Eilen 12.9.2017 oli Ranskassa mielenosoituksia presidentti Macronin ajamaa työlainsäädännön uudistusta vastaan. Täällä Lyonissakin oli iso marssi, joka meni kaupungin läpi ja päättyi Bellecour-aukiolle jonkin matkan päähän asunnostamme. Paikallislehden live-seurannan kuvissa näkyi tuhansia ihmisiä, megafoneja ja punalippujakin. Kävin katsomassa mielenosoituspaikkaa, mutta ehdin siihen vasta lähempänä kuutta illalla, jolloin tilanne oli jo ohi ja aukion keskellä ratsasti enää vain vanha Aurinkokuninkaan patsas. Työaika oli mielenosoittajilta jo päättynyt.

Le Code du Travail

Ranskassa työelämää säätelee työlainsäädäntö, le code du travail. Se on vuosisadan alusta lähtien tipoittain syntynyt lakipaketti, johon on lisätty vuosikymmenien saatossa yhä enemmän ja enemmän pykäliä ja määritelmiä. Nykyään kukaan asiaan pitkällisesti perehtynyt ei pysty enää sitä tulkisemaan. Sen uudistamisesta nyt kiistellään.

Selasin läheisessä Fnacissa kyseistä lakikirjaa. Onhan se aikamoinen ilmestys: painaa pari kiloa ja ohuita sivuja pienellä präntillä on melkein 3000.

Macron on viemässä läpi muutosta, jossa vanha laki uudistettaisiin ja työelämän tilanteisiin saataisiin selkeämmät pelisäännöt. Nyt on käsittääkseni etukäteen vaikea tietää, miten esim. irtisanomistilateissa tulee lopulta käymään. Yritys saattaa joutua korvausvastuuseen, vaikka olisi irtisanomassa työntekijöitään melkein konkurssin partaalla, tai vaikka työntekijät olisivat itse irtisanoutuneet. Tarkoitus on tehdä keskusjohtoisesta ja ammattiyhdistysliikekeskeisestä systeemistä joustavampi, läpinäkyvämpi ja paikallisempi.

Tarkemmin uudistuksen kohdista löytyy ranskaksi mm. Le Mondessa täältä ja Les Echosissa täältä. Omalla säälittävällä kielitaidollani jouduin tavaamaan noita kaikessa rauhassa, mutta pääkohdat tulivat sentään selviksi 🙂

Nykysysteemissä työsopimuksista ja mm. irtisanomistilanteista käydään vääntöä työoikeuksissa (conseil de prud´hommes). Oikeuksia on yhteensä pari sataa: suurin osa paikallistasolla ja ylin oikeus Pariisissa. Etukäteen on vaikea ennustaa, mitä kiistatilanteista oikeudet lopulta päättävät, koska laki on niin monitulkintainen. Henkilöstömäärän kasvamisen mukana tulee tiettyinä portaina lisää velvoitteita ja yrityksissä se on pullonkaulana kasvulle.

Mitä tästä voisi oppia?

Miten Ranskan uudistus vaikuttaa muualle? Selvää on, että muuallakin Euroopassa on tarvetta uudistaa työelämän lainsäädäntöä ja Ranskan esimerkki varmasti vaikuttaa muihinkin. Ranskassa puhutaan siitä, miten laki ei enää vastaa nykypäivän työelämää , vaan on kiinni vanhassa teollisessa työssä. Samaa ongelmaa on myös muissa maissa. Varmasti Italia ja Espanja tarvitsisivat uudistuksia yhtä kipeästi: niissä nuorisotyöttömyys on vielä pahempi kuin Ranskassa.

Suomessa ei työlainsäädäntö ole ollenkaan niin monimutkainen ja monitulkintainen kuin Ranskassa. Työsopimuslaki, työaikalaki ja työturvallisuuslaki jotka ovat perusta työelämän säätelylle, ovat ihan normaalin ihmisen luettavaa tekstiä. En näe niissä sinällään isoja ongelmia. Pientä viilausta palkanlaskennan helpottamiseksi olisi syytä tehdä, mutta ne ovat ehkä enemmän teknisiä muutoksia, eivät poliittisia kiistakohtia. Ehkä YT-laki on se, jota kannattaisi miettiä uudestaan: en ole ollenkaan varma, palveleeko se nykyisellään oikein kenenkään intressejä.

Suomen erikoisuudet

Suomessa systeemin tekee monimutkaiseksi yleissitovien työehtosopimusten järjestelmä, joka on sekava ja syntynyt samaan tapaan vuosien saatossa kerrostuen kuten Ranskan työlainsäädäntö. Nyt lähes 180 yleissitovien TESien (Finlex) kesken on erilaisia tulkintoja ja käytäntöjä, jotka hankaloittavat palkanlaskentaa kohtuuttomasti. Käytännössä jokainen TES pitää lukea tarkasti erikseen ja miettiä, miten sitä tulkitaan ja miten sen mukaan pitää yrityksessä toimia. Sopimusten sopijaosapuolet eivät myöskään edusta koko työelämää, vaikka sopimukset velvoittavatkin lopulta kaikkia, myös aivan pienimpiä ja satunnaisimpia työnantajia (kuten kotitalouksien satunnaiset työt). Tämä systeemi pitäisi uudistaa ja tehdä siitä läpinäkyvämpi ja harmonisoida sopimuksien sisältöjä keskenään.

Myös sosiaaliturvan ja työlainsäädännön yhteispeli pitäisi miettiä uudestaan. Suomen työttömyysturva (varsinkin ansiosidonnainen turva) on monimutkainen, eikä ole tällä hetkellä tasa-arvoinen kaikkien työn muotojen suhteen. Ihmisiä lokeroidaan hallinnollisiin siiloihin, joiden rajoja ei kannata ylittää. Tämä pitäisi myös laittaa kuntoon. Tässä kannattaisi miettiä ansioturvan siirtämistä täysin TVR:n vastuulle ja kattamalla kulut tasapuolisesti TVR-maksuilla kaikilta, ilman erillistä työttömyyskassajärjestelmää.

Tästä kaikesta toivoisi avointa keskustelua. Ei ole järkevää, että kiistetään työelämän muutos teollisesta työstä kohti immateriaalista työtä, eikä tehdä mitään. En olisi vaatimassa mitään laissez-faire -mallia, jossa työehdoille ei ole mitään sääntelyä tai yhteisiä toimintamlleja. Haluaisin läpinäkyvää, eri työmuotojen ja yksilöiden tilanteiden suhteen tasa-arvoista mallia, jossa työehdoista ja palkoista voidaan sopia joustavasti. Tarvitaan järkeviä uudistuksia.

Loppukevennys

Knoppina ja kevennyksenä raskaalle asialle: Suomen pisin virallisen tahon käytössä oleva domain-nimi on varmasti Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnalla, joka löytyy osoitteesta: www.tyoehtosopimuksenyleissitovuudenvahvistamislautakunta.fi