Työsuhteeseen ja palkanmaksuun liittyvä prosessi on aikamoinen palapeli. Prosessin osat eivät toimi yhteen ja työsuhteen velvoitteet ovat samanlaisia kaikenlaisille työsuhteille. Lisäksi pientyönantajilta ja kotitalouksilta vaaditaan samaa kuin isoilta yrityksiltä.

Palkanmaksun palapeli

Työsuhde ja palkanmaksu tuo työnantajalle mm. seuraavia velvoitteita:

• Työsuojelu ja työterveyshuolto
• Tapaturma- ja ryhmähenkivakuutus
• Työeläkkeen periminen, ilmoittaminen ja tilittäminen.
• TVR-maksun periminen, ilmoittaminen ja tilittäminen.
• Ennakonpidätyksen ja työnantajan sotu/sava-maksun periminen ja tilittäminen.
• Yleissitovien työehtosopimuksien tunteminen ja noudattaminen työsuhteessa ja palkanmaksussa.

Suomessa yksinkertaisenkin palkanmaksu tarkoittaa satoja mahdollisia kombinaatiota, miten sivukulut voidaan laskea. Riippuen työntekijän iästä jne. Systeemin ei tarvitse olla niin monimutkainen!

Top 5 muutosta

Lähtisin yksinkertaistamaan prosessia ensin asioista, jotka eivät herätä poliittisia intohimoja.

1. Ikärajat ja -portaat yhtenäisiksi

Selkeästi samat rajat ja portaat eri velvoitteissa palkanmaksussa, nyt on 7 ikärajaa eri velvoitteissa! Rajojen määrä voitaisiin pienentää ehkä kolmeen: alle 18v, 18-68v ja yli 68v. Eli periaate olisi: alaikäiset, työikäiset ja eläkeläiset.

2. Laskenta aina palkanmaksukohtaisiksi

Velvoitteissa on tällä hetkellä rajoja, jotka eivät liity pelkästään sillä hetkellä tehtävään palkanmaksuun. Esim. vuositasolla on työtapaturmavakuutukselle yksi kumulatiivinen raja (1200 €), TyELissä on kk-raja (58,27 €/kk) ja työsopimusvelvoitteenraja (8246 € / 6 kk). Myös TESeissä on esim. viikkotasolla laskentavaatimuksia. Kaikki rajat pitäisi olla laskettavissa käsillä olevasta palkanmaksusta. Näin palkansivukulut ja velvoitteet voisi laskea reaaliajassa ja hoitaa kerralla pois. Lyhyissä töissä tämä yksinkertaistaisi työnantajan prosessia.

3. Verokorttitieto koneellisesti rajapinnasta

Manuaalista työtä sekä viranomaisilla että työnantajailla ja palkansaajilla aiheuttaa verokorttien päivittäminen ja jakelu eri tahoille. Tulorekisterin myötä Verolla on käytännössä reaaliaikainen tieto ihmisten palkoista. Pitäisi velvoittaa Vero tarjoamaan rajapinta, josta palkkaohjelmistot voivat hakea työntekijän voimassa olevan verokortin. Työntekijä pitäisi verokorttinsa itse päivitettynä Veron järjestelmissä (tähän on jo sähköinen palvelu). Tällä uudistuksella poistuisi paljon ylimääräistä työtä ja säätämistä!

4. Pientyönantajat ja kotitaloudet helpommalla

Lainsäädäntö kohtelee nyt kaikki työnantajia kuin ne olisivat isoja yrityksiä henkilöstöosastoineen ja jatkuvine prosesseineen. Pitäisi määrätä joku selkeä raja, esim. 3–5 työntekijää, jota pienemmän yritykset voivat hoitaa työsuhdekuviot kevyemmin.

