaa, mutta myös ulkomailla. Rekrytointisivusto palvelee 12 kielellä, joista yksi on suomi. Korkeintaan 39-vuoden ikäisenä voi hakeutua palvelukseen: vaaditaan oma passi, omalla äidinkielellä luku- ja kirjoitustaito sekä kohtuullinen fyysinen kunto. Eikaisemmin taustalla ei ollut väliä, vaan legioonaan saattui hakea ikään kuin “uutena alkana”. Nykyään taustat kyllä tarkistetaan, eikä ketä tahansa kelpuuteta nykyiseen eliittijoukkoon.

Asumme Lyonin keskustassa Rhônen rannalla ja joen toisella puolella on lähin Legioonan kasarmi ja rekrypiste. Lenkkeilen siitä usein ohi ja rakennuksen edessä roikkuu jatkuvasti iso mainoslakana.

Muukalaislegioona on osa armeijaa, mutta sen jäsenet eivät vanno sotilasvalaa Ranskalle vaan legioonalle itselleen. Tämä tekee joukosta poikkeuksellisen yksikön, joka on myös kai hengeltään hyvin tiivis ja omapäinen. Legioonalaisia olikin mukana mm. 1960-luvun sotilasvallankaappausyrityksessä ja joukko oli lähellä tulla kokonaan hajotetuksi. Legioona toimii nykyään paljon Afrikan konflikteissa (viime aikoina näkynyt uutisissa Malista) ja tietysti mm. Afganistanissa. Legioonaan kuuluu nykyään vajaa 8 000 sotilasta, eli isosta joukosta ei ole kyse, mutta se on hyvin koulutettu ja taistelukokemusta on paljon.

Itselleni on jäänyt mieleen erityisesti jäätävät kuvaukset Ruandan kansanmurhan kaoottisista alkuvaiheista, kun legioona oli viimeisten joukossa suojelemassa ulkomaalaisten evakuointia ja turvaamassa lentokenttän toiminnan. YK-joukotkin komennettiin alta pois ja ne joutuivat jättämään paikallisia ihmisiä käytännössä varmaan kuolemaan.