Milloin ja miten verotus syntyi? Miten sitä jaotellaan ja miten sitä oikeutetaan? Verokirja laittaa miettimään yksilön ja valtion suhdetta.
Toimittaja Simo Sipola on kirjoittanut Verokirja-nimisen teoksen. Kirjan on jaettu kolmeen osaan: tarve, kohtuus ja oikeudenmukaisuus. Edetään ikään kuin helpommasta kysymyksestä vaikeampaan historian ja nykyisyyden kautta. Kirja on ihan hyvä paketti verotuksesta, kaikkien kannattaisi se lukea.
‘Vero’ on ilmeisesti pakanallista alkuperää, joka on tarkoittunut uhria. Englannin ‘tax’ tulee Benelux-maiden alueelta ‘tasche’/’tasque’, joka tarkoittaa työtehtävää. Taustalla on latinan ‘taxare’, arvioida/arvottaa. Ruotsin ‘skatt’ tulee muinaisnorjasta ja tarkoittaa aarretta/rahaa/omaisuutta. Eli voimme ajatella, että jotain itselle arvokasta pitää uhrata hengille/kirkolle tai maalliselle vallalle, että saa jotain suurempaa tilalle.
In this world nothing can be said to be certain, except death and taxes.
Benjamin Franklin
Verotuksen historia
Verotus syntyi hallitsijoiden tarpeesta kattaa menojaan. Koska kuninkaan varat ja valtion varat olivat käytännössä sama asia, verojakin käytettiin kaikenlaiseen sodista hallitsijan omiin rakennusprojekteihin. Verotus on siis aina ollut myös politiikkaa, eikä sitä voi katsoa mitenkään absoluuttisena asiana ja luonnontieteenä. Ruotsin vallan aikana oli monenlaisia apuveroja, ikkunavero, myllyvero jne. kymmenittäin. Juhana III:n säätämä häävero, jolla rahoitettiin hänen häitänsä!
Poliittisesti minimimallina voi pitää Locken ajatusta, että valtio saa verottaa vain sen verran, että pystyy turvaamaan yksityisomistuksen, keikkeen muuhun verojen käyttäminen olisi laitonta. Tätä kutsutaan yleisesti “yövartijavaltioksi” ja oikeastaan vain äärilibertaarit sellaisesta puhuvat. Hyvin toisenlainen malli on meillä Pohjoismaissa, tämä “hyvinvointivaltio” perustuu paljolti ruotsalaisen Gunnar Myrdalin ajatuksiin. Pekka Kuusi 60-luvulla toi mallin Suomen politiikkaan teoksessaan 60-luvun sosiaalipolitiikka. Nykyään verotus on täynnä kerroksia ja koukkuja eri vuosikymmenilta, lopputulos on aikamoinen tilkkutäkki: valtion budjetista löytyy lähes Juhana III:n aikojan kaltaisia kummallisuuksia.
Periaatteessa veroja on kahdenlaisia: välittömiä ja välillisiä. Välittömät verot kohdistuvat yksilön tuloihin ja välilliset tuotteisin sekä palveluihin. Lisäksi nykyvaltioissa on veroluonteisia pakollisia maksuja, kuten pakollisia eläkevakuutuksia jne. Näistä kaikista yhteensä muodostuu veroaste, joka kuvaa sitä osaa, joka ihmisen tuloista menee yhteiseen kontrolliin tavalla tai toisella.
Verotus ja oikeudenmukaisuus
Mitä on hyvä verotus? Oikeudenmukaisuutta ja verotuksen oikeutusta voi katsoa kahdelta kulmalta: yksilön ja yhteisön/valtion näkökulmasta. Yksilön mielipiteisiin vaikuttaa usein hänen yhteiskunnallinen asemansa ja varallisuutensa. Jotkut korostavat tehokkuutta: keräämisessä ja käytössä. Toisille on tärkeää yksinkertaisuus. Kaikki yleensä haluavat omat veronsa mahdollisimman alhaisiksi ja silti muut maksamaan omat harrasteensa ja palvelunsa. Tästä sitten poliittisesti kiistellään.
Verotuksella ei vain kerätä rahaa, vaan sillä voi olla myös yhteiskuntapoliittisia päämääriä. Halutaan vähentää tuloeroja, kannustaa yrittämistä jne. Nyt pinnalla on verotuksen käyttäminen ilmastonmuutoksen torjunnassa. Siihen onkin esitetty monta ihan mielenkiintoisen oloista mallia, mm. asdfasdf
Mitä on hyvä verotus?
Lopussa kirjoittaja siirtyy vapaaseen mielipiteen esittämiseen ja spekuloi mahdollisuuksilla tulevasta, mm. verotuksen mahdollisesta käytöstä kestävän kehityksen tukena. Tässä ollaan ehkä hatarimmalla pohjalla, mutta Sipolalla on selkeitä omia mielipiteitä, joita hän yrittää perustella.
Verotuksen ‘hyvyys’ on lopulta katsojan silmässä, eikä yhtä vastausta ole. Itse olisin valmis yksinkertaistamaan verotuksen rakennetta ja karsimaan erityisesti verotukia ja vähennyksiä. Näin resurssien allokaatio tehostuisi ja markkinan toiminta häiriintyisi vähemmän.
Hyvälle verotukselle yleensä kaikki hyväksyvät ainakin nämä kaksi: tehokas ja kohtelee samassa tilanteessa olevia samalla tavalla. Tehokkuus tarkoittaa, että keräämiseen ei mene isoa osaa tuotosta. Tasapuolisuus, että jos minulla on tietynlaista tuloa/varallisuutta, niin sen verokohtelu on samanlaista kuin kaverillani vastaavassa tilanteessa. Suomessakin on paljon esimerkkejä, joissa molemmissa kohdissa tulee ongelmia.