Työterveyshuoltosopimusta ei vaadittaisi erikseen, vaan työnantaja voisi käyttää paikallista julkista työterveyshuoltotarjoajaa automaattisesti. Työterveyshuolto maksaa minimissään n. 600 € / vuosi. Lyhyissä työsuhteissa, kuten kotitalouksien työt ja lyhyet sesonkityöt pikkufirmoissa, työterveyshuolto ei tarjoa yhtään mitään, koska prosessi on tuunattu jatkuviin työsuhteisiin. Halutessaan saisi edelleen tehdä sopimuksen myös pienenä työnantajana. Tämä helpottaisi kovasti kotitalouksien ja yksinyrittäjien taakkaa – ja laskisi kynnystä työllistää pieniinkin töihin!

5. Palkanmaksu ja pikkusäännöt

Työsuhde ja palkanmaksu sisältää monia pikkusääntöjä, jotka pitäisi oikaista, esimerkiksi:

• Laista pois velvoite maksaa tuntityöstä 2 viikon välein. Tämä voisi olla vain “palkanmaksu työsuhteen päätyttyä, tai vähintään kerran kuussa.”
• Kotitalousvähennyksen pitäisi kattaa kaikki kotitalouden teettämä työ. Nykyinen määritelmä on sekava ja aiheuttaa hämmennystä. Esim. joulupukin työ ei kelpaa, mutta jos joulupukki onkin osa cateringiä juhlissa, niin sitten sekin menee kotitaloustyöhön. Nykyistä logiikkaa ei ymmärrä kukaan!
• Verokortti pitää olla täysin sähköinen. Poistetaan verokorttityypit, joihin pitää kirjoittaa fyysisesti ansioita.

Bonus: Paperia ei saa enää käyttää missään!

Työsuhteeseen liittyvissä lakisääteisissä asioissa ei pitäisi saada pyytää mitään paperilla, vaan pitää käyttää sähköistä tapaa. Joko käyttää sähköistä palvelua tai lähettää tieto sähköisinä dokumentteina. Viranomaiset pitää velvoittaa ottamaan käyttöön ja hyväksymään sähköinen allekirjoitus joka tilanteessa.

Yksi iso byrokratian tuottaja on Kela. Esim. työterveyshuollon korvausprosessi on kummallisen sekava ja sisältää paperia vinon pinon. Kela pitäisi komentaa laittamaan rajapinnat kuntoon ja ottamaan datan sähköisenä – ja tilittämään työterveyshuollon korvaukset vähintään kerran kuussa.

Digitalisaatiosta hyöty irti

Digimuutos on Suomessa vasta puoliksi perillä. Esimerkiksi mobiilikäyttö viranomaispalveluissa on täysin alkutekijöissään. Sähköinen allekirjoitus pitää ottaa myös joka paikassa käyttöön heti.

Tulorekisteristä pitää ottaa tehot irti: kaikki viranomaistahot äkkiä mukaan. Verohallinnolle pitää antaa tuoda nopeasti reaaliaikaiseen verokortti työntekijöille. Rajapinnat auki viranomaisilta!

Valtiolla pitää olla vain yksi tili, jolle työsuhteeseen liittyviä maksuja maksetaan. Se voisi olla nykyinen verotili: TyELit, TVR, ennakonpidätys, tapaturmavakuutus, Kela ja työterveyshuolto, ulosotto, kotitalousvähennyksen palautus jne. Kaikki palkkaan liittyvä hoidettaisiin työnantajan ja työntekijän verotilin kautta. Verohallinto tilittäisi maksuja eteenpäin esim. oikeille TyEL-yhtiöille.

Viranomaiset pitää velvoittaa kertomaan yksityisistä luotettavista palveluista, jotka auttavat työllistämisessä, työsuhteen hoitamisessa ja palkanmaksussa. Tämä ei ole monimutkainen asia, vaan on lähinnä asennekysymy. Kun viranomainen kannustaisi käyttämään palveluita, niin kilpailu niiden kesken lisääntyisi ja parhaimmista voisi myös tulla vientituotteita!

Kuka otaa kopin?

Näillä muutoksilla tehdään työllistäminen ja palkanmaksu helpommaksi ja prosessi halvemmaksi. Se kannustaisi teettämään myös lyhyempiä ja pienempiä töitä, erityisesti kotitalouksissa ja mikroyrityksissä. Työllisyysaste nousuun!