Pääsimme mukaan, kun Seppo Fränti esitteli kokoelmaansa Kiasmassa. Kokoelma on valtava: yli 600 teoksesta! Todella hienoa oli kuulla miehen omat mietteet teoksista ja taustoista!
En mene tässä taustoihin tai elämänkertaan, ne on ruodittu moneen kertaan haastattaluissa, lukekaa netistä 🙂 Mutta kokoelmassa on siis joka tapauksessa käytännössä vain suomalaista nykytaidetta.
Kiasmassa esillä oli kokoelmasta vajaa neljäsosa ja teoksia kierrätetään näyttelyn aikana jonkin verran. Mielenkiintoista oli, että hän on kerännyt pääasiassa kuvataidetta ja paljon piirroksia. Erityisesti ihmiskasvoja ja potrettityyppisiä teoksia paperille on paljon.
Kysyin, miksi juuri maalauksia, eikä mitään ns. modernimpaa. Hän ei ole itse ajatellut tätä tarkemmin, mutta naureskeli, että ehkä hän vain on sitten siinä suhteessa “konservatiivinen”, että taulut ovat jotenkin konkreettisia ja niitä voi katsella ja kokea helpommin kuin jotain videoteoksia tms.
Paperiteoksia on vaikea säilyttää ja niitä ei voi pitää esillä normaalissa valossa pitkiä aikoja. Siksi ne ovat museolle vaikeita kohteita verrattuna esim. öljymaalauksiin.
Fräntin kantava teema oli ollut käsittääkseni se, että hän on ostanut sitä, mikä itseä miellyttää. Seppo sanoi, että hän ei koskaan mieti kauaa, vaan teos joko kolahtaa heti tai sitten ei ollenkaan. Hän myös haluaa tuntea taiteilijan ja ihmisen taiteen takana. Fränti olikin seurannut monia taitelilijoita nuoresta opiskelijasta asti ja ostanut teoksia eri aikakausilta. Monet taiteilijat hän tunsikin niin hyvin, että olivat ystäviä.
Kokoelmassa oli vain yksi installaatio. Se oli “huone”, jonka oli rakentanut graffititaitelijana tunnetun Kim Somervuorelta. Myös yksi veistokseksi luokiteltava puuteos oli esillä, eikä muita veistoksia kai juuri ollutkaan.
Kysyimme, mitä hän jatkossa nyt kerää, kun nämä teokset ovat pysyvästi museossa. Hän sanoi, että jotain pientä toki vielä jäi kotiin ja ehkä joskus tulee vielä uutakin hankittua, mutta ei enää keräämistä. Saapa nähdä, pitääkö päätös! Se tuli selväksi, että hän todella piti taiteestaan ja se toi suurta iloa ja tyydytystä. Tällaisia intohimoisesti ja täysin omalla näkemyksellä kerättyjä kokoelmia ei liene Suomessa toista ole? Mies olisi voinut puhua teoksistaan päiväkausia – todella teki vaikutuksen!!
Itseäni alkoi jopa vähä häiritä, että noin monipuolinen ja jotenkin yltäkylläinen kokoelma oli aseteltu kliinisesti ja aika perinteseen museotyyliin Kiasman isoille seinille. Kun tietää, että sadat teokset ovat kirjaimellisesti täyttäneet Fräntin asunnon, niin olisi ehkä voinut tuoda sen samanlaisen fiiliksen Kiasmaan. Jos olisikin ripustettu kolme kertaa enemmän teoksia seinille ja todella rakennettu Fräntin maailma Kiasmaan?
Fräntin muotokuva 