Veronkierto
Valtio ei tietysti ole maaimlassa yksin ja siksi kansainvälinen verokilpailu on merkittävä tekijä. Nykyään rahanpesulainsäädännön kiristyttyä on entistä vaikeampaa piilottaa varojaan ulkomaille, jos asuu Suomessa. Myös korruptoituneiden johtajien ja rikollisten on vaikeampaa toimia.
Vielä 90-luvulla saattoi varallisuutta siirtää muualle huoletta, koska Verohallinto ei asiasta päässyt selvyyteen. Valtioiden yhteistyö on erittäin tervetullutta, koska se myös vaikuttaa markkinatalouden perusasioiden toimintaan: resurssien allokaatioon ja informaation saatavuuten sekä läpinäkyvyyteen. Jos varallisuutta, ja siis käytännössä kirjanpitoa, voi piilottaa, niin on vaikea tietää, mitä sijoittajan riskit lopulta ovat. Tämä näkyi 2008 kriisissä myös selvästi. Sen jälkeen onkin kiristetty valvontaa ja mekanismeja, jopa Vatikaanin pankki joutui antamaan periksi pankkisalaisuutensa kanssa.
Nykyään puhutaan paljon globaaleiden yritysten siirtohinnoittelusta. Se on vaikea aihe, johon ei myöskään ole yhtä vastausta. Jos toiminta on aidosti globaalia, niin siirtohinnoittelu on tarpeellista ja kuuluu kuvaan. Mutta ongelma on, että yritykset tuntuvat aina löytävän valtioita, joiden kanssa ne saavat itselleen räätölöityjä järjestelyjä. Kv-sopimukset valtioiden välillä tietysti tärkeitä, mutta se ei riitä. Tämän pitäminen järkevissä mitoissa tulee ehkä parhaiten julkisuuden kautta: jos asiakkaat eivät pidä jotain hyvänä, niin yrityksen kyllä tapojaa muuttavat.
Toisaalta edelleen, jopa EU:n sisällä, on erilaisia intressejä ja valtion pyrkivät ryöstämään tulovirtoja toisiltaan tuunaamalla verolakeja. Vaikea nähdä, että tämä kilpailu täysin loppuisi. Mutta palataanko 80-luvun villiin maailmaan enää koskaan, sitä on vaikea sanoa.
Tätä muutosta ja veronkiertoa yleisesti ihmettelin blogissani Panaman papereista täällä.
Miten jatkossa?
Suomessa veroaste on länsimaisittainkin korkea. Minusta voisimme pohtia valtion budjetin rakennetta ja julkisen sektorin tehtäviä ylipäätään. Onko kaikki nykyinen tosiaan tarpeellista hoitaa yhteisestä kassasta? Miksi tuemme kaikenlaista yksilöiden/yhteisöjen/yritysten toimintaa verotuksen/ veroluonteisten maksujen kautta? Tätä vielä sotkee kunnallisveron ja valtion verotuksen suhde, puhumattakaan sote-uudistuksen mukana suunnitellusta uudesta maakuntaverosta!
Perkasin valtion budjettia tässä postauksessa.
Verotus on seuraus, ei itsetarkoitus. Tavoite pitäisi aina olla pienentää yksilöiden veroastetta.
Janne Isosävi
Verotuksen kanssa on aina se ongelma, että lopulta puhutaan valtion ja yksilön suhteesta. Miten paljon yksilöä saa ja voi valtio pakottaa ja ohjata? Kääntäen, miten paljon yksilö on vastuussa itse kustannuksistaan.
Itse näkisin, että optimaalinen verotus, ja visio verotuksen kehittämisessä, pitäisi aina olla nollaverotus. Mutta koska haluamme (ja meidän on pakko) hoitaa yhteisesti tiettyjä asioita, niin käytännössä nollavero ei tietenkään ole mahdollista. Mutta joka tapauksessa pitäisi aina muistaa, että verotus on seuraus, ei itsetarkoitus.
Vaikka sanonkin, että optimaalinen veroaste on nolla, en ole libertaari, koska mielestäni esim. perintövero on mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta ihan oikein. Sillä verotetaan lahjana saatua omaisuutta, jota yksilö ei ole itse tehnyt. Ilman perintöveroa siirtyisimme luokkayhteiskuntaan, joka ei ole tehokas tapa allokoida resursseja. Perijä ei automaattisesti ole paras jatkamaan vaikkapa yrityskonsernia, sille voi hyvin löytyä myymällä tehokkaampi omistaja.
Toinen iso aihe on ansiotulojen, pääomatulojen ja välillisten verojen suhde. Ja miten niitä pitäisi kehittää, mikä olisi paras malli, onko perustulolla jotain annettavaa siihen yhtälöön. Ei ole itsestään selvää, että ansiotuloilla ja pääomatuloilla olisi erilainen verokohtelu. Tätä pohtii myös Sipola kirjassaan. Se olisi ihan oman bloginsa paikka, en mene siihen nyt!
Verokirja antaa eväitä oman käsityksen muodostamiseen verotuksesta. Yksilön ja valtion suhdetta, verotuksen mallia ja sillä haettuja vaikutuksia kannattaisi jokaisen äänestäjän pohtia ennen vaaleja!
Lue lisää
Simo Sipola: Verokirja (Teos-kustantamo)
Veronmaksajat: Veroasteet OECD-maissa
Janne Isosävi: Verotus, järki ja moraali (blogi)