Taidehistorian opintoni ovat edenneet graduun, jonka palautin viime viikolla. Otsikko on Exploring the Impact of Artificial Intelligence on Artistic Practice: A Case Study of Finnish Contemporary artists. Haastattelin suomalaista viittä taiteilijaa, jotka käyttävät AI:ta työssään.
“Artificial intelligence is like a puppy, always darting off, and a bit of a rascal.”
Roope Rainisto
Mitä tutkin?
Haastattelin nykytaiteilijoita AI:n käyttökokemuksista ja kysyin myös heidän mielipiteitään AI:sta yleisemmin. Haastateltavat olivat Teemu Mäki (mm. kuvataide, tutkimus, teatteri/ooppera, runous…), Jenni Pasanen (digitaalinen taide), Arthur Franck (dokumenttielokuva), Roope Rainisto (digitaalinen taide) ja Pasi Siitonen/STIG (musiikki).
Tavoitteena oli ymmärtää, miten haastateltavat ovat käyttäneet AI:ta taiteellisessa työssään ja miten he näkevät sen vaikuttaneen ja vaikuttavan omaan taiteeseensa ja myös taidekentässä sekä yhteiskunnassa laajemmin.
Mitä tuloksia sain?
Haastatellut olivat käyttäneet AI:ta työssään, osa paljonkin. Tulokset osoittivat, että AI-työkalut nähdään pääsiassa taiteellisen työn nopeuttajina, avustajina ja uuden inspiraation lähteinä.
Haastatteluista neljä tehtiin verkon yli Teamsillä ja yksi livenä. Ne litteroisiin ja ne litteraatit analysoitiin kvalitatiivisesti käyttäen Gioila-menetelmää. Jokaisesta haastattelusta etsittiin teemoja ja niihin liittyviä kommenttaja ja sitaatteja. Jokaisen haastattelun analyysit yhdistin sitten yhdeksi ja hahmottelin neljä teemaa, joiden kautta tein lopullisen analyysin. Hyödynsin analyysissa muutamia viitekehyksiä, joiden kautta hahmotin haasteltavien näkemyksiä ja peilasin niitä laajemmin taiteeseen ja yhteiskuntaan.
Positiiviset asiat
Tekoäly mahdollistaa työnkulkujen tehostaminen, isompien projektien toteuttamisen, uusien esteettisten tyylien löytämisen.
“[AI] speeds up the rate of iteration. It sort of bounces around and gives you options. Because people always have a limited amount of time to do something anyway, the more [options] you can mix, the better.”
Roope Rainisto
Taiteilijan rooli muuttuu tekoälyn tuotosten kuratointiin ja prosessin ohjaamiseen taitelijan haluamaan suuntaan (Mazzonen ja Elgammalin viitekehyksen mukaisesti). Haastateltavat korostivat haluaan säilyttää tekijyys ja hallinta itsellään. He eivät myöskään nähneet koneen vievän taiteilijan paikkaa tai ihmisen luovuutta. Tekoälyjärjestelmä ei voi luoda yhtä merkityksellistä taidetta ihmiselle kuin ihmistaiteilija, koska kone ei elä ja hengitä samaa fyysistä maailmaa ja yhteisöä ihmisten kanssa. Ihminen on pohjimmiltaan vahvasti biologinen ja kehollinen olento, mitä kone ei voi aidosti olla. Kone voi vain matkia ja simuloida ihmistä ja ihmiset toimintaa.
Taiteen tuotanto voi myös demokratisoitua entisestään, koska AI-työkalut laskevat kynnystä toteuttaa taiteellisia ideoita. Tämä voi ohittaa ja purkaa valtahierarkioita ja mahdollistaa taiteilijoille jälleen uusia bisnesmalleja ja tapoja löytää yleisöä taiteelleen. Pasanen ja Rainisto ovat hyviä esimerkkejä: he myyvät omia digitaalisia töitää NFT-teknologialla leimattuina suoraan keräilijöilleen ohittaen perinteiset taidemarkkinat. AI-järjestelmät voivat tuoda arvoketjuun lisää muutoksia, kun työn tekeminen ja tuotantoprosessi muuttuvat.
Kommenteissa havaitsin determinismiä uuden teknologian kehityksen edessä: tekoälyn kehittyminen koettiin väistämättömäksi, eikä sen tulemiseen joka puolelle koettu voitavan oikein vaikuttaa.
“AI is like a nuclear bomb, that once it has been invented, you can’t get rid of it anymore.”
Pasi Siitonen
Haastateltavat suhtautuvat tekoälyyn pragmaattisesti, mutta kriittisesti ja ovat ottaneet sen työkaluksi omaan taiteelliseen prosessiinsa. Osalle taiteilijoista (kuten Rainistolle) se voi muodostua pääasialliseksi työkaluksi.
Huolenaiheet
Huolenaiheiksi nousivat tekijänoikeudet, omistajuus, tekoälyn (koulutusdatan) etiikka, yhteiskunnallisten vinoumien mahdollinen vahvistuminen ja taiteilijoiden taloudellinen toimeentulon mahdollinen heikentyminen.
Taiteilijat kuitenkin nostivat esiin tekoälyn käyttöön liittyvät monet eettiset ja yhteiskunnalliset kysymykset sekä uuden teknologian tuomat haasteet luoville aloille ylipäätään. Tutkimukseni korostaa kriittisen pohdinnan merkitystä tekoälyn käytössä sekä mahdollisen uuden säätelyn tarpeellisuutta tekoälyn haittojen ehkäisyssä ja vähentämisessä. Tutkimuksen perusteella taiteilijat haluavat, että tekoälyn kehitys tukee, eikä syrjäytä, ihmisen luovuutta ja taiteellista toimijuutta.
AI:n kehitys vaatii isoja pääomia, joten se voi pahimmillaan keskittyä vain muutamalle globaalille firmalle, mikä voisi pahimmillaan lisätä eriarvoisuutta. Nyt on jo nähtävissä, että median ja softan kehitys on vahvasti muutaman ison toimijan hallussa. Väärissä käsissä AI myös mahdollistaa autoritaarisille hallinnoille entistä tiukemman valvonnan ja kontrollin ihmisten elämästä.
Mitä uutta itse opin tekoälystä?
“Technology is neither good nor bad; nor is it neutral.”
Melvin Kranzberg
Gradua kirjoittaessani käsitykseni siitä, että AI muuttaa arvoketjuja, vahvistui entisestään. Se vaikuttaa lähes kaikkien ihmisten, myös taiteilijoiden, ansaintamahdollisuuksiin varsinkin lyhyellä tähtäimellä, kun totutut toimintamallit muuttuvat. Esim. kuvituskuvien tekeminen tai ns. peruspopin tuottaminen voi kohta olla täysin AI:n tekemää. AI laittaa kompetenssien tarpeet uusiksi ja ihminen joutuu etsimään paikkaansa arvoketjussa uudelleen.
AI:n kehitys ja tuotanto kuluttaa tietysti myös resursseja, joita voisi käyttää jotenkin muuten. Tätäkin pohdittiin: olisiko osa AI-investoinneista kuitenkin syytä käyttää muuhun ihmisten hyvinvointia parantamaan toimintaan? Mikä on AI-infran luontojalanjälki, koska se on hyvin energiaintensiivistä?
Myös tekijänoikeuksia haastetaan, koska tekoälymalleja on jo koulutettu, ja koulutetaan, kaikella mahdollisella materiaalilla, mitä verkosta vain löytyy. On vaikea nähdä, miten tämä muuttuisi, koska kaikilla lainkäyttöalueilla ei tästä edes välitetä kovin tarkasti – verkon materiaali ui malleihin haluttiin tai ei. Toisaalta nyt jo käydään oikeutta oikeuksien omistajien ja mallien välillä mahdollisista korvauksista, sekä USA:ssa että EU-maissa.
Varmasti ainakin osassa maita tullaan käymään oikeutta ja lukemaan tekoälymallien koulutuksen lokeja tarkasti. Mutta itse epäilen, että vain isot oikeuksien omistaja kuten joku Warner pystyvät oikeasti puolustamaan oikeuksiaan. Ja niidenkin osalta ei välttämättä ole kyse varsinaisesti taiteilijoiden edun ajamista, vaan yritysten tuloksen maksimoinnista. Tässä voi käydä vähän kuin on jo käynyt patenttien kanssa, että ne ovat vain isojen firmojen välistä peliä. Roope Rainisto ei nähnyt tulevaisuudessa nykyisen kaltaisilla tekijänoikeuksilla enää paikkaa, korkeintaan fyysisten tuotteiden maailmassa.
Tekoälyn vaikutus tekijyyteen ja ennen kaikkea sen mahdollisuus kehittyä autonomiseksi ja tiedostavaksi, siis joksikin itsenäiseksi digitaaliseksi eliöksi tai lajiksi, kiehtoi haastateltavia ja niin myös itseäni. Teemu Mäki pohti automonisen ja ihmistä älykkäämmän tekoälyn mahdollisuuksia ja totesi olevansa hyvin kiinnostunut näkemään, jos ja kun sellainen ilmestyy (jos se ylipäätään haluaa meille näyttäytyä?). Silloin tekoäly voisi aidosti tehdä jotain uutta ja mielenkiintoista – tosin meille ehkä täysin outoa ja käsittämätöntä. Tekoälyn oma kulttuuri ja sen kehittyminen on kiehtova ajatus.
“…when AI reaches some level of consciousness […] it will then
become a subject, at which point I’d be very interested in what it says and what it wants!”
Teemu Mäki
Opin gradua tehdessäni myös paljon lisää AI:n hyödyntämisessa kirjoittamisessa, artikkeleiden ja tutkimuskirjallisuuden opiskelussa, tiedon löytämisessä sekä erityisesti datan analyysissa. Opetuksessa ja oppimisessa on edessä iso muutos, kun AI-työkalut pitää ottaa pedagogiikkaan. Itse luulen, että suullisten tenttien merkitys voi kasvaa. Kursseille tehdyt kirjalliset tuotokset kuulustellaan ja keskustellaan, jotta nähdään, että oma ajattelu on kehittynyt ja oppimista tapahtunut.
Katse kristallipalloon: yhteiskunnalliset vaikutukset
En uskalla suuresti ennustaa. Mutta AI voi olla internetin kaltainen keksintö, joka muuttaa laajasti arvoketjuja, osaamistarpeita ja jopa yhteiskunnallisia rakenteita. Muutos voi kiihdyttää keskiluokan pienenemistä, jos monet nykyisistä ns. tietotyön ammateista katoavat. Tämä taas voisi johtaa tuloerojen kasvuun ja kehityksen hedelmien kasaantumiseen teköälyfirmojen kehittäjille ja omistajille. Poliittisesti tämä voisi tuoda AI:n vastustusta ja ludditismia, joka kanavoituisi jopa teknologian kieltämiseen. Paljon kiinni siitä, miten nuoret näkevät oman paikkansa tulevaisuudessa, tätä aihetta käsitteli Uusi Juttu hyvin.
AI yhdessä edistyneen robotiikan kanssa voi vähentää fyysisen ihmistyön tarvetta radikaalistai, vähän kuin traktori pelloilla tai astianpesukone keittiössä. Jos kehitys on hyvin nopeaa, niin se voi nostaa yhteiskunnallisia ja poliittisia vastaliikkeitä, radikaalejakin. Ehkä näemme vielä “Kielletään robotit”-aloitteita? Yhteiskunnallisten vaikutusten miettimisen tärkeyttä tuo esiin mm. Teppo Turkki kolumnissaan.
Väärissä käsissä tekoälyä voi käyttää todella dystooppisiin skenaarioihin, kun mietimme sitä autoritääristen hallintojen työkaluna (esim. Kiinassa tai muissa ei-oikeusvalitoissa). Stephen Hawking totesi 2016, että jos AI:ta käytetään väärin, sen avulla “yhä harvempi voi alistaa yhä useampia”.
“I’ve never at any point felt fear that my job would be lost or any sense of threat. It’s been more like, ‘what a great tool for almost everything I do.’”
Pasi Siitonen
Ystäväni Erich Hugo pohtii kirjoituksessaan, että kuplaa on nyt ilmassa tottakai, mutta ei se poista sitä faktaa, että ihan oikeita sovelluksia syntyy ja kehitys kehittyy. Toisaalta positiivisesti ajateltuna tekoäly ja kehittynyt robotiikka voisivat mahdollistaa utooppisen Star Trek -tulevaisuuden, jossa ihmiset voivat keskittyä luoviin toimiinsa ja muiden ihmisten kanssa seurusteluun. Ehkä todellinen kehitys on kuitenkin jotain tuolta väliltä. Mielenkiintoisia aikoja!
Linkkejä
Kuva tässä blogissa oleva kuva on Pierre Hyughen installaatiosta Camata, jossa tekoälyn ohjaamat ikään kuin robottiarkegologit puuhastelevat Atacaman autiomaassa.
Teppo Turkin kolummi: Tekoälyn tuoma hyöty ei näy palkkapussissa, päinvastoin
Erich Hugon kirjoitus: The AI Bubble is Bursting, but It Is Just the End of the Beginning
Uusi Juttu: Kiitos 2008–2025. Viekö 17 vuotta nollakasvua tulevaisuususkon sukupolvelta suomalaisia?
Blogini: Täysautomaattinen avaruushomoluksuskommunismi -utopia
Roope Rainisto: rooperainisto.com
Jenni Pasanen: jennipasanen.com