Kirjoitin Ranskan vaalisysteemistä ja samalla eksyin verkossa manner-Ranskan ulkopuolisille alueille. Myös eräs ystäväni seilaa parhaillaan purjeveneellä mailman ympäri ja on nyt Ranskan Polynesiassa. Alueita on päätynyt Ranskalle siirtomaa-aikojen jäljiltä ja myös merille tehtyjen tutkimusmatkojen aikana. Niitä on vähän joka puolella palloa ja Ranska pitää niistä edelleen tiukasti kiinni, alueille on ihan oma ministeriökin. Ministeriön sivujen mukaan “merien takana” asuu 2,6 miljoonaa asukasta.
Kuvassa merentakaiset alueet (Les Outre-mer), kuva on täältä. Lisäksi on Antarktiksen sektori, Adélie-maa, joka on Ranskan hallussa (tosin sen kansainvälinen asema ei ole ihan selvä).
DOM-alueet: Hallinnollisesti nämä alueet (DOM, département d’outre-mer) ovat osa on Ranskan alueita siinä kuin mikä tahansa manner-Ranskan osa Euroopassa. Nämä 5 aluetta ovat : Ranskan Guayana, Guadeloupe, Martinique, Mayotte ja Réunion. Niillä on edustus parlamentissa ja niistä äänestään myös EU-vaaleissa.
COM-alueet: COMeiksi (collectivité d’outre-mer) lasketaan hallinnollisesti Ranskan Polynesia, St. Barthélemy, St. Martin, St. Pierre et Miquelon ja Wallis et Futuna. Näistä vain St. Martin on osa EU:ta.
Ranskan Polynesia on pinta-alaltaan valtava alue (vähän maata tosin) ja sillä on laajin itsehallinto, jopa oma presidentti ja parlamentti. Atlantin puolen COMit käyttävät suoraan euroa, mutta Tyynenmeren COMit käyttävät CPF-frangia. CPF-frangi on sidottu nykyään kiinteällä kurssilla euroon, mutta sillä on edelleen omat setelit ja kolikot. Ranskan ydinkokeita on tehty pääasiassa Moruroan atollilla aina vuoteen 1996 asti (maalla testejä on tehty myös Algerian aavikolla).
Mielenkiintoinen yksityiskohta historiasta on, että St. Barthélemy oli pitkän aikaa Ruotsin hallussa (1784–1878). Se vaihdettiin kauppaoikeuksiin Ranskalta. Ruotsihan yritti viritellä siirtomaiden hankintaa 1700-luulla ja onnistui pieniä sillanpäitä saamaankin. Saaren isoin kaupungi on Gustavia, Kustaa III:n mukaan. Lopulta saari kuitenkin päätyi takaisin Ranskalle ja ensin osaksi Guadeloupea. Ruotsi pyöritti oman yhtiön (Svenska Västindiska Kompaniet) kautta orjakauppaa Afrikan ja Karibian välillä kuten isommatkin maat. Kansanäänestyksessä 2003 saari halusi itsenäisemmäksi ja vuodesta 2007 asti se on ollut oma COM, jolla on myös yksi senaattorin paikka Pariisissa.
Australian ja Antarktiksen maihin (Terres australes et antarctiques françaises) kuuluu syrjäisiä saaria Afrikan ja Antarktiksen välillä. Tähän osastoon ei tosin lueta Clippertonin saarta kaukana Meksikon edustalla. Se on asumaton atolli, joka on Ranskan valtion omistuksessa, eikä siellä asu ketään.
Uusi Kaledonia kuului Britannialle, sen löysi Cook reissuillaan. Mutta Ranska otti sen haltuunsa 1853 ja teki siitä vankisiirtolan. Sinne on viety aikojen saatossa kuluessa jopa 22 000 vankia. Toisen maailmansodan aikaan saarilla oli merkitystä liittoutuneiden tukikohtana, vaikka saari oli ensin Vichyn hallinnon puolella (kuten Wallis ja Futunakin). Nyt siellä näyttäisi olevan käynnissä itsenäistymisprosessi ja siitä voi parin vuoden sisällä tulla oma valtio.