Tulevaisuuden valtiopäivät

Kävin 4.5.2017 Tulevaisuuden valtiopäivillä Porvoossa. Paikalla oli nelisen sataa politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista kiinnostunutta. Tapahtuman takana ovat Tarja Tujunen ja Ville Blåfield, jotka ovat itsekin Porvoosta. Paikalla oli puhumassa mielenkiintoisia puhujia ja seuraavana päivänä Sitra järjesti yhteiskunnallisen demokratiahackathlonin.

Puolueet uusiksi?

Osallistujia oli pyydetty tekemään Hesarin puoluekoneella oma profiili ja sen pohjalta oli hahmoteltu uusi puoluejako, joka kuvaisi paremmin nykyistä arvo- ja mielipideilmastoa. Toki taas kone oli hyvin pelkistestty ja kysymykset vaikeita vastattavia (asiat eivät ole suoraan joko-tai). Oma “puolue” oli merkitty nimilappuun ja ihmisiä oli pyydetty istumaan puoleensa mukaisesti saliin. Tässä puolueet ja omien vastausteni mukaan laskettu sopivuus:

Tässä tulee ilmi politiikan jako arvoliberaali–arvokonservatiivi -jako ja toisaalta suhtautuminen ympäristöasioihin sekä perinteinen taloudellinen oikeisto-vasemmisto -jako. Taustalla on myös mielestäni talouden muutos teollisesta työstä immateriaalisempaan ja yhdyskuntarakenteen muutos kaupunkilaisemmaksi. Tämä keskustelu varmasti jatkuu ja esim. demareiden mahdollinen hiipuminen voi olla tätä puoluekentän uusjakoa.

Puoluekone näytti kolmen ulottuvuuden mukaan puolueiden paikat ja oman sijoittumisen matriisissa. Oma profiilini suhteessa puolueisiin oli tällainen (minun profiili merkitty pinkillä):

Pienin uusista puolueista oli liberaalioikeisto (vastanneista vajaa 10%, osuin siis vähemmistöön). Tapahtumassa liberaali oikeisto oli kuitenkin edustettuna isommalla osuudella – mitä se lie kertoo politiikasta kiinnostuneista?

Mitä jäi käteen?

Itselleni päivästä ja siellä ihmisten kanssa käymistäni keskusteluista muutama asia mieleen:

  1. Jeremy Heimans: nykyajan vaikuttajat&poliittinen voima (new power). Paljon siinä on internetin vaikutusta ja sähköisten vaikutuskanavien hyödyntämistä (Heimans sattuvasti vetää perustamaansa yhteiskunnallisen vaikuttamisen viestintätoimistoa). Asia oli tietyssä mielessä itsestään selvää, mutta toisaalta monessa maassa uusia tapoja hyödynnetään erittäin vähän virallisessa päätöksenteossa. Suomessa tällaista uutta tapaa edustaa, mielestä oikein hyvin, kansalaisaloite. Mielenkiintoista nähdä, miten nuoret alkavat politiikkaa ottaa haltuun verkon kautta. Meillä tällainen oli ehkä puhtaimmillaan Tahdon-projekti – ja miksei myös täysin toisenlaista agendaa ajava Hommaforum&Halla-aho -ilmiö.
  2. Paikallisen osallistumisen vahvistaminen. Voitaisiin helposti tarjota ihmisille mahdollisuus äänestää paikallisista asioista. Nyt vaalit ja äänestäminen ovat harvinaisia tapahtumia. Ihmisillä on verkon kautta mahdollisuus keskustella, kommentoida ja osallistua kaikenlaiseen jatkuvasti. Olisi hyvä, jos päätöksentekoon saataisiin enemmän ihmisiä mukaan. Paikallisesti voitaisiin äänestää paljon enemmän asioista ja se voisi vahvistaa demokratiaa ja antaa ihmisille tunnetta, että he vaikuttavat. Nyt hyvin harvoin järjestettävät kansanäänestykset menevät helposti protestoinniksi, kun kerrankin päästään äänestämään! Jos äänestämistä olisi enemmän, niin voitaisiin ehkä keskittyä asiaan, eikä vain käyttää harvoja äänestyksiä oman turhautumisen varaventtiileinä.
  3. Sähköinen äänestäminen ja verkkoäänestäminen. Erka Koivunen puhui sähköisen maailman riskeistä  päätöksenteolle ja demokratialle. Valtiollisissa vaaleissa ei varmaankaan ole mahdollista siirtyä verkkoäänestämiseen, koska nykyinen systeemi on niin konkreettinen ja turvallinen (vaalisalaisuus taattu, voidaan laskea uudestaan jne.). Sähköinen äänestäminen on käytössä monissa mailla, mutta nykyiselläänkin äänestysten tulokset tulevat nopeasti ja luotettavasti. Kokeiluissa on Suomessakin ollut ongelmia. Pitää myös ottaa vakavasti ulkoisten tahojen vaikuttamisyrityksen vaaleihin, siksi vaalijärjestelmän pitää olla turvallinen. Itse toisin verkkoäänestämistä paikallisiin äänestyksiin, koska niissä ulkovaltojen vaikutusintressit ovat vähäisiä ja muutenkaan vaalisalaisuus ei ole niin kriittistä. Tämä olisi halpaa ja tehokasta pienissä asioissa ja paikallisesti. Vahvistaisi demokratiaa ja osallistumista.
  4. 16-vuotiaat mukaan. Tästä on keskusteltu Suomessakin viime aikoina. Minusta 16-vuotiaat voisivat äänestää kunnallisvaaleissa, se toisi systeemiä tutuksi jo nuorempana. Näitä hän on monissa maissa jo mm. Skotlannissa. Demokratiahackissa Mika Peltolan ja kumppaneiden ehdotus lasten tuomisesta mukaan äänestämiseen sivusi tätä. Idea olisi se, että nuorimpien lasten puolesta voisivat äänestää heidän vanhempansa ja iän karttuessa lapset itse. Ensin paikallisesti ja siitä sitten valtakunnallisempiin asioihin iän mukaan.
  5. Tekoäly. Timo Honkela puhui rauhankoneestaan, josta kirjoittaa kirjaa (toivottavasti ehtii sen valmiiksi saada!). En ollut tajunnut, että tekoälyllä voidaan todennäköisesti mahdollistaa ns. merkitystulkitsijat ja kohtuullistamistulkit, joilla valtavien ihmisjoukkojen keskuteluista saadaan järkeviä ja niiden osaaminen ja järki saadaan käyttöön. Someraivoamiseen voi löytyä keinot tekoälyn avulla: pystymme aidosti ymmärtämään toisen ihmisen näkökulmaa ja ajatuksia. Tästä syntyy se rauhankone, joka ratkoisi ja ehkäisisi konflikteja. Aika lohduttava tulevaisuuskuva!
  6. Yritystuet. Täälläkin keskusteluissa ihmisten kanssa tuli esiin yritystuet. Niihin menee Suomessa 6 miljardia (josta 2 mrd maataloustukia, osa toki EU-tukea). Kun lasketaan vielä alennetut ALV-kannat, niin ollaan 8–8,5 mrd kokonaisuudesta. Iso osa tästä ei voi olla tehokasta ja järkevää.

Lopuksi kiitokset naapurilleni Mikko Heinäselle matkaseurasta (vaikuttaa työkseen Skholessa) ja hyvistä kommenteista – keskustelu jatkuu!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *