Palsan kotitalo ja Särestöniemen tilukset ovat olleet listallani pitkään, mutta en ole koskaan Levillä käydessäni saanut sopimaan seurueiden aikatauluihin. Nyt viimein pääsin kunnolla tutustumaan molempiin!
Palsa-museo Kittilän keskustassa
Kalervo Palsa (1947–1987) asui oikeastaan aina Kittilän keskustassa kotitalossaan. Sinne hän myös kuoli vain 40-vuotiaana hoitamattoman keuhkokuumeen murtamana. Palsan lapsuus oli köyhää, isäpuoli kuoli jo hänen ollessaan 15 ja äiti hoiti yksinhuoltajana lapsiaan. Kotona majoitettiin usein paikkakunnalla kulkevia työläisiä ja materiaalisesti oli niukkaa. Mökkiä ja koko kylän tuota kulma pidettiin huonomaisena ja välillä äiti myikin salaa viinaa ja järjesti uhkapelejä.
“Haluan palaa suurella liekillä. Ja minä palan. Jumalauta. Minä elän. Ja minun nimeni tulee jäämään historiaan.”
Kalervo Palsa
Palsa alkoi nuorena piirtää, maalata vesiväreillä ja sai tunnustusta lasten kilpailuissa. Hän valmistui ensimmäisenä suvustaan ylioppilaaksi ja opiskeli Helsingissä myös Taideakatemiassa. Mutta hän ei koskaan saanut juurikaan töitään myytyä ja elätti itsensä sarjakuvien tekstaajana. Hän oli luki paljon kirjallisuutta ja kulttuuria, mikä näkyy hänen töissään viittauksina. Hän myös matkusti aika paljon Euroopassa ja myös kerran New Yorkiin, vaikka asuikin käytännössä aina Kittilässä.
Palsa oli välillä masentunut ja joi paljon, eikä hän saanut omana aikanaan arvostusta. Teokset olivat aiheiltaan rajuja ja monet käsittelivät suoraan seksuaalisuutta ja myös väkivaltaa. Itse näen teoksissa paljon vaikutteita mm. Munckin tyyliistä, toki paljon kantaa ottavampien ja henkilökohtaisten aiheiden kautta. Hänen neljättä sataa sivua paksut päiväkirjansa oli selvästi kirjoitettu jälkipolville. Hän sanoi, että tulee olemaan arvostettu vasta kuoltuaan.
Nykyään lähes kaikki teokset ovat valtion kokoelmissa, koska Palsa testamenttasi kaiken omaisuutensa ystävällee Maj-Lis Pitkäselle, joka lahjoitti ne Kiasmalle. Tämä takaa niiden säilytyksen ammattimaisesti, mutta toisaalta niitä näkee harvoin esillä ja hankaloittaa jopa Palsa-museon tarpeellista teosten käyttöä (esim. some).
Museo on yksinkertainen, koska kotimökki ja “ateljee”-makasiini ovat pieniä ja karuja. Ateljee oli talvisin niin kylmä, että vedet jäätyivät sisällä. Mutta pihapiiristä ja ateljeesta välittyy taiteilijan intohimo luomiseen, ei ole mitään pintakiiltoa. Kiinteistön Pitkänen on lahjoittanut Kauko Sorjosen säätiölle, mikä varmasti takaa sen säilymisen myös jatkossa. Museon opas oli todella hyvä tyyppi ja saimme yksityisen opastuksen, koska muita ei samaan aikaan osunut paikalle.
Palsa ei ilmeisesti vieläkään ole profeetta omalla maallaan, koska naapurikiinteistöjen omistajat eivät arvosta museota ja paikalla on edelleen huono maine. Itse olisin innolla auttamassa, jos naapurissa olisi tällainen kulttuurihelmi!
Karavaanari-tubettajan video Palsa-museosta
Palsan teoskuvat, Kansallisgallerian haku
Palsan elämästä museon omilla sivuilla
Särestöniemen tilukset Kaukasen kylällä
Kittilän toinen suuri taiteilija on Reidar Särestöniemi (1925–1981), jonka elämästä ei lopulta puuttunut materiaalista rikkautta. Hän syntyi pientilallisten perheeseen Kaukasen kylälle, vajaa 40km Kittilän keskustasta etelään, Ounasjoen rannalle. Tila oli kauan erillään, eikä sinne tullut hänen elinaikanaan tietä saati sähköjä, elettiin omavaraistaloudessa. Särestöniemi ei kuitenkaan elänyt köyhyydessä: ruokaa ja lämpöä oli tilalla tarjolla.
Särestöniemi opiskeli hyvin perinteisen taidekoulutuksen piirustuksesta lähtien ja kävi Kuvataideakatemian sekä opiskeli useita vuosia Leningradin Repin-akatemiassa. Itse arvelen, että hänen suosionsa syy (verrattuna Palsaan) oli se, että hänellä oli teoksissaan tunnistettavia aiheita luonnosta ja myös klassinen koulutus toi arvostettua asemaa. Hän oli ilmeisesti myös hahmona enemmän sellainen “lapinäijä-eränkävijä”, mitä ns. kansa arvosti ja ymmärsi, vaikka hän olikin kohtuullisen eksentrinen pukeutumisessaan ja elämässään. Palsa oli selvästi enemmän myös ulkomuodoltaan kulturelli älykkö, mikä ei (oletan) fyysistä työtä arvostaville paikkakuntalaisille ollut kovin helposti lähestyttävä hamo.
Vaikka Särestöniemi teki myös mm. homoseksuaalisuutta käsitteleviä töitä (hänen pitkäaikainen kumppaninsa oli runoilija Yrjö Kaijärvi), suuri yleisö tunsi hänet Lapin luontoa käsittelvistä maalauksistaan, joiden pintatasoja on maallikonkin helppo lähestyä. Pitkän uransa alkupuolelta löytyy monenlaista työtä ja tekniikkaa, kuten klassisen taidekoulutuksen saaneelta tuohon aikaan kuuluukin. Hänen n. 1500 työstään on kolmannes edelleen museon omistuksessa. Särestöniemi on paljon myös väärentäjien suosiossa ollut Suomessa, mm. isossa taideväärennysjutussa tuomittu Veli Seppä sanoo väärentäneensä Särestöniemiä.
Tilalle rakennettiin erillinen iso galleria taitelijan haalimista ikivanhoista keloista ja sen suunittelivat Pietilät. Gallerian yläkerrassa on hieno saunaosasto ja kahden kerroksen syvyinen uima-allas, josta on kattoikkunoista näkymä taivaalle. Ensimmäinen ateljee paloi 70-luvun lopussa ja mukana meni paljon keskeneräisiä töitä ja omaisuutta. Pietilät suunnittelivat uuden ison ateljee-asuintalon, jossa Säretöniemi maalasi paljon teoksia ja kestitsi vieraita hulppeissa puitteissa.
“Kun kerran keitethän, keitethän kunnolla!”
Reidar Särestöniemi oli myös kulinaristi
Hän sai professorin arvon 1975 ja oli mm. Kekkosen suosiossa Lapin reissuilla. Hän matkusteli paljon Antarktista myöten ja matkoilta imetyt vaikutteet näkyivät myös hänen teoksissaan (mm. Afrikkalainen omakuva). Suosio ja julkisuus olivat luovalle mielelle myös raskasta, ilmeisesti monet yrittvitä hyötyä hänen julkisuudestaan ja rahoistaan. Välillä Särestöniemikin ryyppäsi paljon ja oli masentunut. Hän myös kuoli sydänkohtauseen ateljeessaan, vain 56-vuotiaana.